Rikoslain 46-luku: Maahantuontiin ja maastavientiin liittyvät rikokset

Rikoslakiin lisättiin uusi 46-luku vuonna 1990 rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa. Tätä aiemmat maahantuontiin ja maastavientiin liittyvät rikokset olivat sotia edeltävältä ajalta eivätkä vastanneet enää vallitsevaa maailmantilannetta tai Suomen kansainvälisiä sitoumuksia. Luvun nimi oli alun perin ”säännöstelyrikoksista ja salakuljetuksesta”, mutta luvun nimi muutettiin vuonna 2009 nykyiseen muotoonsa, kun sinne lisättiin tulliselvitysrikoksia.

_________________________________________________________________________


1 § Säännöstelyrikos


Säännöstelyrikos otettiin rikoslakiin ensimmäistä kertaa vuonna 1990 rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa. Tätä aiemmin eri säännöstelylakeihin oli kuitenkin sisältynyt hyvinkin ankaria rangaistussäännöksiä, joilla pyrittiin turvaamaan säännöstelyn toteutuminen. Tätä aikaisemmin rangaistussäännöksiä sisältyi erityisesti valtuuslakeja vastaan tehtyjen rikosten rankaisemisesta annettuun lakiin vuodelta 1958. Tämä niin sanottu valtuusrikoslaki kattoi sotatilassa tehtyjen rikoksien lisäksi muita sellaisia rikoksia, joissa kansallinen turvallisuus tai talous oli merkittävässä asemassa, kuten juuri ulkomaankauppa tai valuuttasääntely. Tämän lain nojalla annettiin yksittäisiä kieltoja, kuten valuutanvaihto tai -vientikielto.


Pykälä päivitettiin nykyiseen muotoonsa vuonna 1990 rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa. Vuonna 1993 säännöksessä otettiin huomioon juuri säädetty uusi valmiuslaki. Vuonna 1994 säännöstä päivitettiin vastaamaan Suomen tulevia EU-jäsenyyden velvoitteita siten, että säännöksessä huomioitiin tuleva EU:n mahdollisuus säännöstellä tuontia unionin ulkopuolelle. Vuonna 1996 säännöstä päivitettiin samasta syystä ottaen huomioon EU:n mahdollisuus säännöstellä pääomien liikkumista. Vuonna 2002 tätä säännöstä täsmennettiin vastaamaan paremmin legaliteettiperiaatteen vaatimuksia täsmällisestä sääntelystä. Vuonna 2012 säännöstä päivitettiin, jotta siinä huomioitaisiin mahdollisuus jäädyttää varoja terrorismin torjuntaan liittyen. Vuonna 2014 lakia muutettiin lisäämällä siihen säännösnumeroita niihin lakeihin, joihin siinä viitataan.


Säännöstelyrikoksen ydinalue on nykyään, että useissa kansainväliseen politiikkaan liittyvissä tilanteissa pyritään estämään tiettyjen tuotteiden tai rahojen liikkuminen rajojen ylitse. Tällaisessa tapauksessa voidaan antaa määräyksiä, joilla esimerkiksi kielletään tai rajoitetaan tiettyjen tuotteiden tuontia ja vientiä. Näiden määräysten rikkominen on kriminalisoitu rikoslain säännöstelyrikoksena. Pykälässä mainitaan yhdeksän eri lakia. Suuri osa näistä laeista on kumottu muistoina protektionistisimmista ajoista ja valuutta-ajoista, jolloin yksittäinen sijoittaja saattoi melkein romahduttaa käytössä olleen valuutan. Lait ovat:


1) Niin kutsuttu pakotelaki, jolla pannaan täytäntöön YK:n ja EU:n määräämiä pakotteita, kuten EU:n Venäjän vastaiset pakotteet Krimin niemimaan miehityksen jälkeen.

2) Valuuttalaki. Tämä laki on kumottu. Kyseinen laki on markka-ajalta, jolloin sillä ylläpidettiin valuutan vakautta asettamalla rajoituksia rahan vientiin ja tuontiin.

3) Hintasulkulaki. Myös tämä laki on markka-ajalta. Lailla mahdollistettiin niin sanottu hintasulku eli kielto korottaa tuotteiden hintoja. Tämä laki tarkoitettiin estämään mahdolliseen devalvaatioon tai valuuttakurssin heilahteluihin liittyviä hintavakauden häiriintymisiä.

4) Valmiuslaki. Tämä lisättiin pykälään myöhemmin. Lakia voidaan soveltaa poikkeusoloissa kansan turvaamiseksi, kuten keväällä 2020.

5) Laki, joka mahdollistaa valtioneuvostolle öljytuotteiden tuonnin ja viennin säännöstelyn. Joissain tapauksissa öljyn kysyntää tai jakoa sääntelevät kansainväliset velvoitteet, joita voidaan joutua panemaan pakolla kansallisesti täytäntöön.

6) Laki, jolla suojataan maataloutta. Laki mahdollistaa määrällisiä tai rahamääräisiä rajoituksia Suomen ja muun EU:n väliseen kauppaan, jos kauppa vaarantaa maatalouden alaa vakavasti.

7) EU:n vienti- ja tuontiasetukset.

8) Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annettu laki. Tämä koskee tuotteita, joita voidaan käyttää siviilikäytön lisäksi sotilaskäyttöön. Näiden tuotteiden vientiä tiettyihin valtioihin on rajoitettu esimerkiksi ihmisoikeusloukkausten vuoksi.

9) EU:n pakotepolitiikan täytäntöönpano.


