Vuonna 2002 rikoslain kokonaisuudistusta jatkettiin siirtämällä vankeusuhkaisia säännöksiä muista laeista rikoslakiin. Luonnonvararikokset haluttiin erottaa ympäristörikoksista, koska niitä käsitellään jossain määrin eri oikeudenalojen piirissä. Rikosten sisältö sinänsä pidettiin melko samanlaisina kuin ne olivat olleet erityislaeissa aikaisemmin.
_________________________________________________________________________
1 § Metsästysrikos
Metsästykseen liittyvät rangaistussäännökset olivat jo vuoden 1962 metsästyslaissa, josta rangaistussäännökset siirrettiin vuoden 1993 metsästyslakiin. Vuonna 2002 pykälä siirrettiin pitkälti samansisältöisenä rikoslakiin. Vuonna 2011 pykälään tehtiin muutos poikkeuksellisessa järjestyksessä. Vaikka hallitus tai lakivaliokunta eivät sitä esittäneet törkeän metsästysrikoksen säätämisen yhteydessä, lisättiin pykälään uusi kohta eduskuntakäsittelyssä.
Metsästysrikokseen voi syyllistyä kolmella eri tavalla. Ensimmäinen näistä liittyy pyyntivälineisiin ja menetelmiin. Kiellettyä on esimerkiksi ampua ajoneuvosta tai veneestä moottorin käydessä. Syynä tähän on tällaisen metsästyksen helppous ja vaarallisuus. Kiellettyjä pyyntivälineitä ovat esimerkiksi myrkyt, räjähteet, tietyt pimeänäkölaitteet ja varsijousi. Syynä on näiden aiheuttama kärsimys ja metsästyksen ”epäreiluus”.
Toinen, vuonna 2011 lisätty tapa syyllistyä metsästysrikokseen on metsästää vastoin metsästyslain nojalla annettua riistaeläimen rauhoitusta tai rikkoa metsästyskiintiöitä tai metsästää lupaa vaativaa eläintä, kuten hirviä, ilman lupaa. Tämä pykälä kattaa myös eläinten metsästyksen rauhoitusajan ulkopuolella.
Kolmas tekotapa on aiheuttaa vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai omaisuudelle tai rikkoa turvallisuuden vuoksi annettua kieltoa metsästyksessä. Tämä on harvinainen itsenäisenä rikoksena, koska henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset on kriminalisoitu erikseen.
Metsästysrikos on rangaistava myös törkeästä huolimattomuudesta tehtynä. Metsästysrikoksesta tuomitaan vuosittain 10–40 henkeä, määrä vaihtelee melko suuresti vuosittain.
Metsästysrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti
1) metsästää käyttäen metsästyslaissa (615/1993) kiellettyä pyyntivälinettä tai pyyntimenetelmää taikka vastoin metsästyslaissa säädettyä moottorikäyttöisen kulkuneuvon käytön rajoitusta,
2) metsästää vastoin metsästyslain tai sen nojalla annettua riistaeläimen rauhoitusta tai metsästyskieltoa tai -rajoitusta tai kiintiötä koskevaa säännöstä tai määräystä taikka ilman pyyntilupaa, hirvieläimen pyyntilupaa tai poikkeuslupaa tai (11.3.2011/232)
3) aiheuttaa metsästäessään vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle taikka rikkoo yleisen turvallisuuden vuoksi annettua metsästystä koskevaa kieltoa tai rajoitusta,
on tuomittava metsästysrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
_________________________________________________________________________
1 a § Törkeä metsästysrikos
Törkeä metsästysrikos lisättiin rikoslakiin vuonna 2011. Syynä tähän oli hirvieläimiin kohdistuvien metsästysrikosten ammattimaistuminen sekä tiettyihin petoihin kohdistuvat erityisen julmat metsästysrikokset, kuten moottorikelkalla tapahtuva yliajo. Myös susien luvaton tappaminen lisäsi tarvetta ankarammalle sääntelylle. Samalla pyrittiin myös täyttämään ennakolta pian annettavan ympäristörikosdirektiivin oletetut vaatimukset, koska direktiivin sisältö ei ollut selvillä lainsäädäntöhetkellä.
Metsästysrikos muuttuu törkeäksi viidellä perusteella. Ensimmäinen näistä on raaka tai julma tekotapa. Esimerkkinä tällaisesta mainitaan vaahtomuovipalan käyttäminen syöttinä, eläimen näännyttäminen pitkällä takaa-ajolla tai moottorikelkalla tapahtuva yliajo.
Toinen ankaroittamisperuste on se, että teko kohdistuu suureen määrään riistaeläimiä. Tällainen teko voisi olla esimerkiksi eläinlauman metsästäminen äänenvaimentimella varustetulla aseella. Suuri määrä vaihtelee eläimittäin. Hirvien tapauksissa se on 4–5 kappaletta, kun taas lintujen kohdalla voidaan puhua kymmenistä.
Kolmas ankaroittamisperuste on teolla tavoiteltava suuri taloudellinen hyöty. Tämä voi käydä ilmi esimerkiksi valmiista myyntikanavista tai saaliiden suuresta arvosta. Tähän voidaan lukea myös useita metsästyksiä eri ajanjaksoina, jos teoilla on riittävä yhteys. Eläimet on tässä ankaroittamisperusteessa nimenomaan myytävä, koska omaa käyttöä ei voida arvioida taloudellisen hyödyn tavoittelemisena.
Neljäs ankaroittamisperuste on rikoksen erityinen suunnitelmallisuus. Suunnitelmallisuutta voisi olla esimerkiksi tutkimuskäyttöön pannoitetun eläimen seuranta metsästystarkoituksessa, laiton haaskalla tapahtuva pyynti, laittoman saaliin jakelukanavien suunnittelu etukäteen, teon tekeminen ryhmässä tai teon peittely esimerkiksi vaihtamalla moottorikelkan telat ja sukset. Viides ankaroittamisperuste on, että teko eli tappo tai vahingoittaminen kohdistuu ahmaan, ilvekseen, karhuun, metsäpeuraan, saukkoon tai suteen. Näillä eläimillä on erityistä suojeluarvoa, ja siksi ne onkin esimerkiksi EU:n riistadirektiivissä luokiteltu tiukkaa suojelua edellyttäviin lajeihin.
Metsästysrikos täyttyy jo metsästyksen alkaessa eli saalista ei tarvitse saada. Vain viidennessä ankaroittamisperusteessa edellytetään eläimen tappamista tai vahingoittamista, muut kohdat voivat täyttyä jo ilman eläinten tappamista tai jopa ilman saalista. Esimerkiksi eläimen vangitseminen elävänä soveltuu useisiin ankaroittamisperusteisiin.
Törkeästä metsästysrikoksesta määrätään pääsääntöisesti aina metsästyskielto RL 48 a:6 §:n perusteella. Metsästyskielto jätetään määräämättä vain, jos siihen on erityisen painavia syitä. Metsästysrikokseen sovelletaan poikkeuksellisesti myös oikeushenkilön rangaistusvastuuta eli jos rikoksen tekijä on mukana yhtiön johdossa ja tekee rikoksen osana yhtiön toimintaa, voidaan yhtiö tuomita yhteisösakkoon. Tämä erikoisuus säädettiin ympäristörikosdirektiivin velvoittamana. Törkeästä metsästysrikoksesta tuomitaan 1–4 ihmistä vuosittain. Tuomioita on annettu esimerkiksi karhunpennun ampumisesta ja metsästysrikossarjoista, joissa ammuttiin jopa tuhat kissaa ja kymmeniä metsäkauriita ja rusakoita autosta rauhoitusaikana.
Törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos metsästysrikoksessa
1) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla,
2) rikoksen kohteena on suuri määrä riistaeläimiä,
3) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
4) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai
5) tapetaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi taikka vahingoitetaan sitä
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä metsästysrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
_________________________________________________________________________
2 § Kalastusrikos
Myös kalastusrikos lisättiin rikoslakiin vuoden 2002 lainmuutoksessa, jossa luonnonvararikoksia siirrettiin rikoslakiin erityislaeista. Aikaisemmin säännökset sisältyivät kalastuslakiin. Osa kielletyistä kalastustavoista tosin siirrettiin samalla rangaistavaksi RL 48:1 §:n mukaisena ympäristön turmelemisena. Tällaisia tekoja olisivat esimerkiksi vesistön myrkyttäminen. Vuonna 2013 pykälää päivitettiin poistamalla sen kolmas kohta EU-kalastussäännösten rikkomisesta, koska rangaistukset niistä haluttiin siirtää hallinnolliseen menettelyyn.
