Uutiskatsaus juristin näkökulmasta: Vaalirauhan häirintä


Uutiskatsaus juristin näkökulmasta: Vaalirauhan häirintä

Tässä kirjoituskategoriassa käsittelemme ajankohtaisia uutisia ja ilmiöitä juristin näkökulmasta. Käsittelemme oikeustapauksia, epäiltyjä rikoksia ja muita uutisia ja selitämme juridiikan niiden taustalla. Näiden kirjoitusten tarkoituksena on sekä selventää uutisointia oikeudellisten asioiden ympärillä että pohtia eri asioihin liittyviä juridisia kysymyksiä ja ongelmia. Tämän viikon kirjoituksessa käsitellään yleisesti uutisissa olleita vaalitoimintaan kohdistuneita häiriötapauksia.


Vaalirauha – juridisena ilmiönä


Eduskuntavaalien ennakkoäänestys on jo alkanut ja ehdokkaiden tehdessä vielä kuumeisesti viime hetken vaalimainontaa, on näissäkin vaaleissa julkisuuteen tullut lukuisia tapauksia vaalirauhan rikkomisesta. Sen sijaan, että kirjoittaisin yksittäisestä tapauksesta/uutisesta, otan tällä palstalla demokraattisen näkökulman ja otankin kantaa itse ilmiöön.


Vaalit ovat kaikille Suomessa äänioikeutetuille henkilöille tilaisuus vaikuttaa laillisesti päätöksentekoon tai päätöksenteon muuttamiseen ja tätä suojellaan vaalirauhalla. Vaalirauhalla tarkoitetaan kuitenkin lainsäädännössä ja yleiskielessä hieman eri asiaa, joilla molemmilla on kuitenkin sama tarkoitus, demokraattisten vaalien järjestämisen varmistaminen ilman aiheettomia uhkia tai esteitä. Vaalilaissa säädetty ”vaalirauha” tarkoittaa itse äänestämiseen liittyvää ulkopuolisilta vaikutuksilta vapaata aluetta äänestyspaikalla ja sen välittömässä läheisyydessä. Ennen vuotta 2002 tämä koski vain varsinaista vaalipäivää, mutta lakiuudistuksen myötä vaalirauhakäsite ja sitä koskeva sääntely ulotettiin koskemaan myös ennakkoäänestystä. Jokainen voi tehdä ilmoituksen vaalirauhaa rikkovasta toiminnasta. Äänestyspaikoilla tämä onnistuu helpoiten ottamalla yhteyttä paikalla olevaan vaalivalvojaan.


Yleiskielessä vaalirauhalla tarkoitetaan laajemmin ehdokkaiden, puolueiden ja äänestäjien oikeutta ilmaista mielipiteensä ja markkinoida puoluettaan sekä omaa ehdokkuuttaan julkisesti. Nämä oikeudet ovat johdettavissa Suomen perustuslaissa, jossa yksilölle määritellyt oikeudet perustuvat mm. sananvapauteen (12 §), sekä vaalikelpoisuuteen (27 §). Yksilön poliittisista oikeuksista ja toiminnan estämisen rangaistavuudesta säädetään tarkemmin lainsäädännössä.


Vaalirauhan rikkominen


Vaalimainontaan kohdistunutta häirintää on varmastikin esiintynyt niin kauan kuin vaaleja on järjestetty. Häirintä on yleisimmin ollut ehdokasjulisteiden, tai -mainosten sotkemista, repimistä tai varastamista. Juridisesta näkökulmasta katsottuna kyse on rikoslain mukaisesta omaisuuden tuhoamisesta (RL 35:3 § Lievä vahingonteko) tai näpistämisestä (RL 28:3 §) (oikeuskäytännössä varkaudeksi (RL 28:1 §) lasketun anastetun omaisuuden on tullut olla arvoltaan lähemmäs 1000 €). Molemmista rikosnimikkeistä voidaan tuomita tekijälle sakkoa. Kuitenkin vaalimainosten sotkemisessa tai jopa valheellisten vaalimainosten tekemisessä henkilö voi syyllistyä kunnianloukkausrikokseen (RL 24:9 §). Yksityishenkilön suorittamasta kunnianloukkauksesta voidaan tuomita henkilö vahingonkorvausvelvolliseksi, jos kyseinen teko arvioidaan kokonaisuudessaan törkeäksi voidaan tekijälle tuomita enintään kuusi vuotta vankeutta.