Tämän lisäksi pykälässä mainitaan mahdollisuus jäädyttää varoja terrorismiepäilyn vuoksi ja rangaistus siitä, jos joku rikkoo tällaista jäädyttämistä eli kieltoa siirtää varoja.

Teko on rangaistava vain tahallisena. Pykälän sekavuus on haastavaa rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vuoksi, koska tekijän voi olla vaikea tietää rikkovansa lakia. Laillisuusperiaatteen mukaan rangaistavan käyttäytymisen on käytävä ilmi rikoslaista. Tämä ei kuitenkaan vapauta tekijää rangaistusvastuusta. Pykälä on rikoslaissa lähimpänä kansainvälisen politiikan kovaa ydintä. Teosta on tuomittu viime vuosina yksi ihminen vuonna 2018. Vielä 1940- ja 1950 -luvuilla sääntelyrikoksista tuomittiin satoja ihmisiä vuodessa. Nykyisellään sääntely on menettänyt merkitystään tavaroiden ja pääomien liikkuvuuden vapautuessa. Yksi isosti uutisoitu kotimainen tapaus on vuodelta 2017, kun Irakiin yritettiin viedä massaspektrometri eli väline, jota voidaan käyttää esimerkiksi ydinaseiden valmistukseen. Kyseinen väline on kaksikäyttötuote, jonka vientiä on rajoitettu.


Säännöstelyrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka rikkoo tai yrittää rikkoa

1) eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetussa laissa (659/1967),

2) valuuttalaissa (954/1985),

3) hintasulusta annetussa laissa (717/1988),

4) valmiuslaissa (1552/2011),

5) kansainvälisestä energiaohjelmasta tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sopimusten soveltamisesta annetussa laissa (1682/1991),

6) ulkomaankaupan hallinnosta sekä tarkkailu- ja suojatoimenpiteistä eräissä tapauksissa annetussa laissa (1521/1994),

7) Euroopan unionin antamissa tuontia ja vientiä koskevissa asetuksissa,

8) kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa (562/1996) tai

9) Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan nojalla talous- ja rahoitussuhteiden keskeyttämisestä kolmannen maan kanssa tai rajoittavien toimenpiteiden kohdistamisesta luonnollisiin tai oikeushenkilöihin, ryhmiin tai muihin kuin valtiollisiin yhteisöihin annetuissa asetuksissa


säädettyä tai mainittujen säädösten nojalla annettua säännöstelymääräystä, on tuomittava säännöstelyrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Säännöstelyrikoksesta tuomitaan myös se, joka rikkoo varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annetun lain (325/2013) 6 §:ssä säädettyä kieltoa siirtää tai muuntaa varoja taikka 7 §:ssä säädettyä kieltoa luovuttaa varoja.

_________________________________________________________________________


2 § Törkeä säännöstelyrikos


Törkeä säännöstelyrikos saatiin kerralla valmiiksi rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa vuonna 1990. Sitä ei ole päivitetty sen jälkeen. Aikaisemmin vastaavaa pykälää ei ollut missään laissa, mutta valtuusrikoslaissa oli vuodelta 1958 ankarampi rangaistusasteikko sellaisille teoille, jotka oli tehty raskauttavien asianhaarojen vallitessa. Vuonna 1990 säännös otettiin omaksi pykäläkseen ja sen sisältöä täsmennettiin nykyaikaisempaan muotoon.


Säännöstelyrikos voi muuttua törkeäksi kolmella perusteella. Ensimmäinen näistä eli teolla tavoiteltava huomattava taloudellinen hyöty kirjoitettiin samalla tavalla kuin veropetoksessa ja muissa talousrikoksista. Euromääräistä rajaa ei asetettu, mutta kyseessä olisi luultavasti törkeää veropetosta vastaava 20 000 euron raja.


Toinen ankaroittamisperuste on teolla aiheutettu potentiaalinen vaara. Vaaran kohteena tulee olla väestön toimeentulo, yhteiskunnan taloudellinen toiminta tai puolustusvalmius. Vaaraa ei tosiasiassa tule aiheuttaa, vaan riittää, että teosta saattaa aiheutua vaaraa. Vaaran ei tule kohdistua koko väestöön tai talouteen, vaan tiettyyn maan osaan kohdistuva vaara riittää. Tällainen voisi olla esimerkiksi elintarvikkeiden salakuljetus pois Suomesta kriisitilanteessa, jossa ruokaa ei ole riittävästi.


Kolmas ankaroittamisperuste on teon erityinen suunnitelmallisuus. Myös tämä vastaa muita talousrikoksia. Erityistä suunnitelmallisuutta osoittavat esimerkiksi pitkät valmistelut tai kiinnijäämisen vaikeuttaminen etukäteen ja teon aikana.

Teon on oltava myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Esimerkiksi arvokkaan kaksikäyttötuotteen el sekä siviili- että sotilaskäyttöön soveltuvan tuotteen vieminen ilman tarkoitusta tehdä varsinaisesti rikos ei välttämättä ole rikos. Sen sijaan laajamittainen asesalakuljetus vastoin vientikieltoa todennäköisesti täyttäisi törkeän rikoksen kriteerit.


