Välimiesmenettely on osapuolten valitsema riidanratkaisutapa, jossa asiaa ei käsitellä yleisessä tuomioistuimessa vaan välimiesmenettelyssä. Välimiesmenettelyt ovat usein keskuskauppakamarien alla toimivia instituutioita, mutta myös urheilun oikeusturvalautakunta voi toimia välitystuomioistuimena. Tässä oikeustapauksessa kyse oli urheilun oikeusturvalautakunnan yhteydessä tapahtuvasta välitysmenettelystä. Käyn tässä oikeustapauskommentissa läpi tapauksen keskeiset oikeusohjeet ja taustat.
Välimiesmenettelystä
Välimiesmenettelylain 2 § sisältää välimiesmenettelyn pääsäännön:
”Yksityisoikeudellinen riitakysymys, josta voidaan tehdä sovinto, saadaan määrätä asianosaisten välisin sopimuksin välimiesten lopullisesti ratkaistavaksi. Samalla tavoin ratkaistavaksi voidaan määrätä myös sopimuksessa ilmaistusta oikeussuhteesta vastaisuudessa aiheutuvat mainitunlaiset riitakysymykset, jollei laissa ole toisin säädetty.”
Tällöin riitaa ei saa saattaa enää yleisen tuomioistuimen eli käräjäoikeuden ratkaistavaksi välimiesmenettelylain 5 §:n mukaan:
”Kannetta kysymyksestä, joka on välimiesten ratkaistava, ei saa ottaa tuomioistuimessa tutkittavaksi, jos vastapuoli tekee siitä väitteen ennen kuin hän vastaa pääasiaan.”
Välitysmenettelyn aloituskustannukset ovat usein korkeita. Osapuolet vastaavat välimiesten palkkioista yhteisvastuullisesti ja välimiehillä on välitysmenettelylain 46 §:n mukaisesti oikeus vaatia ennakkoa:
”Jollei muuta ole sovittu tai määrätty, asianosaiset ovat yhteisvastuullisesti velvolliset suorittamaan välimiehille korvauksen heidän työstään ja kustannuksistaan.
Välimiehille tulevan korvauksen on, ottaen huomioon tehtävän vaatima aika, asian vaikeusaste ja muut asiaan vaikuttavat seikat, oltava kohtuullinen.
Välimiehillä on oikeus vaatia asianosaisilta ennakko tai vakuus heille tulevasta korvauksesta.”
Jos osapuolet sopivat välimiesmenettelyn käyttämisestä, on asiassa yksinomainen toimivalta välimiesoikeudella. Välimiesmenettely on pienissä asioissa raskas ja kallis, minkä vuoksi sen käyttöä on rajoitettu useissa oikeussuhteissa. Tällä suojataan yleensä heikompaa osapuolta, jos sopimusosapuolten asemat ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi kuluttajansuojalain 12:1 d §:n mukaisesti:
”Ennen riidan syntymistä tehdyn sopimuksen ehto, jonka mukaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välinen riita-asia on ratkaistava välimiesmenettelyssä, ei sido kuluttajaa.”
Työsopimuksissa välimieslausekkeista ei ole olemassa kategorista kieltoa, minkä vuoksi niitä saa lähtökohtaisesti käyttää. Ne voivat kuitenkin tulla tapauskohtaisesti kielletyiksi kohtuuttomina työsopimuslain 10:2 §:n mukaisesti:
”Jos työsopimuksen ehdon soveltaminen olisi hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta, ehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta.”
Yleinen sopimuksia koskeva pykälä on oikeustoimilaissa eli vuoden 1929 laissa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista, tarkemmin sanottuna tämän lain 36 §:ssä:
”Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.
Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.”
Korkeimman oikeuden käsillä olevassa tapauksessa tarkasteltiin nimenomaan tämän kohtuuttomuussäätelyn soveltumista.
Tapauksen taustat
Yksityishenkilö A toimi valmentajana urheiluseura B:lle, tehtävänään miesten jalkapallon edustusjoukkueen valmentaminen. Edustusjoukkue pelasi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. A:n palkka oli sopimuksen mukaan 2 200 euroa kuukaudessa. A:n valmentajasopimuksessa oli välimiesmenettelylauseke, jonka mukaan erimielisyydet ratkaistaan Urheilun oikeusturvalautakunnan välimiesmenettelyssä. Urheilun oikeusturvalautakunnan välimiesmenettelyssä osapuolet maksavat yhteisvastuullisesti välimiesten palkkion, joka on pelkästään puheenjohtajan kohdalla 210 euroa tunnilta.
