Voimakeinot, huolellisuus ja vammantuottamus – osa 2

Viikko sitten kirjoitin blogiin voimakeinoista ja vammantuottamuksesta. Kirjoitus lähestyi aihetta sitä melko vahvasti systematisoiden ja lupasinkin kirjoittaa tälle viikolle käytännönläheisemmän tekstin aiheesta. Tämän viikon blogikirjoituksessa selostan, milloin ja millainen voimakeinojen käyttö voi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Käsittelen tässä kahta rikosta, pahoinpitelyä ja vammantuottamusta, koska ne ovat yleisimmin voimakeinojen käyttöön liittyvät rikokset. En ala tässä tilanpuutteen vuoksi kikkailemaan lievien tai törkeiden tekomuotojen kanssa, vaan käsittelen kaikkia yhtenä nippuna.


Muita mahdollisia voimakeinojen käyttöön liittyviä rikoksia ovat vapaudenriisto, joka liittyy kiinniottamiseen, tai henkirikokset, jotka liittyvät pahoinpitelyyn tai vammantuottamukseen, mutta vakavammin seurauksin. Kirjoituksessa käsittelen voimakeinojen käyttöä pääasiassa yksityisen turva-alan näkökulmasta, mutta samat periaatteet soveltuvat jossain määrin myös voimakeinoja käyttäviin viranhaltijoihin. Voimakeinojen käyttöön liittyvään sääntelyyn voit tutustua paremmin viime viikon blogikirjoituksen kautta:


https://www.kpflaki.com/post/voimakeinot-huolellisuus-ja-vammantuottamus


Pahoinpitely

Pahoinpitelystä säädetään rikoslain 21:5 §:ssä. Pahoinpitelyn tunnusmerkistö kuuluu:


Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Yritys on rangaistava.”


Käytännössä fyysiset voimakeinot ovat aina sellaista ruumiillista väkivaltaa, että ne jo itsessään täyttävät pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Pahoinpitely edellyttää kuitenkin myös tahallisuutta, koska jos siihen voisi syyllistyä ”vahingossa” eli tuottamuksellisesti, siitä tulisi säätää erikseen, koska teko on rangaistava vain tahallisena, jos ei toisin säädetä. Vahingossa aiheutettu ruumiinvamma tai muu sen sijaan on rangaistava vammantuottamuksena, josta lisää seuraavassa luvussa.


Voimakeinot ovat rikoslain 4:6 §:ssä mainittu vastuuvapausperuste. Jos henkilöllä on oikeus käyttää voimakeinoja, häntä ei tuomita rangaistukseen teosta, joka olisi muutoin rangaistava rikoksena. Käytännössä voimakeinot siis oikeuttavat tekemään henkilölle pahoinpitelyn tunnusmerkistöä mukaillen ”ruumiillista väkivaltaa” joka voi lievimmillään tarkoittaa ”retuuttamista” eli kuljettamista tai kaatamista eli maahanvientiä ja vakavimmillaan kohteen ampumista ampuma-aseella.


Voimakeinoja mielestään käyttävä henkilö voi syyllistyä pahoinpitelyyn kahdella perusteella: oikeus käyttää voimakeinoja puuttuu tai voimakeinoja liioitellaan. Rikoslaissa ei tarkemmin säädetä, milloin henkilöllä on oikeus käyttää voimakeinoja, vaan näistä säädetään tarkemmin laeissa, jotka koskevat voimakeinojen käyttäjiä. Yksityisellä turva-alalla oikeudesta käyttää voimakeinoja säädetään laissa yksityisistä turvallisuuspalveluista. Tämän lain pykälissä 17 ja 48 säädetään, milloin voimakeinoja voidaan käyttää, esimerkiksi 48 §:ssä säädetään voimakeinojen käyttöoikeudesta seuraavasti:


Jos henkilö koettaa vastarintaa tekemällä välttää pääsyn estämisen, paikalta poistamisen, kiinniottamisen, 46 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen tai 47 §:ssä tarkoitetun poisottamisen taikka pakenee kiinniottamista, järjestyksenvalvojalla on oikeus käyttää sellaisia henkilön pääsyn estämiseksi, paikalta poistamiseksi tai kiinniottamiseksi taikka tarkastuksen suorittamiseksi tai esineen ja aineen poisottamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina, kun otetaan huomioon henkilön käyttäytyminen, tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus ja muut olosuhteet.


Jos voimakeinoja käytetään ilman tässä pykälässä olevaa perustetta, kyseessä on pahoinpitelynä rangaistava teko. Tässä ei ole tulkinnanvaraa, eli voimakeinojen käytölle joko on peruste tai sitten perustetta ei ole. Se, että järjestyksenvalvoja ei tiennyt, että voimakeinoja ei saisi käyttää tiettyyn tarkoitukseen, ei ole vastuuvapausperuste. Jos järjestyksenvalvoja sen sijaan luulee voimakeinojen käyttöoikeuden olevan olemassa, koska erehtyy perustellusta syystä tosiseikoista, kuten siitä, onko juokseva henkilö pakeneva, voimakeinojen käyttöön voi olla oikeus.


Voimakeinojen liioittelu voi myös olla rangaistavaa pahoinpitelynä. Näissä tapauksissa henkilöllä on sinänsä oikeus käyttää voimakeinoja, mutta voimakeinot eivät ole puolustettavia tai tarpeellisia. Teoriassa voimankäyttötilanteet tulisi ratkaista lievimmällä keinolla, jolla saadaan aikaan haluttu vaikutus. Käytännössä tähän jää kuitenkin merkittävä harmaa alue, koska voimakeinojen käytön puolustettavuutta arvioidessa voidaan huomioida ”muut olosuhteet” tai ”tilanne muutenkin” eli vaikka lievempikin keino olisi riittänyt, keino voi olla hyväksytty, jos se ei ole selkeästi perusteeton.