Törkeän säännöstelyrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos säännöstelyrikoksessa


1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,


2) rikos on omiaan jollakin alueella tai koko maassa aiheuttamaan huomattavaa vaaraa väestön toimeentulolle, yhteiskunnan taloudelliselle toiminnalle tai maan taloudelliselle puolustusvalmiudelle tai


3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti


ja säännöstelyrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä säännöstelyrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

_________________________________________________________________________


3 § Lievä säännöstelyrikos


Myös lievä säännöstelyrikos juontaa juurensa valtuuslakiin, jossa oli oma lievempi rangaistusasteikkonsa, jos teko oli tehty lieventävien asianhaarojen vallitessa. Vuonna 1990 rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa tätä tekoa ehdotettiin otettavaksi rikoslakiin säännöstelyrikkomuksena. Lakivaliokunta ei kuitenkaan hyväksynyt tätä nimikettä vaan vaati rikosnimikkeiltä johdonmukaisuutta siten, että rikoksen nimestä ilmenisi, minkä teon lievä tekomuoto olisi kyseessä. Tämän vuoksi rikosnimike muutettiin lieväksi säännöstelyrikokseksi. Myöskään tämän rikoksen tunnusmerkistöä ei ole muutettu vuoden 1990 jälkeen.


Säännöstelyrikos on lievä, jos teko on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Lieventäviä asianhaaroja voivat olla vähäinen tavoiteltu hyöty tai vähäinen aiheutettu haitta. Säännöstelyrikos voi olla lievä jopa poikkeusoloissa. Suurin osa säännöstelyrikoksista on melko vähäisiä. Teosta ei ole tuomittu ketään tuomioistuimissa. Teko voidaan tosin käsitellä sakkomenettelyssä. Myöskään sakkomenettelyssä tällaisia tekoja ei juuri ole ollut johtuen juuri säännöstelyn puutteesta ja säännöstelyn keskittymisestä tiettyihin tuotteisiin ja pääomiin.


Lievän sääntelyrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos säännöstelyrikos, huomioon ottaen tavoitellun hyödyn määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä säännöstelyrikoksesta sakkoon.


_________________________________________________________________________


4 § Salakuljetus


Salakuljetus oli rangaistavaa jo alkuperäisessä vuoden 1889 rikoslaissa. Silloin sen sisältö oli pääasiassa sama, mutta ilmaistuna paljon yksinkertaisemmin: ”Joka luvattomasti maahan tuo tahi yrittää tuoda taikka maasta vie tahi yrittää viedä tavaraa, minkä tuonti tahi vienti on luvaton, rangaistakoon salakuljetuksesta”. Vuonna 1990 rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa pykälän asiasisältö pidettiin samalla, mutta sen sanamäärä kaksinkertaistettiin epäselvyyksien välttämiseksi. Vuonna 2001 pykälään lisättiin toinen momentti kriminalisoimaan sellaisia tapauksia, joissa eläimiä tuodaan maahan vastoin säännöksiä, jotka on annettu eläintautien ehkäisemiseksi. Vuonna 2019 tässä momentissa säännöstä päivitettiin ja rikoslain viittaussäännöstä täsmennettiin sen vuoksi.


Salakuljetus voi olla tuontia tai vientiä. Salakuljetukseen voi syyllistyä, jos tavaran tuontiin tai vientiin tarvitaan lupa tai vientiä tai tuontia on säännelty esimerkiksi laadullisesti tai menettelyllisesti. Esimerkiksi tuotaessa alkoholia maahan muutoin kuin omaan käyttöön vaaditaan tiettyjä ilmoituksia. Lääkeaineiden ja aseiden maahantuontia taas on rajoitettu muutenkin kuin vain menettelyllisesti. Salakuljetus on rangaistavaa, jos tavaran tuonti tai vienti on kiellettyä tai edellyttää viranomaislupaa tai tarkastusta. Vaikka pykälä on kirjoitettu monimutkaisesti, tunnusmerkistö on suhteellisen yksinkertainen: jos kyseinen tavara ei voisi ylittää rajaa ilman ongelmia viranomaisen kanssa ja se viedään rajan yli viranomaisen tietämättä, syyllistytään salakuljetukseen.

Salakuljetuksen on oltava tahallista. Tämä tahallisuusvaatimus vastaa säännöstelyrikoksessa omaksuttua eli kaikkien henkilöiden tulisi tietää, minkä tuotteiden kuljettaminen rajan yli on sallittua ja minkä ei. Selvittämisvelvollisuus toiminnan oikeudellisesta luonteesta on asetettu korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä hyvin korkealle.


Toinen momentti koskee eläinlääkinnällisiä rajatarkastuksia, joilla pyritään ehkäisemään eläintautien leviämistä. Eläinlääkinnällisistä rajatarkastuksista annetun lain 5 §:n mukaan ministeriöt voivat antaa rajoituksia ja ehtoja, milloin eläimiä ja eläimiä mahdollisesti tartuttavia esineitä, kuten tiettyjä nahkatuotteita, voidaan tuoda Suomeen. Jos näitä määräyksiä rikotaan, voidaan myös syyllistyä salakuljetukseen. Tämä on rangaistavaa myös törkeästä huolimattomuudesta, koska pykälään voi liittyä useita eläinten käsittelyyn liittyviä velvoitteita, esimerkiksi karkaamisen estäminen.

Salakuljetuksen tunnusmerkistöä sekoittaa kuitenkin pykälän kolmannen momentin rajoitussäännös. Sen mukaan salakuljetuksesta ei rangaista, jos teko on rangaistava myös säännöstelyrikoksena. Eli tunnusmerkistön kannalta on olennaista katsoa, minkä pykälän tai määräyksen nojalla vienti tai tuonti on kiellettyä.


Salakuljetus on suhteellisen yleinen rikos: teosta tuomitaan 160–300 ihmistä vuosittain. Näistä suhteellisen suuri osa liittyy nuuskan salakuljetukseen.