A:n työsopimus tehtiin aikavälille 7.1.2019-31.10.2020. Hänet kuitenkin irtisanottiin tehtävistään 31.5.2019 ja hänen palkanmaksunsa lopetettiin 31.10.2019. A nosti kanteen Kainuun käräjäoikeudessa ja vaati B ry:tä korvaamaan hänelle odotuspäivien palkan sekä korvauksen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Kainuun käräjäoikeus antoi asiassa ensin päätöksen 10.9.2020 ja myöhemmin tuomion 15.2.2021.
Käräjäoikeus katsoi, että välityslausekkeen sisältöä ja merkitystä ei oltu selitetty A:lle, joka toimi ensimmäistä kertaa päätoimisena valmentajana. Käräjäoikeuden näkemyksen mukaan A:n asema ei eronnut tavanomaisesta työntekijästä vaikka hän olikin valmentajana tietynlaisessa johtaja-asemassa. A:n valmentajasopimus oli laadittu pitäen silmällä huipputason liigaa.
B ry ei ollut valmis suorittamaan välimiesten vaatimaa ennakkoa tai vakuutta, mikä käräjäoikeuden näkemyksen mukaan esti A:ta saattamasta kannettaan tutkittavaksi välimiesmenettelyssä. Käräjäoikeus katsoi, että tämän vuoksi välimieslausekkeen soveltaminen johtaisi A:n osalta kohtuuttomuuteen ja esti häntä saavuttamasta oikeuksiaan. Tällä perusteella käräjäoikeus sovittelu välimieslauseketta oikeustoimilain 36 §:n yleisen kohtuuttomuuslausekkeen nojalla ja ratkaisi kanteen A:n eduksi. Käräjäoikeus velvoitti B ry:n maksamaan A:lle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä ja odotuspäivien palkkaa.
B ry valitti päätöksestä Rovaniemen hovioikeuteen, joka ratkaisi asian 27.9.2022. Hovioikeus katsoi, että A:lla oli mahdollisuus tutustua valmentajasopimukseen etukäteen. Sopimus oli laadittu Suomen jalkapallovalmentajat ry:n laatimalle ja suosittelemalle valmentajasopimuspohjalle. A ei allekirjoitushetkellä ollut taloudellisesti riippuvainen B ry:stä.
Hovioikeus kuitenkin huomioi, että A oli toiminut seuran johdon ja valvonnan alaisena matalalla palkalla. Tämän lisäksi hovioikeus huomioi, että A toimi ensimmäistä kertaa ammattivalmentajana, ja että osapuolet eivät olleet tasapuolisessa asemassa sopimusta tehtäessä. A:lle ei oltu selostettu välityslausekkeen sisältöä eikä hänellä itsellään ollut kykyä arvioida sen merkitystä. B ry oli päättänyt A:n sopimuksen, minkä vuoksi A:lla ei ollut varaa suorittaa välimiesten vaatimaa ennakkoa tai vakuutta. Tämän vuoksi A ei tosiasiassa saisi kannettaan tutkittavaksi välimiesoikeudessa. A ei myöskään kyennyt valvomaan omaa etuaan välimiesmenettelyssä eikä hänellä ollut taloudellisia mahdollisuuksia kustantaa itselleen avustajaa.
Hovioikeus kiinnitti lisäksi huomion siihen, että kyseessä on tavanomainen riita työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä ja siitä maksettavista korvauksista. Tällainen asia oli hovioikeuden perusteluiden mukaan luontevinta käsitellä yleisessä tuomioistuimessa. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että välityslauseke oli kohtuuton oikeustoimilain 36 §:n nojalla ja yleiset tuomioistuimet olivat asiassa toimivaltaisia. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
B ry sai korkeimmalta oikeudelta valitusluvan rajoitetusti koskemaan kysymystä, oliko välityslauseke valmentajasopimuksessa kohtuuton ja oliko yleinen tuomioistuin toimivaltainen tutkimaan asian. Korkein oikeus kiinnitti huomion siihen, että välimiesmenettelylain esitöissä on mainittu työsopimusta koskeva riita nimenomaisena esimerkkinä sellaisesta asiasta, jossa välimiesmenettelyä ei voida yleensä pitää soveliaana.
Korkein oikeus kiinnitti huomiota siihen, että välimiesmenettelyä on rajattu useissa laeissa heikomman osapuolen suojaksi. Tällaisia määräyksi on esimerkiksi kuluttajansuojalaissa ja asuntokauppalaissa. Työsopimuslaissa ei kuitenkaan ole nimenomaista kieltoa. Tältä osin työsopimukseen sisältyvän välityslausekkeen sallittavuutta arvioidaan yleisenä kohtuuttomuusarviointina.
Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään jättänyt usein välityslausekkeen huomiotta useissa tilanteissa, joissa heikompi sopijaosapuoli oli vähävarainen eikä kyennyt suorittamaan ennakkoa tai vakuutta välimiehille suoritettavista korvauksista. Oikeuskäytännössä on huomioitu myös intressin määrä, pienten intressien asioissa välityslauseketta pidetään herkemmin kohtuuttomana. Tämän lisäksi oikeuskäytännössä huomioitu, onko tietyn sopimusosapuolen asema niin epäitsenäinen, että hän rinnastuu työntekijään tai kuluttajaan.
Korkein oikeus kiinnitti huomiota siihen, että koska välityslauseke oli A:n työsopimuksessa, arvioitiin kohtuuttomuutta työsopimuslain 10:2 §:n eikä oikeustoimilain 36 §:n nojalla. Sinänsä näiden lakien kohtuuttomuusarviointi on hyvin samanlaista. Tältä osin huomioitavaksi tulevat työntekijän asema, sopimuksenteon olosuhteet, oikeussuojan saatavuus eli oikeudenkäynnin kustannukset.
Käsillä olevassa tapauksessa A on toiminut määräaikaisena valmentajan 2 200 euron kuukausipalkalla. Hän on toiminut seuran johdon ja valvonnan alaisena eikä ole saanut poiketa valmennusohjelmasta ilman lupaa. Tältä osin A ei ole toiminut johtaja-asemassa vaan tavanomaisen työntekijän asemassa, vaikka hänellä olikin päätösvaltaa urheilullisesta johtamisesta. Työsopimus oli alun perin laadittu työnantaja B:n toimesta, vaikkakin se oli tehty Suomen jalkapallovalmentajat ry:n pohjalle. A ei ollut sopimuksen tekohetkellä riippuvainen B:stä eikä sopimus ollut erityisen laaja tai monimutkainen, ja A:lla oli oikeus tutustua sopimukseen etukäteen. Nämä seikat puhuivat sovittelua vastaan.
Toisaalta sovittelun puolesta puhui se, että ehto oli epätavanomainen työsopimuksissa ja B ei ollut kiinnittänyt A:n huomiota tähän. A:lla ei myöskään ollut aiempaa kokemusta valmentajasopimusten ehdoista. Ehdon kohtuuttomuusarvioinnissa huomiotiin erityisesti välimiesmenettelyn kulut. Kohtuuttomuusarvioinnissa keskeinen näkökulma on, heikentääkö ehdon soveltaminen toisen osapuolen mahdollisuuksia saada oikeussuojaa välimiesmenettelyn korkeiden kulujen vuoksi.
Urheilun oikeusturvalautakunnan välimiesmenettely on tavanomaista edullisempi, mikä puhui sovittelua vastaan. A oli vedonnut siihen, että hän ei olisi kyennyt maksamaan menettelyn kustannuksia. Urheilun oikeusturvalautakunnan välimiesoikeudessa on kolme välimiestä, koska osapuolet eivät olleet sopineet muusta määrästä. A:n oikeusturvavakuutus ei kattanut välimiesten palkkioita, eikä tähän ollut saatavissa oikeusapua. A myös sai yleisissä tuomioistuimissa oikeusapua, mitä ei ollut saatavissa välimiesmenettelyyn.
Korkein oikeus kiinnitti huomiota myös siihen, että kyseessä oli suhteellisen tavanomainen työsuhteen päättämistä koskeva riita. Urheilun oikeusturvalautakunnalla on erityinen asiantuntemus urheilun ydinalueeseen kuuluvissa kysymyksissä. Korkeimman oikeuden arvion mukaan käsillä olevassa tapauksessa tällaista ei tarvittu, eikä välimiesmenettelyn nopeudella ollut merkitystä enää, koska työsuhde oli jo päättynyt.
Korkein oikeus päätyi lopulta siihen, että välityslauseke oli kokonaisuutena arvioiden kohtuuton, minkä vuoksi se voitiin jättää huomiotta työsopimuslain 10:2 §:n nojalla. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota.
Yhteenveto
Välityslausekkeiden kohtuullistamisesta ei ole kovinkaan paljon oikeuskäytäntöä. Tässä tapauksessa korkein oikeus päätyi kohtuullistamaan välityslauseketta. Painoarvoa annettiin erityisesti heikomman sopimusosapuolen taloudelliselle asemalle ja sille, että välityslauseke olisi kalleutensa vuoksi tosiasiassa estänyt toista osapuolta käymästä oikeutta. Sovittelun kynnys pysynee myös jatkossa korkeana, mutta kuitenkin mahdollisena.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments