Tappion siirtämistä sulautumisessa ei katsottu veronkierroksi – KHO 2025:37

Korkein hallinto-oikeus antoi 19.5.2025 normaalia laajemmassa kymmenen tuomarin kokoonpanossa ratkaisun veronkiertosäännösten soveltumisesta yritysjärjestelyihin sekä tappioiden vähennysoikeuden siirtymisestä. Tapaus on verolakien tulkinnan kannalta merkittävä ratkaisu useastakin syystä. Käsittelen tässä oikeustapauskommentissa tapauksen taustat, keskeiset normit ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun.

Veronkierrosta yritysjärjestelyissä

Veronkiertoa koskeva yleissäännös on verotusmenettelylain 28 §:ssä:

”Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa. Jos kauppahinta, muu vastike tai suoritusaika on kauppa- tai muussa sopimuksessa määrätty taikka muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, voidaan verotettava tulo ja omaisuus arvioida.

Jos on ilmeistä, että verotusta toimitettaessa olisi meneteltävä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, on verotusta toimitettaessa huolellisesti tutkittava kaikki ne seikat, jotka voivat vaikuttaa asian arvostelemiseen, sekä annettava verovelvolliselle tilaisuus esittää selvitys havaituista seikoista. Mikäli verovelvollinen ei tällöin esitä selvitystä siitä, että olosuhteelle tai toimenpiteelle annettu oikeudellinen muoto vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta taikka ettei toimenpiteeseen ole ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, verotusta toimitettaessa on meneteltävä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.”

Kyseessä on niin sanottu yleinen veronkiertosäännös, jonka osalta voidaan puuttua erilaisiin keinotekoisiin järjestelyihin ja sellaisiin järjestelyihin, jotka tehdään ainoastaan verosyistä. Pykälän soveltamisala on hyvinkin laaja ja joskus myös verovelvolliselle vaikeasti ennakoitavissa. 

Yritysjärjestelyissä tätä ei kuitenkaan ole juuri käytetty 1990-luvun jälkeen, kun yritysjärjestelyihin liittyvää veronkiertoa varten säädettiin oma pykälänsä. Syynä tähän oli, että lainsäätäjän näkemyksen mukaan yleistä veronkiertosäännöstä ei sovellettu tarpeeksi usein yritysjärjestelyihin, vaikka järjestelyjä tehtiin ainoastaan verosyistä ilman liiketaloudellista tarkoitusta. 

Elinkeinoverolain 52 h § sisältää veronkiertoa koskevan säännöksen yritysjärjestelyiden osalta:

”Lain 52 ja 52 a–52 g §:ssä olevia säännöksiä ei sovelleta, jos on ilmeistä, että järjestelyjen yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on ollut veron kiertäminen tai veron välttäminen.”

Pykälää sovelletaan sulautumiseen, jakautumiseen, osakevaihtoon, kotipaikan siirtoon ja liiketoimintasiirtoon. Pykälä perustuu yritysjärjestelyistä annettuun EU-direktiiviin 2009/133/EY. Tämän vuoksi pykälää voidaan soveltaa vain sellaisissa tilanteissa, joissa kyse on EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti oikeuden väärinkäytöstä. Tässä arviointikriteereinä ovat, syntyykö järjestelyssä konkreettisia ja järjestelmälle vieraita veroetuja, sekä se, onko järjestelyllä niin vahvoja liiketaloudellisia perusteita, että veron kiertäminen tai välttäminen eivät ole järjestelyn pääasiallisia tarkoituksia. 

Tapauksen taustat

A Oy harjoitti pienkoneiden, moottoriajoneuvojen ja varaosien maahantuontia, kauppaa ja huoltotoimintaa. Tapauksessa yhtiön A OY omistivat B Oy 40 prosenttia, D 31 prosenttia, E 22 prosenttia ja F 7 prosenttia. 

B Oy:n toimiala oli kiinteistöjen ja arvopapereiden omistaminen, hallitseminen, vuokraaminen ja myynti; rakentamis-, rakennuttamis- ja saneeraustoiminnan harjoittaminen; asuntojen markkinointi ja myynti sekä messutoiminta. B Oy:n osakekanta koostui yhteensä 100 osakkeesta, jotka jakautuvat 20 A-sarjan osakkeeseen ja 80 B-sarjan osakkeeseen. Yhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan A-osake tuottaa yhtiökokouksessa 20 ääntä ja B-osake yhden äänen. E ja J omistavat kymmenen A-sarjan osaketta kumpikin, ja heillä kummallakin on 42 prosentin osuus äänivallasta. K ja I omistavat 40 B-sarjan osaketta kumpikin, ja heillä kummallakin on 8 prosentin osuus äänivallasta.

