Miten suurelta alueelta työnantajan tulee tarjota työtä, jos uhkana on irtisanominen taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla? Voivatko sovellettavan työehtosopimuksen (TES) määräykset rajoittaa tätä velvollisuutta? Käsittelen näitä kysymyksiä tässä oikeustapauskommentissa.
Työntarjoamisvelvollisuus irtisanottaessa taloudellisista ja tuotannollisista syistä
Työsopimuslain mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä (TSL 7:1 §). Taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla tai työnantajan yritystoiminnan uudelleenjärjestelyn vuoksi työsuhteen saa irtisanoa vain, jos työ on näistä syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa muihin tehtäviin, työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa. (TSL 7:3 §)
Työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä eli työtä, jota hänen on työsopimuksensa mukaan tehtävä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Työnantajan on järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena. Lisäksi työnantajalla on vastaava selvitysvelvollisuus muissa määräysvallassaan olevissa yrityksissä tai yhteisöissä, kuten tytäryhtiöissä, jos varsinaisessa työpaikassa ei voida tarjota uutta työtä tai koulutusta. (TSL 7:4 §)
Jos työsuhde on kuitenkin jouduttu päättämään, työnantajalla on takaisinottovelvollisuus. Jos työnantajalla ilmenee tarvetta samaan tai samankaltaiseen työhön neljän kuukauden sisällä työsuhteen päättyessä, niin irtisanotulle, TE-toimistosta edelleen työtä hakevalle työntekijälle tulee tarjota kyseistä työtä. Jos työsuhde on kestänyt keskeytyksettä vähintään 12 vuotta, velvoite kestää kuusi kuukautta neljän kuukauden sijasta. (TSL 6:6 §)
Jos TE-toimistosta työtä hakevia irtisanottuja on useampia, työnantaja saa valita, kenelle työtä tarjoaa, kunhan valinta valintakriteerit eivät ole syrjiviä. Kuitenkin, jos työnantajalla on sekä irtisanottuja että lomautettuja työntekijöitä, tulee työtä ensin tarjota lomautetuille. Lisäksi ennen työn tarjoamista lomautetuille, työnantajan tulee tarjota lisätyötä osa-aikaisille työntekijöille. Jos irtisanottu työntekijä on kieltäytynyt tarjotusta työstä ilman hyväksyttävää syytä, työnantajalla ei ole enää tätä työntekijää kohtaan takaisinottovelvoitetta muiden ilmaantuvien töiden osalta.
TES:n työsopimuslaista poikkeavat määräykset
Suuri osa työlainsäädännöstä on pakottavaa oikeutta työntekijän suojaksi. Joistakin säännöksistä tämä käy suoraan ilmi (kuten ”Kilpailukieltosopimus on mitätön siltä osin kuin se on tehty vastoin tässä pykälässä säädettyä”, TSL 3:5 §). Valtaosassa pakottavia säännöksiä pakottavuudesta ei kuitenkaan ole mainintaa. Sen sijaan niissä säännöksissä, joista voidaan sopimuksella poiketa, mainitaan erikseen, jos poikkeaminen on mahdollista.
Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle työsopimuslain mukaan tulevia oikeuksia ja etuja, on mitätön, ellei työsopimuslaista muuta johdu (TSL 13:6.1). Tähän on säädetty joitakin poikkeuksia. Ammattiliitot saavat sopia muun muassa työntekijän takaisin ottamisesta ja työn tarjoamisvelvollisuuden alueellisesta laajuudesta (TSL 13:7 §).
Tapaus KKO 2022:17 alemmissa oikeusasteissa
Tapauksessa oli kyse siitä, että työnantajayhtiö oli irtisanonut A:n työsuhteen taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla. Työsuhteeseen oli sovellettu maalausalan työehtosopimusta. Siihen liittyvässä irtisanomissuojaa koskevassa sopimuksessa oli sovittu seuraavaa:
”Työnantajan velvollisuus tarjota työtä toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa olevalle (myös lomautetulle) rajoittuu työkohteisiin, joissa työntekijä voi, paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat huomioon ottaen, päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin.”
Sama ehto löytyy myös kirjoitushetkellä voimassaolevasta maalausalan työehtosopimuksesta.
Työntekijä A:n mielestä syitä irtisanomiselle ei ollut, ja hän vaati käräjäoikeudessa korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Työ ei A:n mukaan ollut vähentynyt olennaisesti eikä pysyvästi. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi kanteen arvioituaan työntarjoamismahdollisuuksia yhtiön koko toimialueella.
Työntekijä valitti hovioikeuteen. Työnantaja vaati valituksen hylkäämistä vedoten samalla TES:n edellä mainittuun ehtoon, jossa rajoitetaan työntarjoamisvelvollisuutta työntekijän vakituisen asunnon sijainnin perusteella. Helsingin hovioikeus totesi, että työsopimuslain 7:3 §:n sääntely oli pakottavaa oikeutta. Tämä tarkoitti tässä tapauksessa sitä, että työnantajan tuli arvioida mahdollisuutta tarjota työtä koko toimialueellaan, ei vain työntekijän asuinpaikkakunnalla. TES:n maantieteellinen rajaus työntarjoamisalueesta ei voinut hovioikeuden mukaan rajoittaa työnantajalle säädettyä kieltoa irtisanoa työntekijää taloudellisista ja tuotannollisista syistä, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin (TSL 7:3 §). Yhtiö oli ottanut useita työntekijöitä samankaltaisiin tehtäviin, joten A oli irtisanottu ilman perusteita. Ratkaisussa ei mainittu, että mille alueelle uudet työntekijät otettiin. Hovioikeus tuomitsi yhtiön maksamaan A:lle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Työnantaja sai valitusluvan korkeimpaan oikeuteen. Valituslupa rajoitettiin koskemaan sitä, että voitiinko TES:n määräyksellä rajoittaa työnantajan työntarjoamisvelvollisuutta maantieteellisesti tässä tapauksessa. A vaati, että valitus hylätään.
Korkein oikeus katsoi, että työehtosopimuksen kirjaus koski vain TSL 7:4 §:n mukaista yleistä työn tarjoamisvelvoitetta, eikä tilannetta, jossa työntekijä on jouduttu irtisanomaan taloudellisin ja tuotannollisin perustein. Tämä tarkoittaa sitä, että työsuhteen jatkuessa normaalisti työnantajan ei tarvitse tarjota työtä muun työsopimuksen mukaisen työn ohella esimerkiksi Espoosta, jos työntekijä asuu Mikkelissä. Vasta silloin, jos työntekijää uhkaa irtisanominen taloudellisista ja tuotannollisista syistä, työnantajan tarvitsee selvittää, voiko se tarjota työtä myös muilta toimialueiltaan. TES:n määräykset eivät tätä työntarjoamisvelvollisuutta voi rajoittaa, koska se on pakottavaa oikeutta.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota. Näin ollen työnantajan tuli maksaa A:lle korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.
Yhteenveto
Jos työnantaja uhkaa joutua irtisanomaan työsopimuksen taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla, hänen tulee selvittää, voiko työntekijälle tarjota uutta työsopimuksen mukaista työtä. Jos tällaista ei ole, on tarjottava muuta työntekijän koulutusta, ammattitaitoa tai kokemusta vastaavaa työtä. Tarvittaessa hänelle on järjestettävä uusien tehtävien vaatimaa koulutusta, joka on molempien osapuolien kannalta tarkoituksenmukaista ja kohtuullista. Jos työskentelypaikkakunnalla ei ole soveltuvaa työtä, työnantajan tulee selvittää vastaavat mahdollisuudet kaikilla sen toimialueilla sekä sen määräysvallassa olevissa yrityksissä, kuten tytäryhtiöissä.
Työntekijän voi joutua selvityksestä huolimatta irtisanomaan. Tällöin työnantajalle syntyy työntarjoamisvelvollisuus. Se koskee irtisanottuja työntekijöitä, jotka hakevat työtä TE-toimistosta. Jos uutta soveltuvaa työtä ilmaantuu, heille tulee tarjota työtä 4 kuukauden aikana työsuhteen päättymisestä. Velvoite kestää kuitenkin 6 kuukautta, jos työsuhde on kestänyt katkeamatta vähintään 12 vuotta.
Työehtosopimuksella ei voida rajoittaa työntarjoamisvelvollisuutta esimerkiksi maantieteellisesti tietylle alueelle, koska työntarjoamisvelvollisuutta koskeva sääntely on pakottavaa oikeutta työntekijän suojaksi. Korkein oikeus antoi tästä ratkaisun KKO 2022:17.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme:
Comentarios