Poliisi kysyy ”Onko vaatimuksia asiassa?” Miten kuuluu vastata


Usein kun poliisi kutsutaan paikalle selvittämään tilannetta, kysytään oletetulta rikoksen uhrilta ”onko vaatimuksia?”. Harmillisen usein kysymyksen kohde hämmentyy tästä ja vastaa, ettei vaatimuksia ole. Tähän liittyy usein se, että uhri ei ymmärrä kysymystä ja sen merkitystä hänelle. Toinen syy kieltävään vastaukseen on, ettei esitutkintaa suorittava viranomainen viitsi aina paikan päällä selvittää, mitä merkitystä rangaistusvaatimuksella on.

Miksi tätä kysytään?


Rikoksen esitutkinta tarkoittaa asian selvittämistä siten, että syyttäjä voi tehdä syyteharkinnan ja asianosaisten edut voidaan valvoa asianmukaisesti. Esitutkinnasta säätää esitutkintalaki. Poliisi on esitutkintaa suorittava viranomainen. Uhrin eli asianomistajan vaatimuksia kysytään kahdesta syystä. Ensiksikin laki velvoittaa poliisia selvittämään, onko asianomistajalla yksityisoikeudellista vaatimusta eli käytännössä vahingonkorvausvaatimusta.

Toinen tapaus on, että joissain rikoksissa syyttäjä saa nostaa syytteen vain asianomistajan vaatimuksesta. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi ilkivalta, seksuaalinen ahdistelu, lievä pahoinpitely, vammantuottamus, kotirauhan rikkominen, laiton uhkaus, auton varastaminen (käyttövarkaus), näpistys sekä vahingonteko. Melko tyypillisiä rikoksia, joista aiheutuu rikoksen uhrille myös vahinkoa.

Mitä voi seurata, jos ei ole vaatimuksia?


Laki oikeudenkäynnistä rikosasiassa (Jatkossa ROL) toteaa jo ensimmäisessä pykälässään, että asiaa ei voida tutkia, jos rangaistusta ei vaadita. Joissain tapauksissa syyttäjä voi vaatia rangaistusta vain asianomistajan pyynnöstä. Joissain tapauksissa vain asianomistaja voi vaatia rangaistusta. Jos siis asianomistaja ei ilmoita vaativansa rangaistusta, ei rikoksen tekijää voida tuomita rangaistukseen. Tässä mieltään ei voi muuttaa myöhemmin eli jos ilmoittaa, ettei vaadi rangaistusta, ei sitä voi vaatia myöhemminkään. Jos siis syyttäjä ei voi nostaa syytettä ilman vaatimusta, ei rikoksen tekijää voida enää tuomita teosta. Vahingonkorvauksen osalta oikeutta vaatia vahingonkorvausta ei menetä, vaikkei sitä vaatisikaan esitutkinnassa. Tällöin syyttäjä ei kuitenkaan aja vahingonkorvausvaatimusta perustuen ROL 3:9 §, eikä asiaa voida käsitellä rikosoikeudenkäynnin yhteydessä ROL 3:10 § perusteella. Tässä tapauksessa asiaa voidaan kuitenkin ajaa eteenpäin tavallisena riita-asiana. Tällöin uhrin on toimitettava vahingonkorvausvaatimuksensa käräjäoikeuteen, ja asia jatkuu riita-asiana. Riita-asian kuluista vastaa hävinnyt osapuoli. Rikosasiassa sen sijaan syyttäjän ajamissa asioissa asianomistajalla ei ole kuluriskiä. Jos taas asianomistaja vaatii vahingonkorvausta itse rikosasian yhteydessä, voi hän joutua vastuuseen kuluista. Säännökset kuluista sisältyvät ROL 9 lukuun.

Mitä siis vastata tähän kysymykseen?


Itse olen omissa asioissani ilmoittanut aina, että vaadin vastapuolelle rangaistusta, ja että vaadin myös vahingonkorvausta, ja sen mistä vaadin. Jos ei kuitenkaan ole varma siitä, mitä sanoa, kannattaa kertoa, että ilmoittaa vaatimuksensa myöhemmin. Tämän jälkeen voi keskustella avustajan kanssa ja avustaja voi auttaa vaatimusten tekemisessä. Rangaistusvaatimuksesta ei kuitenkaan kannata luopua.

59 katselukertaa

© 2018 KPF GROUP OY

  • Facebook Social Icon
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter Social Icon