Varauksen, malminetsintäluvan ja kaivosluvan erot pähkinänkuoressa

Kevät on täällä - niin myös kenttäkausi. Tämä tarkoittaa sitä, että jotkut meistä voivat tavata luonnossa kevään ja kesän mittaan reippaita geologeja ja geologiharjoittelijoita kartoittamassa alueen maa- ja kallioperän luonnonvaroja. Esittelen tässä blogikirjoituksessa tiivistetysti varauksen, malminetsintäluvan ja kaivosluvan erot.

Kaivoslaki: varauksesta, malminetsintäluvasta ja kaivosluvasta

Kaivoslain (621/2011) 5 luvun 32 §:n 1-2 momenteissa säädetään varausilmoituksen funktiosta malminetsintäprojektissa. Säännöksen mukaan: 

“Etuoikeuden malminetsintälupaan voi saada tekemällä varausilmoituksen tai jättämällä malminetsintälupahakemuksen ensimmäisenä. Etuoikeuden kaivoslupaan ja kullanhuuhdontalupaan voi saada jättämällä ensimmäisenä kaivoslupahakemuksen tai kullanhuuhdontalupahakemuksen.

Malminetsintälupahakemuksen valmistelua varten hakija voi varata itselleen alueen tekemällä asiasta ilmoituksen kaivosviranomaiselle (varausilmoitus). Varausilmoitukseen perustuva etuoikeus on voimassa, kun varausilmoitus on tehty 44 §:ssä säädetyllä tavalla eikä varauksen hyväksymiselle ole tässä laissa säädettyä estettä. Etuoikeuden voimassaolo päättyy, kun kaivosviranomaisen varausilmoituksen johdosta tekemä päätös (varauspäätös) raukeaa tai se peruutetaan.”

Kaivoslain 2 luvun 9 §:ssä säädetään luvanvaraisesta etsintätyöstä eli siitä, milloin malminetsintälupa tarvitaan. Kaivoslain 2 luvun 9 §:n mukaan: 

“Malminetsintään on oltava kaivosviranomaisen lupa (malminetsintälupa), jos malminetsintää ei voida toteuttaa 7 §:n mukaan etsintätyönä tai kiinteistön omistaja ei ole antanut siihen suostumustaan.

Malminetsintälupa on myös oltava, jos:

1)malminetsinnästä voi aiheutua haittaa ihmisten terveydelle tai yleiselle turvallisuudelle, haittaa muulle elinkeinotoiminnalle taikka maisemallisten tai luonnonsuojeluarvojen heikentymistä;

2)malminetsintä kohdistuu uraania tai toriumia sisältävän esiintymän paikallistamiseen ja tutkimiseen; tai

3)lupa on tarpeen tässä laissa tarkoitetun etuoikeuden saamiseksi esiintymän hyödyntämiseen.

Malminetsintää koskeviin aluerajoituksiin sovelletaan vastaavasti, mitä niistä etsintätyön osalta 7 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.

Lisäksi malminetsintää varten vaaditaan asiassa toimivaltaisen viranomaisen tai laitoksen taikka asianomaisen oikeudenhaltijan suostumus, kun kyseessä on alueidenkäyttölaissa tarkoitettu katualue tai tori, liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetussa laissa 

(503/2005)  tarkoitettu maantien tiealue, ilmailulaissa (864/2014) tarkoitettu lentopaikka ja muu ilmailua palveleva alue, ratalaissa (110/2007) tarkoitettu rautatiealue, yleistä liikennettä varten käytetty kanava tai muu vastaava liikennealue taikka 30 metriä lähempänä mainittuja liikennealueita sijaitseva alue, jollei mainitussa tai muussa laissa säädetä tai sen nojalla määrätä tätä leveämpää suoja-aluetta. (21.4.2023/796)”

Siitä, mihin malminetsintäluvan haltijalla on luvan perusteella oikeus, säädetään kaivoslain 2 luvun 10 §:ssä. Säännöksen mukaan:

“Malminetsintäluvan nojalla luvanhaltijalla on oikeus omalla ja toisen maalla luvassa tarkoitetulla alueella ( malminetsintäalue ) tutkia geologisten muodostumien rakenteita ja koostumusta sekä tehdä muita kaivostoimintaa valmistelevia tutkimuksia ja muuta malminetsintää esiintymän paikallistamiseksi sekä sen laadun, laajuuden ja hyödyntämiskelpoisuuden selvittämiseksi sen mukaan kuin malminetsintäluvassa tarkemmin määrätään.