A Oy:n liiketoiminta oli pitkään ollut tappiollista ja tätä oli rahoitettu omistajien, erityisesti B Oy:n toimesta. B Oy:n tarkoitus oli hankkia koko A Oy:n osakekanta ja kehittää tätä liiketoimintaa. Osakehankinnan jälkeen B Oy:n tarkoitus oli siirtää pienkoneiden, moottoriajoneuvojen ja varaosien maahantuonnin, kaupan ja huoltotoiminnan käsittävän vähittäiskauppaliiketoimintansa uudelle perustettavalle C Oy:lle, josta tulisi A Oy:n tytäryhtiö. Tämän jälkeen A Oy sulautettaisiin B Oy:hyn. 

A Oy:lle oli vahvistettu vuosina 2015-2020 tappioita yhteensä 1 865 991,28 euroa. 

Yhtiöt A Oy ja B Oy esittivät Verohallinnolle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1. Mikäli A Oy siirtää koko operatiivisen liiketoimintansa, toimintaan kohdistuvat varat, siirtyviin varoihin kohdistuvat velat ja siirtyvään toimintaan mahdollisesti kohdistuvat varaukset siirtyvää toimintaa jatkavalle perustettavalle C Oy:lle sekä sulautuu B Oy:öön hakemuksessa tarkemmin kuvatulla tavalla ja olosuhteissa, sovelletaanko järjestelyyn elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:n liiketoimintasiirtoa sekä mainitun lain 52 a ja 52 b §:n sulautumista koskevia säännöksiä?

2. Siirtyvätkö A Oy:n verotuksessa vahvistetut tappiot sulautumisessa tuloverolain 123 §:n 2 momentin mukaisesti sulautumisen vastaanottavalle yhtiölle B Oy:lle?”

Verohallinto lausui 8.9.2022 antamassaan ennakkoratkaisussa seuraavasti:

”1. Mikäli A Oy siirtää koko operatiivisen liiketoimintansa, toimintaan kohdistuvat varat, siirtyviin varoihin kohdistuvat velat ja siirtyvään toimintaan mahdollisesti kohdistuvat varaukset siirtävää toimintaa jatkavalle perustettavalle C Oy:lle sekä sulautuu B Oy:öön hakemuksessa tarkemmin kuvatulla tavalla ja olosuhteissa, järjestelyyn sovelletaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:n liiketoimintasiirtoa sekä mainitun lain 52 a ja 52 b §:n sulautumista koskevia säännöksiä.

2. A Oy:n verotuksessa verovuosilta 2015–2020 vahvistetut tappiot ja verovuosilta 2021 ja 2022 mahdollisesti vahvistettavat tappiot siirtyvät sulautumisessa tuloverolain 123 §:n 2 momentin mukaisesti sulautumisessa vastaanottavalle yhtiölle B Oy:lle.”

Ratkaisuaan Verohallinto perusteli sillä, että järjestely täytti sulautumisen muodolliset vaatimukset, järjestelylle oli liiketaloudellinen peruste, minkä lisäksi oli ilmeistä, ettei järjestelyssä muodostu konkreettisia eikä järjestelmälle vieraita veroetuja. Toiseen ennakkoratkaisukysymykseensä antamaa vastausta Verohallinto perusteli sillä, että A Oy olisi voinut vähentää tappiot omistajanvaihdoksesta johtuen tuloverolain 123 §:n mukaisesti toiminnassaan. Olen käsitellyt tätä tappioiden vähennysoikeutta aiemmassa kirjoituksessani.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti ratkaisuista Turun hallinto-oikeuteen, joka antoi asiassa ratkaisun 13.2.2024. Hallinto-oikeus kumosi ennakkoratkaisun ja lausui uutena ennakkoratkaisuna seuraavaa:

”1. Mikäli A Oy siirtää koko operatiivisen liiketoimintansa, toimintaan kohdistuvat varat, siirtyviin varoihin kohdistuvat velat ja siirtyvään toimintaan mahdollisesti kohdistuvat varaukset siirtyvää toimintaa jatkavalle perustettavalle C Oy:lle sekä sulautuu B Oy:öön hakemuksessa tarkemmin kuvatulla tavalla ja olosuhteissa, järjestelyyn ei sovelleta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:n liiketoimintasiirtoa sekä 52 a §:n ja 52 b §:n sulautumista koskevia säännöksiä.

2. A Oy:n verotuksessa verovuosilta 2015–2020 vahvistetut tappiot ja verovuosilta 2021 ja 2022 mahdollisesti vahvistettavat tappiot eivät siirry sulautumisessa tuloverolain 123 §:n 2 momentin mukaisesti vastaanottavalle yhtiölle B Oy:lle.”

Hallinto-oikeus siis ei hyväksynyt sulautumisen tai jakautumisen verovapautta, eikä tappioiden siirtymistä. Ratkaisuaan hallinto-oikeus perusteli sillä, että B Oy:n ja A Oy:n välinen konsernirakenne syntyy jo osakekaupoilla, minkä jälkeen toteutettavat toimet eivät johda konsernirakenteen suurempaan muuttamiseen. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan asiassa ei oltu esitetty selvitystä, että A Oy:n purkamiselle olisi riskinhallintanäkökulmasta tarvetta tai muutakaan liiketaloudellista tarvetta.