Salakuljetuksen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka ilman asianmukaista lupaa taikka muuten tuontia tai vientiä koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta tavaraa, jonka tuonti tai vienti on kielletty tai edellyttää viranomaisen lupaa tai tarkastusta, on tuomittava salakuljetuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Salakuljetuksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta annetun lain (1192/1996) 5 §:n tai sen nojalla annettujen säännösten tai yleisten tai yksittäistapausta koskevien määräysten vastaisesti tuo tai tahallaan yrittää tuoda maahan taikka kuljettaa, käsittelee tai säilyttää eläimiä tai tavaroita taikka laiminlyö velvollisuutensa tarkastuttaa eläimet tai tavarat.

Salakuljetuksena ei kuitenkaan pidetä 1–3 §:ssä tarkoitetun tuontia tai vientiä koskevan säännöksen tai määräyksen rikkomista.

_________________________________________________________________________


5 § Lievä salakuljetus


Lievä salakuljetus otettiin rikoslakiin uutena rikoksena vuonna 1990 rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa. Syynä tähän oli, että suurin osa salakuljetuksista oli vähäisiä ja ne haluttiin käsitellä sakkomenettelyssä. Hallitus esitti rikoksen nimikkeeksi salakuljetusrikkomusta, mikä ei kuitenkaan käynyt lakivaliokunnalle, joka vaati johdonmukaisuutta siitä, nimettäisiinkö vähäisempi tekomuoto rikkomukseksi vai lieväksi tekomuodoksi. Tämän vuoksi nimi muutettiin lieväksi salakuljetukseksi. Säännöstä ei ole muutettu sen jälkeen.


Salakuljetus on lievää, jos teko on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Teosta voi tehdä tavaran vähäinen arvo tai määrä tai muut seikat. Tällainen voisi olla esimerkiksi nuuskan tuominen rajan yli hieman sallittua määrää enemmän. Jos tavara aiheuttaa vaaraa terveydelle ja sen tuontia ja vientiä on sen vuoksi rajoitettu, teko ei lähtökohtaisesti voi olla vähäinen.


Lievästä salakuljetuksesta tuomitaan tuomioistuimissa 1–10 henkilöä vuosittain. Sakkomenettelyssä asioita käsitellään kuitenkin satoja.


Lievän salakuljetuksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos salakuljetus, huomioon ottaen tavaran arvo tai määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä salakuljetuksesta sakkoon.

_________________________________________________________________________


6 § Laiton tuontitavaraan ryhtyminen


Laiton tuontitavaraan ryhtyminen lisättiin rikoslakiin uutena rikoksena vuonna 1926, koska aikaisemmat rikostunnusmerkistöt eivät olleet riittäviä salakuljetukseen liittyvien ilmiöiden kitkemiseksi. Vuonna 1990 rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa säännöstä muutettiin melko paljon. Tästä alkaen teko oli rangaistava vain tahallisena. Esirikoksien määrää myös lisättiin tässä kohtaa, koska esimerkiksi veropetoksen jääminen esirikosten ulkopuolelle nähtiin ongelmallisena. Vuonna 1999 pykälän rangaistusasteikkoa muutettiin vastaamaan kätkemisrikoksen rangaistusasteikkoa, koska teon kohteena oli ollut useita kertoja huomattavan arvokkaita tavaroita, jolloin rangaistus jäi suhteettoman alhaiseksi. Vuonna 2009 pykälään lisättiin uusi momentti, koska rangaistussäännöksen ala havaittiin liian suppeaksi erityisesti alkoholisalakuljetustapauksia varten.


Laittomaan tuontitavaraan voi ryhtyä viidellä tavalla: 1) kätkemällä sellaista omaisuutta, 2) hankkimalla sellaista omaisuutta, 3) ottamalla huostaansa sellaista omaisuutta, 4) välittämällä sellaista omaisuutta ja 5) muulla tavalla ryhtymällä tällaiseen omaisuuteen, esimerkiksi juomalla salakuljetettua alkoholia. Tämä luettelo vastaa kätkemisrikoksen tunnusmerkistöä.


Tuontitavara on pykälässä tarkoitetulla tavalla laitonta, jos se on tuotu maahan salakuljettamalla tai tekemällä säännöstelyrikos tai veropetos, esimerkiksi jättämällä tullimaksut maksamatta. Veropetos on tehtävä nimenomaan maahantuotaessa. Teossa vaaditaan tahallisuutta eli henkilön on tiedettävä, että tällainen rikos on tehty. Käytännössä rikos on usein pääteltävissä teon olosuhteista. Jos ei vaikuta mahdolliselta, että tavarat on tuotu maahan asianmukaisesti, ei niihin kannata ryhtyä. Esimerkiksi jos kaverillasi sattuu olemaan pakettiautollinen viinaa, jonka etiketit ovat kyrillisin kirjaimin, jättäisin ehkä itse koskematta tähän tavaraan.


Pykälän toisessa momentissa kriminalisoidaan sellaiset teot, joissa veropetos on tehty vasta tavaran tuonnin jälkeen. Käytännössä näissä on kyse tapauksista, joissa alkoholia on tuotu omaan käyttöön ja siten ei olla oltu valmisteverovelvollisia, mutta alkoholia on myöhemmin päätetykin myydä. Tällöin alkoholista tulisi maksaa maahantuonnin verot ja jos ne jätetään maksamatta, niin syyllistytään veropetokseen


Teosta tuomitaan 20–50 henkilöä vuosittain. Tuomioiden määrä on murto-osa kätkemisrikosten tuomiomääristä.