Malminetsintäluvan haltija saa rakentaa tai siirtää malminetsintäalueelle tutkimustoimintaa varten tarpeellisia väliaikaisia rakennelmia ja laitteita sen mukaan kuin malminetsintäluvassa tarkemmin määrätään.

Malminetsintälupa ei oikeuta esiintymän hyödyntämiseen. Luvanhaltijan etuoikeudesta esiintymän hyödyntämiseen säädetään 32 §:ssä.

Malminetsintälupa ei rajoita kiinteistön omistajan oikeutta käyttää aluettaan tai määrätä siitä, ellei 1 tai 2 momentista muuta johdu.”

Kaivosluvasta puolestaan säädetään kaivoslain 3 luvussa. Luvun 16 §:ssä säädetään luvan tarpeesta. Säännöksen mukaan:

“Kaivoksen perustamiseen ja kaivostoiminnan harjoittamiseen on oltava lupa ( kaivoslupa ).”

Kaivosluvan tuomista oikeuksista säädetään kaivoslain 3 luvun 17 §:ssä, jonka mukaan: 

“Kaivoslupa oikeuttaa hyödyntämään:

1)kaivosalueella tavatut kaivosmineraalit;

2) kaivostoiminnassa sivutuotteena syntyvän orgaanisen ja epäorgaaninen pintamateriaalin, ylijäämäkiven ja rikastushiekan ( kaivostoiminnansivutuote );

3)muut kaivosalueen kallio- ja maaperään kuuluvat aineet siltä osin kuin niiden käyttö on tarpeen kaivostoimintaan kaivosalueella.

Kaivoslupa oikeuttaa lisäksi malminetsintään kaivosalueella sen mukaan kuin 11 §:ssä säädetään ja kaivosluvassa tarkemmin määrätään.”

Varauksen, malminetsintäluvan ja kaivosluvan erot

Kaivosyhtiö tekee siis varausilmoituksen sellaisen alueen osalta, jolle se haluaa kaivoslain 5 luvun 32 §:n 1-2 momenttien mukaisen etuoikeuden malminetsintäluvalle. Varaus ei itsessään oikeuta varaajaa tekemään malminetsintää varausalueella (HE 126/2022). Varauksesta riippumatta oikeus malminetsintään perustuu kaivoslain 7 §:n jokaisen oikeuteen tehdä etsintätyötä tai kaivoslain 9 §:n mukaiseen maanomistajan suostumukseen.

Lisäksi malminetsintää voidaan tehdä kaivosalueella kaivosluvalla niin kuin kaivoslain 3 luvun 17 §:ssä säädetään ja kullanhuuhdonta-alueella kullanhuuhdontaluvalla, niin kuin kaivoslain 4 luvun 23 §:ssä säädetään. Varausjärjestelmän avulla varaajalle taataan edellytykset valmistella malminetsintälupaa huolellisesti ja ehkäistään epätarkoituksenmukaisen suuret varausalueet (HE 126/2022). Varausilmoituksen tekemisestä ja varausalueen alueellisista esteistä säädetään kaivoslain 5 luvun 44 §:ssä. 

Malminetsintälupa mahdollistaa luvanvaraiseksi säädetyn malminetsinnän. Kaivoslain 2 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan malminetsintälupa tulee olla, jos malminetsintää ei voida tehdä kaivoslain mukaisena etsintätyönä tai maanomistaja ei anna etsintätyölle lupaa. Lisäksi etsintä on kaivoslain 2 luvun 9 §:n 2 ja 4 momentin mukaisissa tilanteissa luvanvaraista. Toiminnanharjoittajat saattavat hakea malminetsintälupaa myös etsinnälle, jota voitaisiin tehdä ilman lupaa, sillä malminetsintäluvan haltijalla on kaivoslain 32 §:n 4 momentin mukainen etuoikeus kaivoslupaan. Esimerkiksi koelouhinnan on katsottu edellyttävän lähtökohtaisesti malminetsintälupaa (HE 273/2009). Malminetsintälupa mahdollistaa luvanhaltijan malminetsinnän omalla ja toisen omistamalla maalla (KaivosL 2:10.1 §). Luvan haltijan ei siis tarvitse hallita aluetta, jolla se tekee malminetsintää eikä luvan haltijaa rinnasteta kiinteistön haltijaan (HE 273/2009).