Vammantuottamus


Vammantuottamus taas on kyseessä rikoslain 21:10 §:n mukaan seuraavassa tilanteessa:


Joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toiselle ruumiinvamman tai sairauden, joka ei ole vähäinen, on tuomittava vammantuottamuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.”


Vammantuottamuksen täyttyminen edellyttää siis sekä ruumiinvammaa että huolimattomuutta. Pelkkä kipu itsessään ei siis riitä. Jos voimakeinojen käytöstä aiheutuu ruumiinvamma, joudutaan tarkastelemaan kahta seikkaa:


1) Onko voimakeino ollut sellainen, jonka vaikutus perustuu ruumiinvammaan?

a. Onko voimakeinoja käytetty oikein?

2) Jos, ei onko voimakeinojen käytössä ollut huolimattomuutta, josta vamma johtuu?


Useilla voimakeinoilla pyritään saamaan aikaan haluttu vaikutus aiheuttamalla kipua ja ruumiinvamma. Ampuma-aseen tai patukan käyttö perustuu kivun ja vamman aiheuttamaan lamaannuttavaan vaikutukseen. Jos näitä voimakeinoja on käytetty oikein ja vamma johtuu voimakeinon käyttämisestä, ei henkilöä voida rangaista vammantuottamuksesta. Jos taas voimakeinoja käytetään väärin ja tavalla, joka ei ole puolustettavaa, voi rangaistavuus tulla kyseeseen. Tyyppiesimerkki tästä on pampulla tehty lyönti päähän, josta rangaistaan vammantuottamuksena, jos lyönti on osunut päähän vahingossa.


Jos voimakeinojen perimmäinen tarkoitus ei ole aiheuttaa vammaa, tilanne on haastavampi. Voimakeinojen kohteelle voi sattua useita vammoja esimerkiksi maahanviennissä. Jos henkilö on loukkaantunut tässä tilanteessa, eikä se ole ollut voimakeinojen käytön tarkoitus, joudutaan pohtimaan, johtuuko loukkaantuminen voimakeinojen käyttäjän huolimattomuudesta. Jos vamma ei johdu voimakeinojen käytön kohteen omasta vastarinnasta, syyllistyy voimakeinoja käyttävä vammantuottamukseen, jos toiminnassa on huolimattomuutta.


Huolimattomuuden käsite on rikosoikeudessa melko laaja. Käytännössä huolimattomuutta on kaikki toiminta, joka eroaa kuvitteellisesta huolellisesta suorituksesta tarkasteltavassa tilanteessa. Tämä kuvitteellinen huolellinen toiminta ei vaadi mahdottomuuksia, vaan ainoastaan huolellisimman suorituksen, johon voimakeinoja käyttävä henkilö olisi tilanteessa kyennyt. Tämä vaatimustaso on kuitenkin asetettu hyvin korkealle ja usein katsotaan, että tilanteessa voimakeinoja olisi voitu käyttää huolellisemmin tai että voimakeinojen käyttöön ei olisi pitänyt ryhtyä, jos ne eivät ole välttämättömiä ja niitä ei olisi voinut suorittaa turvallisesti.


Tämä on viimeaikaisessa käräjäoikeuksien oikeuskäytännössä tarkoittanut usein sitä, että jos on aiheutunut vamma, voimakeinojen käyttämisessä on täytynyt olla huolimattomuutta. Tämä ei kuitenkaan näkemykseni mukaan ole linjassa aikaisemman oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden kanssa, ja olen valittanut jokaisesta ajamassani asiassa tulleesta tällaisesta tuomiosta.


Yhteenveto


Voimakeinoja käytettäessä voidaan syyllistyä pahoinpitelyyn tai vammantuottamukseen. Pahoinpitelyyn syyllistyminen edellyttää sitä, että voimakeinoja käytetään ilman oikeutta tai tehdään selkeä ylilyönti. Vammantuottamus taas edellyttää, että voimakeinoja käytetään vahingossa väärin sellaisella tavalla, joka aiheuttaa vamman kohdehenkilölle. Jos kohdehenkilö aiheuttaa itse vamman omalla vastarinnallaan, ei tämä ole rangaistavaa voimankäytön suorittaneelle.


Huolellisuusvelvoite voimakeinoissa on kuitenkin asetettu melko korkealle, ja tämän vuoksi suosittelen kaikille voimakeinoja käyttäville tahoille erityistä harkintaa erityisesti siinä, kannattaako tilanteessa ryhtyä maahanvientiin. Maahanviennit ovat vaarallisia kohdehenkilön nilkoille, jos niitä ei onnistuta suorittamaan lähes täydellisellä suorituksella, mikä on käytännössä hyvin harvinaista. Vamman aiheuttaminen taas voi korkealla todennäköisyydellä johtaa tuomioon vammantuottamuksesta. Keskustellessani turva-alan toimijoiden ja voimankäyttökouluttajien kanssa olen suositellut voimakkaasti maahanvientien ja kaikenlaisen painimisen välttämistä, jos kyseessä ei ole helposti ja ongelmitta hoidettava tilanne. Muussa tapauksessa olen suositellut erilaisten voimankäyttövälineiden käyttämistä, koska vaikka ne ovat vaivalloisempia ja usein myös rajumpia voimakeinoja, on erityisesti kaasulla vaikea aiheuttaa henkilövahinkoa, joka voisi johtaa tuomioon käyttäjälleen.


Lue lisää turva-alan kirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/turva-ala



Eelis Paukku

Lakimies, toimitusjohtaja

KPF Group Oy





© 2018 KPF GROUP OY

  • Facebook Social Icon
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter Social Icon