Laittoman tuontitavaraan ryhtymisen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka kätkee, hankkii, ottaa huostaansa tai välittää sellaista omaisuutta, johon nähden sitä maahan tuotaessa on tehty 1–5 §:ssä tai 29 luvun 1–3 §:ssä tarkoitettu rikos, taikka muulla tavoin ryhtyy sellaiseen omaisuuteen, vaikka hän tietää, että omaisuus on tällä tavalla maahan tuotu, on tuomittava laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.


Laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä tuomitaan myös se, joka 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ryhtyy sellaiseen valmisteveron alaiseen tuotteeseen, jonka osalta on sen maahan tuonnin jälkeen tehty 29 luvun 1–3 §:ssä tarkoitettu rikos.

_________________________________________________________________________


6 a § Lievä laiton tuontitavaraan ryhtyminen


Tämä rikos otettiin rikoslakiin uutena vuonna 1999, koska havaittiin, että suurin osa laittomista tuontitavaraan ryhtymisistä oli vähäisiä, kuten muutaman salakuljetetun savukkeen tai alkoholipullon ostamisia. Nämä haluttiin käsitellä sakkomenettelyssä rasittamatta tuomioistuimia, minkä vuoksi rikoslakiin lisättiin uusi 46:6 a §.

Laittomaan tuontitavaraan ryhtyminen on lievää, jos teko on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Pääasiallinen arviointikriteeri on omaisuuden arvo. Muita kriteereitä ovat esimerkiksi teon suunnitelmallisuus.


Tuomioistuimessa annettujen tuomioiden määrä on samaa luokkaa kuin perustekomuodossa, 20–40 kappaletta vuodessa. Huomattavasti useampia tapauksia käsitellään sakkomenettelyssä.


Lievän laittomaan tuontitavaraan ryhtymisen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos laiton tuontitavaraan ryhtyminen, huomioon ottaen omaisuuden arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä sakkoon.

_________________________________________________________________________


7 § Tulliselvitysrikos


Tulliselvitysrikos lisättiin rikoslakiin vuonna 2009. Syynä tähän oli korkeimman oikeuden tuomio KKO 2004:56, jonka mukaan veropetos ei täyty siinä kohtaa, kun tullille annetaan arvonlisäverotusta varten väärä tai puutteellinen tieto, vaan vasta kun tuotteet myöhemmin myydään. Tullin on käytännössä vaikea valvoa tuotteiden myöhempiä myyntihintoja tai myydäänkö tuotteet myöhemmin ylipäätään. Tämän vuoksi mahdollisten veropetosten valvominen muuttui huomattavasti vaikeammaksi. Vuonna 2009 tätä ongelmaa haluttiin paikata tekemällä väärän tiedon antamisesta itsessään rangaistavaa ja rikoslakiin lisättiin säännökset tulliselvitysrikoksista. Samalla rikoslain nimi muutettiin aiemmasta ”säännöstelyrikoksista ja salakuljetuksesta” nykyiseen muotoon ”maahantuontiin ja maastavientiin liittyvät rikokset”, koska uudet rikokset eivät enää mahtuneet sisällöllisesti luvun nimen alle.


Tulliselvitysrikokseen voi syyllistyä joko antamalla väärän tai puutteellisen tiedon tai jättämällä ilmoitusvelvollisuuden kokonaan täyttämättä. Rikokseen voi syyllistyä se, jonka tulisi antaa ilmoitus tullilainsäädännön mukaan. Tulliselvitysrikokseen syyllistytään, kun väärää tietoa sisältävä asiakirja annetaan tullivirkailijalle tai kun tietoja olisi viimeistään pitänyt antaa tullille.


Tulliselvitysrikoksen on lisäksi oltava omiaan aiheuttamaan tiettyjä seuraamuksia. Näitä seuraamuksia ei tarvitse aiheutua, mutta teon on oltava sellainen, että se voisi aiheuttaa riskin tällaisten seurausten aiheutumisesta. Seuraamukset liittyvät verotukseen tai tavaran vienti- tai tuontikieltoihin. Mahdollisia seuraamuksia ovat:


1) Veron määräämättä jättäminen, sen määrääminen liian alhaisena tai veron aiheeton palauttaminen. Tämä vastaa veropetossääntelyn vastaavaa kohtaa.


2) Tullivelkaa koskevan vakuuden määrääminen liian pienenä. Joissain tapauksissa tullivelkaa ei tule maksaa heti, mutta jos tavarat halutaan rajan yli, tulee tavarantuojan asettaa vakuus tullivelkojen suorittamisesta. Jos tavaran arvo ilmoitetaan liian pienenä, määrätään myös vakuus liian pienenä.


3) Lainvastaisen tavaran vieminen maasta tai tuominen maahan. Koko tavaran tuonti tai vienti voi olla laitonta, tai tavaran viennille tai tuonnille on voitu asettaa ehtoja, esimerkiksi ilmoitustavasta tai tavaran laadusta.


Tulliselvitysrikos on rangaistava vain tahallisena. Käytännössä ongelmia ilmenee siitä, milloin henkilön olisi pitänyt tietää tekonsa olevan lainvastainen eli milloin olosuhdetahallisuuden edellytykset ovat käsillä. Oikeuskäytännössä ja lain esitöissä on melko vakiintuneesti katsottu, että jokaisen tulisi ottaa selvää, millaisia ilmoituksia hänen tulee tehdä viedessään tai tuodessaan tavaraa rajan ylitse sekä millaista tavaraa hänellä on hallussaan. Tämän vuoksi tahattomuuteen vetoaminen on melko vaikeaa.


