Törkeä pahoinpitely vai tapon yritys – Milloin väkivaltarikos muuttuu henkirikoksen yritykseksi?
- Emmi Huovinen
- 22.6.
- 3 min käytetty lukemiseen
Vakavissa väkivaltarikoksissa syyksi luetut tuomiot voivat vaihdella huomattavasti. Samankaltaisista väkivallanteoista voi seurata tekijälle rangaistus törkeästä pahoinpitelystä tai vaihtoehtoisesti jopa tapon yrityksestä. Keskeinen ero näiden välillä liittyy tekijän tahallisuuteen.
Vaikka pahoinpitelyn seuraukset olisivat vakavat, tekoa ei kuitenkaan automaattisesti arvioida tapon yrityksenä. Toisin sanoen hengenvaarallisen vamman aiheuttaminen ei sellaisenaan osoita tappamistarkoitusta. Uhri voi myös selvitä lähes vahingoittumattomana tilanteesta, joka voi täyttää tapon yrityksen tunnusmerkistön.
Tunnusmerkistöjen rajanveto on tärkeää, sillä rikosnimikkeellä on huomattava vaikutus rangaistuksen ankaruuteen. Käsittelen tässä tekstissä, missä tilanteissa vakava väkivallanteko voidaan katsoa tapon yritykseksi ja milloin se tulkitaan törkeäksi pahoinpitelyksi.
Törkeä pahoinpitely
Törkeä pahoinpitely on vakava väkivaltarikos. Kyse voi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa uhrille aiheutetaan vaikea ruumiinvamma, hengenvaarallinen tila tai vakava terveydellinen haitta. Myös hengenvaarallisen välineen käyttö tai erityisen raaka tai julma tekotapa voivat johtaa siihen, että pahoinpitely arvioidaan törkeäksi.
Törkeä pahoinpitely on määritelty rikoslain 21 luvun 6 §:ssä:
“Jos pahoinpitelyssä
aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tai
käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.”
Törkeä pahoinpitely edellyttää myös perusrikoksen lisäksi kvalifiointiperustetta ja kokonaistörkeyttä.
Tapon yritys
Tappo ja sen yritys on määritelty rikoslain 21 luvun 1 §:ssä:
“Joka tappaa toisen, on tuomittava taposta vankeuteen määräajaksi, vähintään kahdeksaksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.”
Tapon yritys tulee kyseeseen silloin, kun tekijä on aloittanut sellaisen teon toteuttamisen, jonka tarkoituksena on ollut aiheuttaa uhrin kuolema, mutta kuolema ei ole toteutunut jonkin syyn vuoksi.
Yleisesti yrityksen rangaistavuuden peruste on yhtäältä nähty siinä vaarassa, jonka yritys aiheuttaa. Toisaalta yrityksen voidaan katsoa ilmentävän tekijässä samaa syyllisyyttä kuin täytetty rikos. Yritys on kysymyksessä silloinkin, kun vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä.
Tahallisuuden merkitys
Tapon yrityksessä arvioinnin kohteena on ennen kaikkea se, onko tekijä pyrkinyt aiheuttamaan uhrin kuoleman tai ainakin pitänyt kuolemaa tekonsa todennäköisenä seurauksena. Tätä tuomioistuin joutuu usein arvioimaan olosuhteiden perusteella.
Jos teko kohdistuu esimerkiksi kaulan, sydämen, rintakehän tai pään alueelle, katsotaan se herkemmin tapon yritykseksi kuin törkeänä pahoinpitelynä. Tekijän tulee ymmärtää, että isku tai muu väkivallanteko näille kehon alueille on lähtökohtaisesti aina hengenvaarallinen. Esimerkiksi kuristaminen on aina hengenvaarallista, koska jo lyhytaikainen paine kaulaan voi häiritä hapensaantia ja verenkiertoa. Tahallisuuden arviointiin vaikuttaa myös mm. kohdistettujen iskujen määrä ja niiden voimakkuus.
Yleensä jos puukonisku kohdistuu käsien tai jalkojen alueelle, on tekoa arvioitava alustavasti törkeänä pahoinpitelynä. Kuitenkin, jos puukonisku osuu esimerkiksi jalassa reisivaltimon alueelle, voi se olla hengenvaarallinen. Tuolloin arvioitavaksi jää, onko tekijä ymmärtänyt tai olisiko hänen pitänyt ymmärtää mahdollinen vakava verenvuoto ja hengenvaara. Kuitenkin näitä käsien tai jalkojen alueelle kohdistettuja puukoniskuja harvemmin katsotaan tapon yritykseksi.