Kalastusrikokseen voi syyllistyä kolmella tavalla. Ensimmäinen on kalastusmenetelmiä koskeva kielto. Kiellettyjä kalastusmenetelmiä ovat räjähdykset, paineet, ampuma-aseet ja sähkövirrat. Nämä pyyntitavat ovat aina kiellettyjä riippumatta siitä, saadaanko niillä saalista vai ei. Toinen on kalastuslain rikkominen huomattavassa laajuudessa. Kalastuslain rikkominen voi tulla rangaistavaksi rikoksena, jos rikotaan kalastuslain määräystä rauhoitusajoista, pyydyksistä, pyynnistä, pyyntikiellosta, pyyntirajoituksista, alamittasäännöksistä tai yksittäistä viranomaismääräystä. Koska eri määräykset ja säännökset ovat kalalajikohtaisia, kalastajan tulee tietää tarkkaan, miten, missä ja millainen kalastaminen on sallittua milloinkin.
Kolmas ja viimeinen tapa syyllistyä kalastusrikokseen on istuttaa tai siirtää jollekin vesialueelle sille alueelle vierasta kala- tai rapulajia niin, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa tai vahinkoa vesialueelle tai kalakannoille. Tämä pykälä oli aiemmin nimeltään ”vaaran aiheuttaminen kalavedelle”. Tämän tunnusmerkistön täyttymiseen riittää, että teko saattaa aiheuttaa vaaraa. Rangaistavaa on esimerkiksi aina istuttaa täplärapuja vesistöihin, joissa niitä ei esiinny, koska täpläravut kantavat kotimaisille rapukannoille tuhoisaa rapuruttoa.
Vuoden 2002 lainmuutoksessa tekojen yritys säädettiin rangaistavaksi. Teosta tuomitaan 1–3 henkilöä vuosittain pääasiassa sakkorangaistuksiin.
Kalastusrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) käyttää kalastuksessa räjähdyksellä tai muulla tavoin aikaansaatua painetta taikka ampuma-asetta tai sähkövirtaa,
2) kalastaa huomattavassa laajuudessa vastoin kalastuslain tai sen nojalla annettua kalojen tai rapujen rauhoitusta, pyydyksiä, pyynnin harjoittamista, pyyntikieltoa, pyyntirajoitusta tai kalojen tai rapujen alamittaa koskevaa säännöstä tai yleistä tai yksittäistapausta koskevaa määräystä, taikka (19.12.2014/1190)
3 kohta on kumottu L:lla 19.12.2014/1190.
4) luvattomasti kalastuslain vastaisesti istuttaa tai siirtää vesialueelle kala- tai rapulajia tai niiden kantaa, jota siellä ei ennestään ole siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa tai vahinkoa kalakannalle tai kalavedelle,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, kalastusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.
_________________________________________________________________________
3 § Metsärikos
Metsärikos otettiin metsälakiin vuonna 1996 uudistettaessa metsiä koskeva lainsäädäntö. Jo tätä uudistustyötä tehtäessä tiedettiin, että pykälä tultaisiin siirtämään rikoslakiin lähivuosina. Vuonna 2002 tämä toteutettiinkin ja metsärikos siirrettiin rikoslakiin osana muita luonnonvararikoksia. Syynä kriminalisoinnille oli halu suojata metsänomistajia ja metsäluonnonvaroja aiempaa paremmin.
Tässä yhteydessä käytiin erikoista pohdintaa siitä, tulisiko metsärikokseen ottaa oikeushenkilön rangaistusvastuu, koska suurin osa puukaupasta käydään yhtiöiden välillä. Tämä jätettiin kuitenkin lisäämättä rikoslakiin, koska kolme suurinta puun ostajaa ostavat lähes kaiken puun, mutta suuri osa ostajista on yksityishenkilöitä tai metsäyhtymiä. Tällöin yhtiöiden johto ei tosiasiassa ole tekemisissä puukaupan kanssa ja rangaistuksen ulottaminen kauppaa tekevistä yksilöistä yhtiöön olisi haastavaa. Vuonna 2013 rangaistussääntelyä porrastettiin niin, että lievemmät teot rangaistaan metsälain mukaan, mutta vakavimmat teot jätettiin rikoslakiin.
