top of page

Työntekijöiden vastuu ympäristörikoksesta - KKO 2023:71

Viikon oikeustapauskommentissa käsittelen tuoretta korkeimman oikeuden ratkaisua, jossa käsiteltiin työntekijän vastuuta ympäristövahingosta ja ympäristörikoksesta. Tapauksessa korkein oikeus arvioi, oliko työntekijöiden tullut estää ympäristörikos, tai olivatko he tehneet tarpeeksi rikoksen estämiseksi. Käsittelen tässä oikeustapauskommentissa keskeiset oikeusohjeet, tapauksen taustat ja korkeimman oikeuden ratkaisun.


Vastuun kohdentumisesta


Rikoksissa, jotka tehdään oikeushenkilön toimintaan liittyen, tulee löytää yksittäinen tai useampi ihminen, jotka ovat vastuussa rikoksesta. Oikeushenkilö, kuten osakeyhtiö tai yhdistys, ei voi itsenäisesti olla vastuussa rikoksen tekemisestä; rikoksen tekee aina yksittäinen henkilö, vaikka se liittyisikin yhtiön tai yhdistyksen toimintaan. Tätä kutsutaan vastuun kohdentumiseksi. Ympäristörikosten osalta tästä on oma pykälä, rikoslain 48:7 §:


Tässä luvussa rangaistavaksi säädetystä menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.”


Pykälää sovelletaan jokaiseen organisaatioon sen mukaan, miten organisaatiossa on sovittu vastuunjaosta. Jos vastuunjaosta ei ole sovittu, tai jos ympäristöasiat eivät ole olleet kenenkään vastuulla, on vastuu henkilöllä, jonka olisi pitänyt jakaa tehtäviä. Viime kädessä toimitusjohtaja tai hallitus vastaavat tällä perusteella, koska tiettyä ympäristön kannalta tärkeää tehtävää ei ole jaettu kenellekään.


Jos tehtävä on osoitettu tietylle työntekijälle, saattaa hänellä olla vastuu siitä. Tämä edellyttää kuitenkin myös toimivaltuuksia vaikuttaa asiaan. Jos tietty tehtävä on osoitettu jonkun henkilön vastuulle, mutta hänellä ei ole toimivaltuuksia estää ympäristölle haitallista toimintaa, ei hän voi olla vastuussa ympäristörikoksesta. Tällöin vastuu on jollain ylemmän portaan henkilöllä, jolla on ollut kyseinen toimivalta. Jos henkilö esittää valtuuksiensa rajoissa jotain parannusta, mutta ylempi porras ei hyväksy näitä esityksiä, vastuu on esitykset hylänneellä ylemmällä portaalla.


Tapauksen taustat


Tapauksessa käsiteltiin X ry:n toimintaa. X ry on ollut aatteellinen yhdistys, jonka päätarkoituksena on ollut työllistää pitkäaikaistyöttömiä. Se on harjoittanut toimintaa, joka on perustunut sähkö- ja elektroniikkaromun vastaanottamiseen ja purkamiseen. Tässä tarkoituksessa yhdistyksellä on ollut vuokralla kaksi kiinteistöä, joilla toimintaa on harjoitettu ja joille lyijylasia on varastoitu. Yhdistyksellä on ollut ympäristölupa tähän toimintaan, mutta lyijylasia on varastoitu kiinteistöille enemmän, kuin mitä ympäristölupa on sallinut. Ympäristölupa on sallinut 25 tonnin varastoinnin, mutta lyijylasia on varastoitu 540,88 tonnia. Yhdistys on asetettu konkurssiin 10.2.2014.


Tapauksessa A on ollut yhdistyksen hallintojohtaja tekoaikana 3.9.2012 alkaen, ja tätä ennen vuonna 2012 yhdistyksen hallituksessa. Henkilö B puolestaan toimi yhdistyksen hallituksen jäsenenä 5.3.2010–6.6.2011 ja tämän jälkeen 1.9.2012 alkaen ympäristö- tai tuotantopäällikkönä ja työnjohdon ohjaajana. Syyttäjä nosti heitä molempia vastaan syytteet ympäristön turmelemisesta. Tämän lisäksi yhdistyksen pitkäaikainen toiminnanjohtaja C ja hallituksen puheenjohtaja D saivat syytteet.


Itä-Uudenmaan käräjäoikeus antoi asiassa tuomion 16.8.2019. Käräjäoikeus katsoi B:n ja C:n olevan syyllisiä ympäristön turmelemiseen. Käräjäoikeuden mukaan yhdistyksen toiminnan kannalta ympäristölainsäädännön noudattamisella oli ollut taloudellisesti suuri merkitys, minkä vuoksi hallituksen olisi tullut huolehtia näiden asianmukaisesta hoitamisesta. Käräjäoikeus katsoi, että B ja C ovat tienneet ympäristötarkastuksista, mutta eivät ole kertoneet asiasta hallitukselle, minkä vuoksi hallitus tai entinen toiminnanjohtaja eivät voineet olla vastuussa. A:n osalta käräjäoikeus totesi, että hän oli useaan otteeseen hallintojohtajana ilmoittanut hallitukselle, että lyijylasia on kertynyt liikaa kiinteistölle. A:lla ei kuitenkaan ollut toimivaltuuksia puuttua asiaan, minkä vuoksi häntä ei voitu katsoa vastuulliseksi teosta.


Syyttäjä, B ja C valittivat asiasta Helsingin hovioikeuteen, joka antoi asiassa tuomion 5.7.2022. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että B ja C olivat syyllisiä tekoon. Tämän lisäksi hovioikeus katsoi 2-1 äänestystuloksella myös A:n syylliseksi. A:n syyllisyyttä perusteltiin sillä, että hänellä on ollut operatiivinen vastuu yhdistyksen toiminnasta, ja hänen asemansa voitiin rinnastaa jopa toimitusjohtajaan. Tämän vuoksi hänellä olisi hovioikeuden mukaan ollut mahdollisuus vaikuttaa lyijylasiongelman ratkaisemiseen. Hovioikeus katsoi, että A ei ollut tehnyt riittäviä toimia ongelmien ratkaisemiseksi, joten myös hän oli syyllinen ympäristön turmelemiseen. Vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos katsoi, että A oli ryhtynyt toimiin välittömästi, kun hänet valittiin hallintojohtajaksi. A:lla ei kuitenkaan ollut riittäviä valtuuksia varojen käyttöön, jotta ongelma olisi saatu ratkaistua.


A ja B valittivat tuomiosta korkeimpaan oikeuteen ja saivat valitusluvan.


Korkeimman oikeuden ratkaisu


Korkein oikeus totesi, että lähtökohtaisesti yhdistyksen hallituksella on vastuu hallinnon asianmukaisesta järjestämisestä. Tämän vuoksi vastuu ympäristöasioista oli yhdistyksen hallituksella. Hallitus oli myös jakanut työntekijöille tehtäviä ja valtuuksia käyttää varoja, ja sitenkin hallituksella on ollut vastuu. A:n ja B:n vastuu voi korkeimman oikeuden mukaan aiheutua siitä, että A ja B ovat rikkoneet heille selkeästi osoitettua tehtävää, ja heillä on ollut toimivalta täyttää velvollisuus.


Korkein oikeus kiinnitti huomion siihen, että ympäristöasioita ei ollut asetettu nimenomaisesti kenenkään tehtäväksi yhdistyksessä. A:n vastuu olisi voinut seurata enintään operatiivisen johtajan asemasta, koska hänelle ei ollut annettu tehtäväksi ympäristöasioiden hoitamista. Korkein oikeus totesi, että operatiivisella johtajalla on omalta osaltaan vastuu huolehtia ympäristöasioista. Koska vastuu kuuluu kuitenkin yhdistyksen hallitukselle, koska sitä ei ole osoitettu kenellekään muulle, A on tehnyt oman osuutensa ongelman torjumisessa tuomalla asian hallituksen tietoon ja ryhtynyt ratkaisemaan ongelmaa. Koko ongelmaa ei voitu osoittaa A:n syyksi, koska hänellä ei ollut toimivaltuuksia kieltää jätteen vastaanottamista, eikä oikeuksia käyttää varoja lyijylasin viemiseksi pois kiinteistöltä. Korkein oikeus vapautti A:n vastuusta, koska hänellä ei ollut toimivaltaa ratkaista ongelmaa.


B:n vastuun osalta korkein oikeus totesi, että hänenkään vastuulle ei ollut osoitettu ympäristöasioita ainakaan selkeästi, vaikka tällaisesta olikin ollut puhetta. Käytännössä B oli kuitenkin osallistunut ympäristöasioiden hoitamiseen, minkä vuoksi hän olisi voinut olla vastuussa, vaikka ympäristöasiat eivät muodollisesti olleetkaan hänen vastuullaan. Korkein oikeus totesi, että A:n alaisena toimineella B:lläkään ei ollut toimivaltaa keskeyttää jätteen vastaanottamista tai huolehtia sen viemisestä pois kiinteistöltä. B ei ollut informoinut asiasta yhdistyksen hallitusta, mutta hänellä ei ollut siihen velvollisuutta, koska hänen esimiehenään oli A, joka vastasi yhdistyksen hallitukselle.


Korkein oikeus vapautti A:n ja B:n vastuusta, ja syytteet hylättiin heidän kohdallaan. Päätös oli yksimielinen.


Lopuksi


Yhdistyksissä ja yhtiöissä on välillä vaikea hahmottaa, kenen vastuu on, jos toiminnassa tehdään rikos. Korkeimman oikeuden uusin ratkaisu selventää tätä rajanvetoa. Keskeistä arvioinnissa on sekä vastuu että toimivalta ratkaista asia. Jos toista ei ole, ei henkilö ole vastuussa rikoksesta. Viime kädessä toimitusjohtaja tai hallitus vastaavat asiasta, jos eivät selkeästi ole osoittaneet sitä jonkun muun tehtäväksi. Tämän vuoksi onkin suositeltavaa tarkistaa, että työturvallisuus- ja ympäristöasiat ovat tietyn henkilön vastuulla organisaatiossa.


Lue lisää oikeustapauskommenttejamme


OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

KHT-tilintarkastaja

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196




57 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page