Voiko alaikäisen ottaa kiinni epäiltynä rikoksesta


Tämän viikon blogipostaus on hieman tavanomaista lyhyempi, koska pyrin saamaan kauppatieteen graduni valmiiksi lähiaikoina ja se vie merkittävän osan kirjoitusajasta. Valitsin kuitenkin tekstin oletettuun tulevaan pituuteen sopivan teeman, joka on puhuttanut osaa lukijoista viime päivinä, voiko rikosoikeudellisessa mielessä alaikäiseen (alle 15v) käyttää yleistä kiinniotto-oikeutta? Kysymyksessä on oikeudellinen ongelma siitä, miten rikosvastuun edellytykset ja yleisen kiinniotto-oikeuden edellytykset suhtautuvat toisiinsa. Aiheesta johtuen kirjoitus on hieman normaalia teknisempi ja sisältää enemmän juridisia termejä.


Rikosoikeudellisen vastuun edellytykset


Rikoslain 3:4 § säätää syyntakeisuudesta ja vastuuikärajasta. Pykälän mukaisesti rangaistusvastuun edellytyksenä on, että henkilö on tekohetkellä täyttänyt 15 vuotta. Tämä tarkoittaa, ettei 15 vuotta nuorempaa voida syyttää tai tuomita rangaistukseen teosta, jonka hän on tehnyt ollessaan alle 15-vuotias, vaikka teko sinänsä täyttäisi rikoksen tunnusmerkistön. Hän on siis rangaistusvastuusta vapaa. Tämä jossain määrin muista rikoslain 3-luvun pykälistä.


Rikoslain 3-luku säätää rikosoikeudellisen vastuun yleisistä edellytyksistä. 3:1 § sisältää tärkeimmän rikosoikeudellisen periaatteen, joka on laillisuusperiaate eli latinaksi nullum crimen sine lege eli ”ei rikosta ilman lakia”. Tämän pykälän sanamuoto kuuluu seuraavasti: ” Rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi”. Tämä eroaa sanamuodoltaan olennaisesti siitä, että alle 15 vuotias on rangaistusvastuusta vapaa.


Termiä ”rangaistusvastuusta vapaa” käytetään myös rikoslain 4-luvussa, jossa käsitellään vastuuvapausperusteita. Tämän luvun 4-pykälässä käsitellyssä hätävarjelun liioittelussa todetaan, että tekijä voi olla rangaistusvastuusta vapaa, jos häneltä ei olisi kohtuudella voinut edellyttää muunlaista suhtautumista. Sama lause sisältyy myös saman luvun 5 §:n sääntelyyn pakkotilan ylittämisestä ja 6 §:n sääntelyyn voimakeinojen käytön ylittämisestä.


Hätävarjelun liioittelun yhteydessä on todettu, että rangaistusvastuusta vapaa tarkoittaa, että tehty teko on ollut oikeudenvastainen eli rikos, mutta henkilö ei joudu siitä rikosoikeudelliseen vastuuseen. Samaa voidaan soveltaa myös alle 15-vuotiaan tekemään rikokseen, koska molemmissa puhutaan nimenomaan rangaistusvastuusta.


Yleinen kiinniotto-oikeus


Yleistä kiinniotto-oikeutta säädellään pakkokeinolaissa. Pakkokeinolain 2:2 § säätää:

” Jokainen saa ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksesta epäillyn, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos”.


Oletetaan lopputekstin ajan, että puheena oleva rikos on sellainen, jolloin pakkokeinolain kiinniottosäännös oikeuttaa ottamaan henkilön kiinni. Oletetaan myös että alaikäinen on saatu kiinni verekseltään tai pakenemasta. Alaikäisen kiinniottamista harkittaessa olennaista on ovat kohdat ”rikoksesta epäillyn” ja ”jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta”.


Kohta ”jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta” viittaa tässä tapauksessa tehtyyn rikokseen, ei siihen, voisiko kyseiselle henkilölle seurata vankeutta rikoksesta. Tällä viitataan siis rikoslaista löytyvään teon enimmäisrangaistukseen. Jos rikoslaissa teon kohdalla lukee ”tai enintään x aikaa vankeutta”, täyttyy tämä kiinnioton edellytys. Tämä ei siis muodosta ongelmaa alaikäisen kohdalla vain sillä perusteella, että alle 15-vuotiasta ei voida tuomita vankeuteen.