Metsärikokseen voi syyllistyä kahdella tavalla. Ensimmäinen näistä liittyy suojametsiin ja suoja-alueisiin. Suojametsiä ovat alueet, jotka on metsälain nojalla määrätty suojeltavaksi, jotta metsäraja ei alene. Suoja-alueilla metsää taas on säilytettävä, jotta se suojaisi tiettyjä alueita tuulilta ja maanvyörymiltä. Metsän käyttäminen näillä alueilla vastoin metsälain määräyksiä on rangaistavaa rikoksena.
Toinen tekotapa on vahingoittaa metsäluonnon kannalta tärkeää monimuotoista luonnontilaista metsää metsälain vastaisesti. Metsälain 3-luvussa on useita määräyksiä metsän hoitamisesta monimuotoisuuden kannalta tärkeissä ympäristöissä. Hakkuiden tekeminen joillain tällaisilla alueilla on pääsääntöisesti kiellettyä, kuten myös metsätien tai ojien tekeminen. Jos tällaisella metsälain vastaisella teolla vaarannetaan kyseisen elinympäristön ominaispiirteiden säilymistä, on kyseinen teko rangaistava.
Metsärikoksen yritys ei ole rangaistava. Suojametsä-alueen tai suoja-alueen vahingoittaminen taas on rangaistavaa myös törkeästä huolimattomuudesta tehtynä. Metsärikoksen yritys ei ole rangaistava, koska yritystä on vaikea näyttää toteen. Metsärikoksesta on tuomittu ketään erittäin harvoin.
Metsärikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo suojametsäaluetta tai suoja-aluetta koskevaa metsälain (1093/1996) säännöstä taikka sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, on tuomittava metsärikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Metsärikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan vahingoittaa metsän hoito- tai käyttötoimenpiteellä ympäristöstään selvästi erottuvaa metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista elinympäristöä metsälain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen vastaisesti taikka ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehdon vastaisesti siten, että teko on omiaan vaarantamaan kyseisen elinympäristön ominaispiirteiden säilymistä.
_________________________________________________________________________
3 a § Laiton Etelämanneralueen mineraaliesiintymään kajoaminen
Tämä nimeltään hyvin erikoinen pykälä liittyy siihen, että Suomi liittyi vuonna 1984 tehtyyn Etelämannerta koskevaan sopimukseen. Vuosina 2005 ja 2009 päivitettiin tämän pöytäkirjan luonnonsuojelua koskevia liitteitä, minkä vuoksi Suomessa päivitettiin aiheeseen liittyvää kansallista lainsäädäntöä. Samalla rikoslakiin lisättiin uusi pykälä, jossa kriminalisoitiin mineraaliesiintymien hyödyntäminen Etelämantereella. Tästä rikoksesta voidaan rikoslain pääsäännön mukaisesti rangaista Suomen kansalaista tai Suomen kansalaisen rinnastuvaa henkilöä, vaikka rikosta ei tehtäisi Suomen alueella.
Tähän rikokseen voi syyllistyä hyödyntämällä tai tutkimalla Etelämantereella olevaa mineraaliesiintymää ilman että kyse on tieteellisestä tutkimuksesta. Tämä on rangaistavaa sekä tahallisesti että törkeästä huolimattomuudesta tehtynä. Törkeästä huolimattomuudesta voi olla kyse lähinnä vain silloin, jos tekijä ei täysin varmasti ole käsittänyt, että kyse on enemmän kaupallisesta kuin tieteellisestä toiminnasta. Siitä on tuskin vaikea erehtyä, hyödyntääkö mineraalivarantoja Etelämantereella vai ei. Tällaisen mineraaliesiintymän etsiminen muussa kuin tieteellisessä tarkoituksessa on myös rangaistavaa., mutta ainoastaan tahallisena. Teosta ei ole tuomittu ketään, yllättäen.