Tulliselvitysrikos on toissijainen rikos. Jos teko on rangaistava veropetoksena, säännöstelyrikoksena tai salakuljetuksena, ei tulliselvitysrikoksesta rangaista erikseen. Tulliselvitysrikoksista annetaan vain yksittäisiä tuomioita vuosittain. Usein teot paljastuvat vasta siinä vaiheessa, kun veropetos tai salakuljetus on jo täytetty, jolloin teosta rangaistaan näiden ankarampien rangaistusten mukaan.


Tulliselvitysrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka jättää täyttämättä tullilainsäädännössä säädetyn ilmoitus- tai tiedonantovelvollisuuden taikka sellaista velvollisuutta täyttäessään antaa väärän tai puutteellisen tiedon siten, että teko on omiaan aiheuttamaan


1) veron määräämättä jättämisen, sen määräämisen liian alhaisena tai veron aiheettoman palauttamisen,


2) tullivelkaa koskevan vakuuden määräämisen liian pieneksi taikka


3) laissa säädetyn tai sen nojalla annetun kiellon tai ehdon vastaisen tavaran maahantuonnin tai maastaviennin,


on tuomittava, jollei teko ole rangaistava 29 luvun 1–3 §:ssä tarkoitettuna veropetosrikoksena, tämän luvun 1–5 §:ssä tarkoitettuna säännöstely- tai salakuljetusrikoksena taikka Euroopan yhteisön rajan yli kuljetettavan käteisrahan valvonnasta annetun lain (653/2007) 9 §:n mukaisena käteisrahan ilmoittamisrikkomuksena, tulliselvitysrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.

_________________________________________________________________________


8 § Törkeä tulliselvitysrikos


Törkeä tulliselvitysrikos haluttiin rikoslakiin kattamaan kaikkein törkeimpiä tekoja. Systematiikka vastaa törkeän veropetoksen systematiikkaa. Myös tämä rikos lisättiin rikoslakiin vuonna 1999. Säännöstä päivitettiin vuonna 2015, jolloin muutettiin viittausta pykälään, jossa järjestäytynyt rikollisryhmä määritellään.


Tulliselvitysrikos voi muuttua törkeäksi kolmella perusteella. Ensimmäinen näistä on, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista hyötyä. Yleensä tämä kirjoitetaan ”teolla tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä”. Tunnusmerkistö kattaa siis sellaisia tapauksia, joissa ei tavoitella huomattavaa hyötyä, vaan joissa teolla voidaan saavuttaa huomattavaa taloudellista hyötyä. Huomattavan hyödyn raja on todennäköisesti korkeampi kuin törkeässä veropetoksessa sovellettu 20 000 euroa. Ongelmana tässä voi olla tekojen pilkkominen eli tavaran jakaminen useisiin vähemmän arvokkaisiin osiin. Näissä joudutaan arvioimaan tapauskohtaisesti, onko kyseessä sama teko vai useita eri tekoja.


Toinen ankaroittamisperuste on erityinen suunnitelmallisuus. Tämä peruste liittyy yleensä järjestäytyneeseen rikollisuuteen tai muuhun laajamittaiseen talousrikollisuuteen. Käytännössä tämä käy ilmi tehdyistä laajoista valmisteluista tai esirikoksista. Tämä ankaroittamisperuste on myös käsillä, jos yritys on onnistunut hankkimaan sellaisen aseman, että siihen ei sovelleta kaikkia tullimenettelyvaatimuksia, ja se käyttää tätä asemaa väärin.


Kolmas ankaroittamisperuste on teon tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Tämä voi käydä esiin esimerkiksi siitä, että niin kutsuttu kuriiri jää useita kertoja kiinni palkkiota varten tehdyistä tulliselvitysrikoksista.

Teon on myös oltava kokonaisuutena arvostellen törkeä.


Teosta ei ole annettu tuomioita. Syynä on myös tähän tekoon liittyvä rajoitussäännös siitä, että rangaistusta ei tuomita, jos samasta teosta rangaistaan tiettyjen muiden säännösten nojalla. Käytännössä teot ovat paljastuneet niin myöhään, että esimerkiksi salakuljetus tai veropetos on jo täyttynyt.


Törkeän tulliselvitysrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos tulliselvitysrikoksessa


1) teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista hyötyä,


2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti taikka


3) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa tai ammattimaisesti


ja tulliselvitysrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä tulliselvitysrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi.

_________________________________________________________________________


9 § Lievä tulliselvitysrikos


Myös lievä tulliselvitysrikos otettiin rikoslakiin vuonna 2009. Lievä tulliselvitysrikos otettiin rikoslakiin, jotta vähäiset tapaukset voitaisiin käsitellä sakkomenettelyssä.

Tulliselvitysrikos on lievä, jos se on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Tämä voi täyttyä esimerkiksi silloin, jos taloudellista hyötyä voidaan saavuttaa vain vähän. Tarkkaa euromääräistä rajaa ei ole asetettu, mutta muihin rikoksiin vertaamalla se tarkoittaa enintään muutamia satasia. Teko ei voi olla vähäinen, jos siinä käytetään väärin erityisen luottamuksellista asemaa tai väärä tieto annetaan kirjallisessa muodossa.