Näiden vaalien yhteydessä on noussut esille huolestuttava ilmiö ehdokkaiden koskemattomuuteen ja vaalikampanjoihin kohdistuneista väkivaltaisista yhteydenotoista. Ainakin neljän ehdokkaan fyysistä koskemattomuutta on rikottu heidän kampanjointityön yhteydessä. Väkivalta ja uhkailu ovat rikoksia jo sellaisenaan (RL 21 luku) ja erityisesti vaaleissa käytetty väkivalta, tai sillä uhkailu ovat yhteiskunnallisesti vakavia tekoja, joilla yritetään horjuttaa, kyseenalaistaa ja riistää äänestäjien enemmistön käyttämä kansanvalta ja vaikuttamismahdollisuus. Väkivaltaa tai vakavaa vaaraa toisen hyvinvoinnille käsittävä uhkaus, jolla estetään tai yritetään estää toista käyttämään poliittisia toimintavapauksiaan, saattaa riittää täyttämään rikoksen tunnusmerkit, rikoksina poliittista toimintaa vastaan (RL 14. luku). Jotta kyseessä olisi näin säädetyn tunnusmerkistön mukainen rikos, tulee tekijän motivaation olla poliittinen. Se että pahoinpitelyssä uhri on ehdokas ei automaattisesti tarkoita tätä, esimerkiksi jos tekijä ei tiedä uhrin ehdokkuudesta tai poliittisesta sitoutuneisuudesta.


Myös muiden kuin erikseen rikoslaissa määritettyjen poliittisten rikosten yhteydessä voidaan rikoslain 6:5 § mukaisena rangaistuksen koventamisperusteena pitää rikoksen kohdistumista poliittista toimintaa harjoittavan henkilön mielipiteeseen tai vakaumukseen, jonka perusteella rikoksesta tuomitun rangaistusta voidaan ankaroittaa.


Yleisesti voidaan todeta, että varmastikin suurin osa vaalihäirinnästä on puhdasta ajattelemattomuutta ja omaisuuteen kohdistuvaa ilkivaltaa, jonka taustalla ei ole mitään poliittista motiivia. Lähtökohtaisesti ilkivallan kohteeksi joituville vahingonteosta voi koitua myös valtavasti hyötyä medianäkyvyyden ansiosta. Iltapäivälehtien otsikkomainoksen rahallinen arvo näkyvyydeltään on varmasti enemmän, kuin mitä useimmilla ehdokkailla on laittaa koko vaalikamppanjaan. Varma ja laillinen tapa ”protestoida” epämielekästä ehdokasta vastaan on äänestämällä jotain toista.


Aiheeseen liittyviä uutisia:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/9b3e17e7-30a2-4dfc-b40d-8943df4c41ca

https://www.iltalehti.fi/eduskuntavaalit-2019/a/4389f740-a4f7-46b3-810e-dd80e7a3007b

https://www.iltalehti.fi/eduskuntavaalit-2019/a/089ebf76-bdb2-4691-9ab5-326fb7b16a7c

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/212253/Vaalit+ovat+innostaneet+ihmisia+tuhoamaan+mainoksia+ennatysmaarin


Muut uutiskatsauksemme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/uutiskatsaus


Mikko Kaunisvaara

Oikeudellinen avustaja

KPF Group Oy




72 katselukertaa

© 2018 KPF GROUP OY

  • Facebook Social Icon
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter Social Icon
  • Instagram