Vaikka törkeän pahoinpitelyn seuraukset voivat olla erittäin vakavia, tekijän tarkoituksena ei välttämättä ole ollut uhrin tappaminen. Jos tahallisuutta ei ole, tekijää ei voi tuomita tapon yrityksestä.
Tehokas katuminen
Tehokas katuminen on mahdollista pelkästään sellaisissa rikoksissa, jotka edellyttävät teon lisäksi seurausta. Tällöin on kyse siitä, että tekijä on tehnyt täytäntöönpanotoimen, esimerkiksi puukon iskun kaulaan, mutta seuraus ei ole vielä ilmennyt. Tehokas katuminen ilmenee silloin, jos tekijä ryhtyy välittömästi toimiin esimerkiksi yrittäen estää teon seurauksen. Yleinen tehokkaan katumisen merkki on ensiavun antaminen ja hätäkeskukseen soittaminen.
On useita korkeimman oikeuden tapauksia, joissa tehokas katuminen on vaikuttanut rikosnimikkeen lieventämiseen. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 1990:9 korkein oikeus hylkäsi syytteen tapon yrityksestä tehokkaan katumisen perusteella. Tapauksessa puukotus kaulaan ja kylkeen ei johtanut uhrin kuolemaan, koska tekijä oli heti yrityksen jälkeen pyytänyt naapuriaan soittamaan ambulanssin. Syytetyn katsottiin syyllistyneen törkeään pahoinpitelyyn. Tapon yritys voi siis lieventyä törkeään pahoinpitelyyn, jos katsotaan, että tekijä on tehokkaasti katunut tekoaan.
Yrityksestä luopuminen
Yrityksestä ei rangaista, jos tekijä on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen täyttämisestä tai muutoin estänyt tunnusmerkistössä tarkoitetun seurauksen syntymisen (RL 5:2). Yrityksestä voi luopua niin kauan kuin täytäntöönpanotoimi on kesken.
Jotta yrityksestä ei rangaista, edellyttää se siis, että tekijä luopuu yrityksestä omasta vapaasta tahdostaan. Jos yritys keskeytyy ulkoisen syyn vuoksi, esimerkiksi sivullisen saapumisen tai kiinnijäämisen pelon takia, kyse ei ole vapaaehtoisesta luopumisesta. Tällöin yrityksestä luopuminen ei poista rangaistusvastuuta.
Kokonaisarviointi
Rajanveto törkeän pahoinpitelyn ja tapon yrityksen välillä ei määräydy yhden yksittäisen tekijän perusteella, vaan jokaisessa tilanteessa asiaa tulee arvioida tapauskohtaisesti. Ratkaisevaa ei ole pelkästään vammojen vakavuus eikä myöskään käytetty väline. Jotta tuomioistuin saa mahdollisimman kattavan kokonaiskuvan, tulee sen myös arvioida olosuhteita, tekijän puheita ja olemusta ennen ja jälkeen teon sekä muuta kokonaisuutta. Kaikki nämä vaikuttavat asian tarkasteluun. Ratkaisevaa on, millaista seurausta tekijä pyrki aiheuttamaan tai minkä seurauksen hän hyväksyi toimintansa tuloksena. Tuomioistuin arvioi, onko näyttö tappamistarkoituksesta riittävän vahva.
Yhteenveto
Törkeän pahoinpitelyn ja tapon yrityksen välinen ero ei määräydy yksinomaan vammojen vakavuuden perusteella. Ratkaisevaa on ennen kaikkea tekijän tahallisuus ja se, voidaanko hänen katsoa pyrkineen aiheuttamaan uhrin kuolema. Teon tunnusmerkistön arviointiin voi vaikuttaa myös se, onko tekijä tehokkaasti katunut tekoaan tai onko hän luopunut yrityksestä. Näiden rikosten arviointi edellyttää aina huolellista kokonaisarviointia, jossa huomioidaan sekä teon olosuhteet että siitä esitetty näyttö.
Emmi Huovinen
ON
Oikeusnotaari
Lakitoimisto KPF
050 530 0152