Ongelmallisempi on kohta ”rikoksesta epäillyn”. Voiko sellainen henkilö, jota ei voida rangaista, olla epäiltynä rikoksesta? Kuten aikaisemmin käsittelin rangaistusvastuun ja rikoksen tekemisen eroista, alaikäinen voi tehdä rikoksen (eli rikoksen tunnusmerkistön täyttävän teon), mutta häntä ei voida rangaista siitä (eikä edes asettaa syytteeseen). Tällöin alaikäinen voi olla rikoksesta epäilty, jos hän tekee rikoksen tunnusmerkistön täyttävän teon. Myös termin ”epäilty”, käyttö puoltaa sen sallittavuutta, että alaikäinen otettaisiin kiinni. Ennen kiinniottotilannetta voi usein olla mahdotonta tietää henkilön ikää. Termiä ”epäilty” käytetään pykälässä myös sen vuoksi, että henkilön ei voida syyttömyysolettaman mukaisesti sanoa syyllistyneen rikokseen, ennen kuin hänet on tuomittu siitä tuomioistuimessa.


Myös seuraamusargumentointi puoltaa kiinniotto-oikeuden sallimista. Ensimmäinen argumentti on jo aiemmin mainittu iän tietäminen eli se, että rikoksesta epäillyn ikää ei voida tietää sillä hetkellä, kun päätös kiinniotto-oikeuden käyttämisestä tulee tehdä. Toinen argumentti on, että vaikka alaikäinen olisi rangaistusvastuusta vapaa, joutuu hän teoistaan vahingonkorvausvastuuseen vahingonkorvauslain 2:2 §:n mukaisesti.

Viimeisenä alle 15-vuotiaan kiinniottoa puoltavana tekijänä voidaan mainita rikoslain 4:1 §:n tunnusmerkistöerehdys. Tämä tarkoittaa, että rikoksesta ei voida tuomita henkilöä, joka ei tiennyt tekonsa täyttävän rikoksen tunnusmerkistön (EI sitä että henkilö ei tiennyt teon olevan). Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö ei voi tietää tekoa tehdessään, että rikoksen tunnusmerkistö täyttyy.


Esimerkkinä voidaan käyttää tilannetta, jossa kaverisi pyytää sinua hakemaan pyöränsä keskustasta pyöräkoukulla, koska lukko on katkennut avaimeen. Haet kaverin kuvaileman pyörän, mutta myöhemmin selviää, että pyörä ei kuulunut tälle kaverille. Henkilö on syyllistynyt varkauteen, mutta hän on erehtynyt tunnusmerkistöstä. Hän tiesi että toisen pyörää ei saa viedä, mutta luuli kyseessä olevan kaverin pyörän. Eli kiinniotto voisi täyttää vapaudenriiston ja pahoinpitelyn tunnusmerkistön, jos alaikäisen kiinniotto ei olisi sallittua. Jos kiinniottaja ei ole voinut tietää kiinniotettavan ikää ja on tämän vuoksi ottanut kiinni alaikäisen yleisen kiinniotto-oikeuden nojalla ja tämä ei olisi sallittua, ei häntä voitaisi rangaista siitä.


Pakkokeinolaki myös erikseen kieltää pidättämästä ja vangitsemasta alle 15-vuotiasta rikoksesta epäiltyä (Pakkokeinolaki 2:5 § ja 2:11 §). Kiinniottoa ei kuitenkaan erikseen kielletä. Tästä voitaisiin vetää johtopäätös, että pakkokeinolain toimet kohdistuvat samalla tavoin myös alle 15-vuotiaaseen rikoksesta epäiltyyn, jos niiden käyttöä ei erikseen kielletä. Yleisen kiinniotto-oikeuden käyttö alle 15-vuotiaaseen ei erikseen kielletä.


Johtopäätökset


Alaikäinen eli tässä tapauksessa alle 15-vuotias voidaan ottaa kiinni yleisen kiinniotto-oikeuden nojalla. Tätä puoltaa se, että hän on vapaa rangaistusvastuusta, mutta voi silti tehdä rikoksen. Kiinniottosääntely sen sijaan viittaa vain rikoksesta epäiltyyn. Koska kiinniottosääntely ei liity siihen, voidaanko tekijää rangaista teosta, vaan siihen, täyttääkö teko rikoksen tunnusmerkistön, voi alaikäisen ottaa kiinni. Tätä tulkintaa puoltavat rikoslain useat muut pykälät, jotka käsittelevät rangaistusvastuusta vapautumisesta.


Lue lisää turva-alan kirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/turva-ala


Eelis Paukku

Lakimies, toimitusjohtaja

KPF Group Oy




© 2018 KPF GROUP OY

  • Facebook Social Icon
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter Social Icon
  • Instagram