Siitäkin huolimatta, että malminetsintäluvan haltija saa kaivoslain 2 luvun 10 §:n 2 momentin perusteella rakentaa tai siirtää etsintäalueelleen tutkimustoimintaa varten tarpeellisia väliaikaisia rakennelmia ja laitteita siten kuin malminetsintäluvassa säädetään, luvanhaltija ei saa rakennuspaikkaa hallintaansa. Malminetsintälupa ei rajoita kiinteistön omistajan oikeutta käyttää aluettaan tai määrätä siitä kaivoslain 2 luvun 10 §:n 4 momentin mukaan muutoin kuin 1 ja 2 momentissa säädetyin perustein. Esitöiden mukaan malminetsintälupa ei rajoita kiinteistön omistajan oikeutta vuokrata aluetta tai ottaa ja myydä maa-aineksia (HE 273/2009). Malminetsintäluvan haltija voi tehdä malminetsintäalueella esimerkiksi kallioporauksia esiintymän muodon selvittämiseksi. 

Kuten kaivoslain 2 luvun 10 §:n 4 momentissa säädetään, malminetsintälupa ei oikeuta esiintymän hyödyntämiseen. Jotta toiminnanharjoittaja voi hyödyntää esiintymää, sen on haettava kaivoslain 3 luvun 16 §:n mukaan kaivoslupaa. Kaivosluvan hakeminen ei edellytä, että hakijalla olisi malminetsintälupa osaan aluetta (HE 273/2009). Kaivosluvan perusteella kaivoslain 3 luvun 10 §:n mukaan toiminnanharjoittajalla on oikeus hyödyntää kaivosalueen kaivosmineraalit, kaivostoiminnan kaivossivutuotteet sekä muut kaivosalueen kallio- ja maaperään kuuluvat aineet kaivostoimintaan kaivosalueella. Kaivosmineraalien louhinnassa syntyvä sivutuote ja muu kallio- ja maaperään kuuluva aines voidaan hyödyntää kaivosalueen rakennelmiin kuten tiepohjaan, maisemointiin, suojavalleihin ja kaivannaisjätealtaiden patorakenteisiin. 

Kaivoslupa ei kuitenkaan ole ainoa lupa, jonka toiminnanharjoittaja tarvitsee perustaakseen kaivoksen. Kaivosluvan lisäksi kyseeseen tulevat muun muassa ympäristönsuojelulain (527/2014) mukainen ympäristölupa, vesilain (587/2011) mukainen lupa sekä kaivoslainsäädännön mukainen kaivosturvallisuuslupa. 

Yhteenveto

Kaivoslain mukainen varaus, malminetsintälupa ja kaivoslupa antavat haltijalleen etuoikeuden ja oikeuden erilaisiin toimiin. Lähtökohtaisesti varaus antaa etuoikeuden malminetsintälupaan ja malminetsintälupa antaa etuoikeuden kaivoslupaan. Malminetsintäluvan nojalla toiminnanharjoittaja voi ryhtyä malminetsintään, kun se ei ole mahdollista maanomistajan suostumuksella, etsintätyönä taikka kaivos- tai kullanhuuhdontaluvan nojalla. Esiintymän hyödyntäminen edellyttää aina kaivoslupaa ja kaivoksen perustaminen myös muita lupia kuin kaivoslupaa.

Lue lisää luonnonvaraoikeudellisia kirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/luonnonvaraoikeus

Saana Simula

ON, LuK (geotieteet)

Trainee

Lakitoimisto KPF

050 3528 438

saana.simula@kpflaki.com