Laittoman Etelämantereen mineraaliesiintymään kajoamisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tutkii tai hyödyntää Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetun lain 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua Etelämanneralueella olevaa mineraaliesiintymää muutoin kuin osana tieteellistä tutkimusta, on tuomittava laittomasta Etelämanneralueen mineraaliesiintymään kajoamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Laittomasta Etelämantereen mineraaliesiintymään kajoamisesta tuomitaan myös se, joka tahallaan etsii Etelämanneralueella olevaa mineraaliesiintymää muutoin kuin osana tieteellistä tutkimusta.
_________________________________________________________________________
3 b § Puutavararikos
Puutavararikos lisättiin rikoslakiin vuonna 2013. Syynä tähän oli pääosin EU-asetus puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta eli puutavara-asetus. Asetuksessa mainitaan takavarikointi yhtenä toimenpiteenä, jolla viranomainen voi puuttua asetuksen vastaiseen puutavaraan. Takavarikoinnin katsottiin sopivan huonosti hallinnolliseen menettelyyn, jolloin parempana ratkaisuna nähtiin uuden rikoksen säätäminen.
Puutavararikokseen voi syyllistyä saattamalla markkinoille laittomasti puuta tai puusta valmistettuja tuotteita. Markkinoille saattaminen on EU-oikeuden käsite, jolla tarkoitetaan kaikkea liiketoiminnassa tapahtuvaa luovuttamista ensimmäistä kertaa sisämarkkina-alueella. Samanlainen tunnusmerkistö on RL 17:15 a §:ssä. Tällaisen puun tai puutuotteiden tulee olla puutavara-asetuksen tarkoittamalla tavalla laittomasti korjattua. Asetuksen mukaan laittomasti korjattua puuta on esimerkiksi varastettu puu, luvatta toisen mailta kaadettu puu tai luonnonsuojelualueelta luvatta kaadettu puu. Puun kaatamisen luvallisuus määräytyy viime kädessä puun kaatomaan perusteella.
Puun ostajalla on laaja selonottovelvollisuus puutavaran alkuperästä. Vaikka teko onkin rangaistava vain tahallisena, täyttyy tahallisuus myös niin sanotulla tahallisella tietämättömyydellä, jossa puutavaran alkuperästä ei edes pyritä ottamaan selvää. Puutavaran ammattimaisen ostajan selonottovelvollisuus määritellään tarkemmin puutavara-asetuksessa, mutta se kattaa esimerkiksi puulajin tiedot, puunkorjuumaan ja -alueen sekä tapauskohtaisesti luvan puunkorjuuseen, tavarantoimittajan yksilöintiedot sekä asiakirjat, joista puutavaran laillisuus käy ilmi.
Teosta ei ole tuomittu ketään.
Puutavararikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010 vastaisesti ammattimaisesti saattaa markkinoille laittomasti korjattua puutavaraa tai sellaisesta puutavarasta valmistettuja puutuotteita, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, puutavararikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
_________________________________________________________________________
4 § Laittoman saaliin kätkeminen
Laittoman saaliin kätkeminen oli aikaisemmin vuoden 1993 metsästyslaissa. Hallitus ei esittänyt tällaista pykälää lakiin, mutta maa- ja metsätalousvaliokunta näki tämän tarpeellisena ja ehdotti tällaista lisäystä metsästyslakiin. Muutosehdotus hyväksyttiin eduskunnassa ja metsästyslakiin lisättiin uusi pykälä kattamaan teot laittoman saaliin kätkemisestä. Uudistettaessa luonnonvararikoksia vuonna 2002 katsottiin, että laittoman saaliin kätkeminen tulisi ulottaa myös kalastusrikokseen tekojen samankaltaisuuden vuoksi. Vuonna 2011 teon enimmäisrangaistus nostettiin kuudesta kuukaudesta yhteen vuoteen vankeutta, koska teko nähtiin niin moitittavana.