Lievästä tulliselvitysrikoksesta on vain yksittäisiä tuomioita tuomioistuimissa. Määrää vähentää se, että teko voidaan käsitellä sakkomenettelyssä.


Lievän tulliselvitysrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos tulliselvitysrikos, huomioon ottaen oikeudettoman taloudellisen hyödyn vaaran vähäisyys tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä tulliselvitysrikoksesta sakkoon.

_________________________________________________________________________


10 § Vientitavaran alkuperää koskevan väärän tiedon antaminen


Tämä pykälä sisältyi alun perin vuodelta 1975 olevaan lakiin vientitavaran alkuperää koskevan väärän tiedon antamisen rankaisemisesta. Laki oli siitä melkein ainutlaatuinen, että rangaistussäännös sisältyi sen pykälään 1, vaikka käytännössä kaikissa muissa laeissa, jopa rikoslaissa, rangaistussäännökset ovat yleensä lain loppuosassa. Rikoslakiin säännökset siirrettiin muiden tullirikosten yhteydessä vuonna 2009. Kyseessä oli myös viimeisiä kertoja, kun vankeusuhkaisia säännöksiä siirrettiin muista laeista rikoslakiin jo 1990-luvun alussa omaksuttujen periaatteiden mukaisesti. Samalla pykälän sanamuotoa päivitettiin hieman.


Tämän pykälän mukaan rangaistavaa on antaa väärä tieto alkuperätodistuksen myöntävälle Suomen viranomaiselle (tulli), muulle toimielimelle, joka voi myöntää alkuperätodistuksen (keskuskauppakamari) tai vieraan valtion viranomaiselle. Väärän tiedon on koskettava tuotteen alkuperää. Väärän tiedon antamisen tarkoituksena on oltava tullietuuskohtelun tai muun vastaavaa etuuskohtelun saaminen. Alkuperätodistuksia käytetään esimerkiksi EU:n ja kehitysmaiden välisessä kaupassa siten, että kehitysmaista tuotavat tuotteet saavat edullisemman tullikohtelun. Myös erilaisissa vapaakauppasopimuksissa tuotteiden alkuperällä voi olla merkitystä.

Teko on äärimmäisen harvinainen, siitä ei tilastointiaikana ole tuomittu ketään.


Vientitavaran alkuperää koskevan väärän tiedon antamisen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka ilmoittaa alkuperätodistuksen antamiseen oikeutetulle Suomen viranomaiselle tai muulle toimielimelle väärän tiedon vientitavaran alkuperästä hankkiakseen tältä tullietuuskohtelun tai muun vastaavan etuuskohtelun saamiseksi vieraassa valtiossa tarvittavan alkuperätodistuksen, on tuomittava vientitavaran alkuperää koskevan väärän tiedon antamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Vientitavaran alkuperää koskevan väärän tiedon antamisesta on tuomittava myös se, joka tavaraa Suomesta vieraaseen valtioon vietäessä ilmoittaa kyseisen valtion viranomaiselle väärän tiedon tavaran alkuperästä tulli- tai muun vastaavan etuuskohtelun saamiseksi kyseisessä valtiossa.

_________________________________________________________________________


11 § Puolustustarvikkeiden maastavientirikos


Myös puolustustarvikkeiden maastavientirikos siirrettiin rikoslakiin vuonna 2009 muiden tullirikosten yhteydessä. Aiemmin säännös sisältyi lakiin puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta, joka oli vuodelta 1990. Pykälän sisältöä uudistettiin vuonna 2012 kun laki puolustustarvikkeiden viennistä uusittiin. Pykälän terminologia muutettiin vastaamaan uutta lakia ja säännöksien sanamuotoja selvennettiin.


Kyseinen rangaistussäännös on myös blankokriminalisointi eli siinä viitataan muuhun lakiin. Tässä tapauksessa vuoden 2012 lakiin puolustustarvikkeiden viennistä. Rikoksen kohteena ovat aina puolustustarvikkeet, jotka määritellään puolustustarvikkeiden vientilain 3 §:ssä, jossa taas viitataan osin EU:n laatimaan luetteloon puolustustarvikkeista:


Tässä laissa puolustustarvikkeella tarkoitetaan Euroopan unionin yhteisessä puolustustarvikeluettelossa (puolustustarvikeluettelo) määriteltyjä, ominaisuuksiensa perusteella 22 tuoteluokkaan jaoteltuja, erityisesti sotilaskäyttöön suunniteltuja tuotteita ja niitä varten suunniteltuja komponentteja, lisälaitteita, lisävarusteita, varustusta ja järjestelmiä.


Puolustustarvikkeella tarkoitetaan myös puolustustarvikkeen valmistukseen liittyvää tietotaitoa ja valmistusoikeutta.


Puolustustarvikeluettelon tuoteluokan 1 osalta tätä lakia sovelletaan vain erityisesti sotilaskäyttöön suunniteltuihin täysautomaattisiin aseisiin, tarkkuuskivääreihin, rihlattomiin aseisiin ja aseisiin, joissa käytetään hylsytöntä ampumatarviketta sekä aseisiin suunniteltuihin komponentteihin, lisälaitteisiin ja varusteisiin.


Puolustustarvikeluettelon tuoteluokan 3 osalta tätä lakia sovelletaan 3 momentissa tarkoitettujen aseiden osalta:


1) vähintään 12,7 millimetrin ampumatarvikkeisiin ja niiden komponentteihin;

2) alle 12,7 millimetrin panssaria lävistäviin, sytyttäviin ja valojuovallisiin ampumatarvikkeisiin ja niiden komponentteihin sekä muihin sotilasstandardien mukaan merkittyihin ampumatarvikkeisiin ja niiden komponentteihin.”