Hallinto-oikeus myös katsoi, että tässä tapauksessa tappioiden siirtyminen on järjestelmälle vieraista veroeduista. Tämän lisäksi hallinto-oikeus katsoi liiketoimintasiirron ja sulautumisen keinotekoisiksi sarjatoimiksi. Tästä syystä tappioiden vähennysoikeutta ei hyväksytty. 

A Oy ja B Oy valittivat ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka otti asian käsittelyyn ja ratkaisi asian 19.5.2025. A Oy ja B Oy vaativat myös ennakkoratkaisupyynnön pyytämistä EU-tuomioistuimelta, mihin korkein hallinto-oikeus ei suostunut. 

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus totesi tilanteessa olevan kyse siitä, sovellettiinko järjestelyihin joko elinkeinoverolain 52 h §:n tai verotusmenettelylain 28 §:n mukaista veronkiertosäännöstä. Korkein hallinto-oikeus totesi 52 h §:n olevan näistä ensisijainen, mutta se voisi tulla sovellettavaksi vain tilanteissa, jotka EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella ovat oikeuden väärinkäyttöä. Tämän vuoksi 52 h §:ää ei voitaisi soveltaa, jos liiketaloudelliset perusteet järjestelylle ovat riittävän vahvoja, jotta järjestelyn pääasiallinen tai yksi pääasiallinen tarkoitus ei ole veron välttäminen. 

Korkein hallinto-oikeus totesi, että koska liiketoimintasiirrossa tappio ei siirry vastaanottavalle osakeyhtiölle, ei siihen voi liittyä tappion vähennysoikeuden osalta järjestelmälle vierasta veroetua. Sulautumisen osalta korkein hallinto-oikeus totesi, että sulautuminen on yleisseuraanto, jolloin vastaanottava osakeyhtiö ei voi saada edeltäjäänsä parempaa oikeutta tappion vähentämiseen. Tämän lisäksi sulautuvalla yhtiöllä itsellään tulee olla oikeus vähentää tappiot ennen sulautumista. 

A Oy oli jo aiemmin saanut Verohallinnon poikkeusluvan tappioiden vähentämiseen tuloverolain 122 §:n nojalla, ja päätös oli saanut lainvoiman. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoi, että tappion siirtyminen sulautumisessa B Oy:lle ei ollut järjestelmälle vieras veroetu. Tämän vuoksi elinkeinoverolain 52 h §:n veronkiertosäännöstä ei voitu soveltaa. 

Tämän jälkeen ratkaistavaksi jäi verotusmenettelylain 28 §:n soveltaminen. Tältä osin korkein hallinto-oikeus viittasi yritysjärjestelydirektiiviä koskevaan EU-tuomioistuimen tapaukseen C-318/22, jossa EU-tuomioistuin totesi, että jäsenvaltiot eivät voi asettaa lisäedellytyksiä yritysjärjestelyille pois lukien direktiivissä mainittu veronkiertosäännös. Veronkiertosäännös on jäsenvaltio-optio, eikä erityisen veronkiertosäännöksen soveltamiseen ole direktiivistä johtuvaa pakkoa. Tämän vuoksi yleistä veronkiertosäännöstä eli verotusmenettelylain 28 §:ää voitaisiin soveltaa yritysjärjestelyihin.

Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että tapauksessa ei ollut edellytyksiä soveltaa myöskään verotusmenettelylain 28 §:ää. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen, jolloin alkuperäinen ennakkoratkaisu jäi voimaan. 

Kyseessä oli 6-4 äänestysratkaisu, jossa eri mieltä olleet oikeusneuvokset katsoivat perusteluiden osalta, että verotusmenettelylain 28 §:ää ei voitaisi soveltaa lainkaan. Näkemystään he perustelivat sillä, että elinkeinoverolain 52 h §:ää oli vakiintuneesti sovellettu siten, että siinä huomioitiin muutkin mahdolliset veroedut kuin yritysjärjestelydirektiivistä seuraavat. Tämän vuoksi verotusmenettelylain 28 §:n nojalla huomioitavat seikat voitiin huomioida pääsääntöisesti myös 52 h §:n nojalla. Sen lisäksi oikeusneuvokset korostivat, että 52 h § oli erityissäännös, joka siten syrjäytti yleissäännöksen eli 28 §:n. 

Yhteenvetoa

Korkein hallinto-oikeus arvioi tapauksessa veronkierron soveltumista liiketoimintasiirron ja fuusion osalta. Tapauksen keskeinen anti oli suhteellisen suppea tulkinta veronkiertosäännösten osalta tilanteissa, joissa järjestelyllä tappiota siirretään yhtiöön, joka voi vähentää tappion. Järjestely vähentänee joidenkin järjestelyiden riskiä tulevaisuudessa, ainakin jos tappioiden vähentämiseen saadaan poikkeuslupa. 

Lue lisää oikeustapauskommenttejamme

https://www.kpflaki.com/blog/categories/oikeustapauskommentit

Eelis Paukku 

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)

KHT-tilintarkastaja

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

Juristi, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF

044 9755 196

eelis.paukku@kpflaki.com