Laittoman saaliin kätkemiseen voi syyllistyä olemalla tekemisissä laittoman saaliin kanssa. Laittoman saaliin kanssa voi olla tekemisissä kätkemisen lisäksi hankkimalla sitä, kuljettamalla sitä, välittämällä sitä tai kauppaamalla sitä. Saalis on laitonta, jos se on hankittu metsästys- tai kalastusrikoksella, kattaen myös törkeän metsästysrikoksen. Teosta ei kuitenkaan rangaista henkilöä, joka on ollut osallinen rikokseen. Häntä rangaistaan vain pääteosta eli metsästys- tai kalastusrikoksesta. Toinen rajoitus liittyy siihen, että metsästys- ja kalastusrikoksen saaliita käytetään yleensä elintarvikkeina. Olisi moraalisesti kyseenalaista kieltää yhteistaloudessa asuvia henkilöitä, kuten aviopuolisoita tai vanhempia ja lapsia syömästä yhden talouden jäsenen hankkimaa ruokaa. Kätkemisrikoksesta ei siksi tuomita myöskään rikoksentekijän kanssa yhdessä yhteistaloudessa asuvaa henkilöä, joka käyttää saalista, joka on hankittu tavanomaisiin tarpeisiin, käytännössä ruuaksi.
Teko on rangaistava vain tahallisena eli tekijän on tiedettävä saaliin olevan laitonta. Teon yritys ei ole rangaistava, koska tällaiset tilanteet olisivat hyvin harvinaisia. Laittomasta saaliin kätkemisestä tuomitaan yksittäisiä henkilöitä vuosittain, käytännössä samoja määriä kuin törkeästä laittoman saaliin kätkemisestä.
Laittoman saaliin kätkemisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka kätkee, hankkii, kuljettaa, välittää tai kauppaa metsästysrikoksella tai kalastusrikoksella saatua saalista, vaikka tietää, että se on tällä tavalla saatu, on tuomittava laittoman saaliin kätkemisestä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta ei tuomita henkilöä, joka on osallinen rikokseen, jolla laiton saalis on saatu. Pykälän 1 momenttia ei myöskään sovelleta rikoksentekijän kanssa yhteistaloudessa asuvaan henkilöön, joka ainoastaan käyttää tai kuluttaa rikoksentekijän yhteistalouden tavanomaisiin tarpeisiin hankkimaa saalista.
_________________________________________________________________________
4 a § Törkeä laittoman saaliin kätkeminen
Törkeä laittoman saaliin kätkeminen lisättiin rikoslakiin vuonna 2011. Syynä olivat törkeät metsästysrikokset ja niihin liittyvät ongelmat yleisemminkin. Pykälä liittyy vahvasti törkeään metsästysrikokseen, koska pykälien tunnusmerkistöt ovat melkein samanlaisia. Tällaisia ongelmia ei kuitenkaan nähty kalastukseen liittyen, joten tekoa ei ulotettu kattamaan kalastusrikoksilla saatua saalista.
Laittoman saaliin kätkeminen muuttuu törkeäksi neljässä tapauksessa, jos teko on kokonaisuutena arvostellen törkeä. Ensimmäinen näistä on saliin määrä, jota arvioidaan kuten metsästysrikoksessa. Eli mitä arvokkaampi, uhanalaisempi ja suurempi eläin, sitä pienempi määrä riittää teon muuttumiseen törkeäksi. Toinen peruste liittyy taloudelliseen hyötyyn, jossa arvioidaan rikoksella tavoitellun rahan määrää. Kolmas peruste on erityinen suunnitelmallisuus, joka liittyy kiinteästi taloudellisen hyödyn tavoitteluun. Pykälän neljäs soveltamisperuste on sama kuin törkeässä metsästysrikoksessa eli rikoksen kohdistuminen tiettyihin eläimiin. Näitä ovat ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko ja susi.
Törkeä laittoman saaliin kätkeminen ole kuitenkaan sidoksissa törkeään metsästysrikokseen. Jos yksi saaliin välittäjä ottaa vastaan saaliita useilta metsästäjiltä, voi hän syyllistyä törkeään laittomaan saaliin kätkemiseen, vaikka yksikään metsästäjä ei syyllistyisi törkeään metsästysrikokseen. Myöskään tätä tekoa ei sovelleta metsästysrikoksen tekijään eikä hänen kanssaan yhteistaloudessa asuvaan.
Teosta tuomitaan yksittäisiä henkilöitä vuosittain.
Törkeän laittoman saaliin kätkemisen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos metsästysrikoksella saadun laittoman saaliin kätkemisessä
1) rikoksen kohteena on suuri määrä riistaeläimiä,
2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai
4) rikoksen kohteena on ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä laittoman saaliin kätkemisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
_________________________________________________________________________
Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:
Eelis Paukku
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI (Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