Rikokseen voi syyllistyä viidellä eri tavalla. Näistä kolme ensimmäistä liittyvät puuttuvaan lupaan. Luvanvaraisia toimintoja ovat:


1) puolustustarvikkeiden vieminen tai siirtäminen Suomesta


2) puolustustarvikkeiden kauppojen (laissa vientien ja siirtojen) välittäminen niin, että yhdistää ostajan ja myyjän toisiinsa. Välityksen kielto perustuu useisiin asevientiä koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin.


3) puolustustarvikkeiden kuljettaminen EU:n ulkopuolelle Suomen kautta, jos viejä tai vastaanottaja on Suomen ulkopuolella. Tavaroiden ei tarvitse ylittää EU:n ulkorajaa Suomen kohdalla, vaan riittää, että lopullinen viejä tai vastaanottaja on EU:n ulkopuolella.


Tämän lisäksi rikokseen voi syyllistyä kahdella muulla tavalla, joihin ei liity luvantarvetta. Ensimmäinen näistä on antaa vääriä tietoja tai salata tietoja lupaa hakiessaan. Toinen näistä liittyy puolustustarvikkeiden siirtoon EU:n sisällä, mikä on rekisteröinninvaraista toimintaa. Jos puolustustarvikkeita siirretään EU:n sisällä ilman rekisteröintiä, syyllistytään rikokseen.


Säännöksen rangaistusasteikko on poikkeuksellisen ankara, enintään neljä vuotta vankeutta. Yleensä tällaisiin vankeusmääriin päästään vasta törkeiden tekomuotojen yhteydessä. Teosta on vuoden 2015 jälkeen annettu yksi tuomio, kyseinen tapaus koski pimeänäkölaitteiden vientiä Yhdysvalloista Espanjaan Suomen kautta ilman toimintaan vaadittua lupaa.


Puolustustarvikkeden maastavientirikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka ilman puolustustarvikkeiden viennistä annetussa laissa (282/2012) tarkoitettua lupaa


1) vie tai siirtää Suomesta puolustustarvikkeita,


2) saattaa sopijapuolet yhteyteen toistensa kanssa kolmansien maiden välillä tapahtuvaa puolustustarvikkeiden vientiä tai siirtoa koskevan sopimuksen aikaan saamiseksi tai


3) kuljettaa puolustustarvikkeita Suomen kautta, kun puolustustarvikkeen viejä tai vastaanottaja on Euroopan talousalueen ulkopuolella,


on tuomittava puolustustarvikkeiden maastavientirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.


Puolustustarvikkeiden maastavientirikoksesta on tuomittava myös se, joka


1) puolustustarvikkeiden viennistä annetussa laissa tarkoitetun vientiluvan, siirtoluvan, välitysluvan tai kauttakuljetusluvan saamiseksi antaa totuuden vastaisia tietoja tai salaa tietoja tai


2) siirtää puolustustarvikkeita Suomesta Euroopan talousalueelle ilman, että on rekisteröitynyt puolustusministeriössä puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain 31 §:ssä tarkoitetulla tavalla.


Edellä 1 momentissa ja 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun rikoksen yritys on rangaistava.

_________________________________________________________________________


12 § Kaksikäyttötuotteiden vientivalvontailmoituksen laiminlyönti


Myös kaksikäyttötuotteiden vientivalvontailmoituksen laiminlyönti siirrettiin rikoslakiin vuonna 2009 muiden tullirikosten yhteydessä. Aiemmin säännös sisältyi lakiin kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta, joka oli vuodelta 1996. Säädöstä ei päivitetty siirron yhteydessä muutoin kuin termien ja kieliasun osalta.


Myös tämä rikos on blankorangaistus eli siinä viitataan toiseen lakiin eli kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annettuun lakiin. Kaksikäyttötuotteilla tarkoitetaan tämän lain 2 §:n mukaan:


tuotetta, teknologiaa, palvelua ja muuta hyödykettä, jota normaalin siviililuontoisen käyttönsä tai sovellutuksensa ohella voidaan käyttää joukkotuhoaseiden tai niiden maaliin saattamiseen tarkoitettujen ohjusjärjestelmien kehittelyyn tai valmistukseen taikka jolla voidaan edistää yleistä sotilaallista toimintakykyä.”


Kaksikäyttötuotteiden vienti tiettyihin maihin tai tietyille tahoille on luvanvaraista. Jos tuotteita viedään vastoin tätä lupaa, on kyse salakuljetuksesta tai säännöstelyrikoksesta. Viejän on epäillessään tuotteiden sotilaallista loppukäyttöä vastoin ostajan ilmoitusta annettava tästä tieto ulkoministeriölle, joka päättää luvanvaraisuudesta. Jos myyjä laiminlyö tämän ilmoitusvelvollisuutensa, rangaistaan häntä kaksikäyttötuotteiden vientivalvontailmoituksen laiminlyönnistä.


Teosta ei ole viime vuosina tuomittu ketään.


Kaksikäyttötuotteiden vientivalvontailmoituksen laiminlyönnin tunnusmerkistö on seuraava:


Joka huolimattomuudesta laiminlyö kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 4 §:n 4 momentissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden, on tuomittava kaksikäyttötuotteiden vientivalvontailmoituksen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

_________________________________________________________________________


Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/rikoslaki


Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI (Tuotantotalous)

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF




11 katselukertaa0 kommenttia