.png)
Peltipoliisin ottamalla valokuvalla on merkitystä
Automaattisesta liikennevalvonnasta käytetään puhekielessä yleisesti termiä ”peltipoliisi”. Peltipoliisien määrästä ja tarkoituksesta kuulee usein käytävän keskustelua, mikä ei ole ihme, sillä vanhan lainsäädännön mukaisia rikesakkoja määrättiin parhaana vuonna 2018 vajaa 300 000 kappaletta.
Tieliikennelain uudistuttua vuonna 2020 rikesakkojärjestelmä poistui ja sen korvasi liikennevirhemaksu, joka ei ole luonteeltaan sakko, vaan hallinnollinen sanktio. Tieliikennelain uudistuksen yhteydessä automaattisen liikennevalvonnan sääntelyä muutettiin, mikä on herättänyt uutisointia ja keskustelua siitä, kenen vastuulla on osoittaa se, kenelle liikennevirhemaksu on määrättävä automaattisen liikennevalvonnan taltioimasta rikkeestä.
Kenelle ja millä edellytyksillä liikennevirhemaksu määrätään peltipoliisin taltioinnin perusteella?
Tieliikennelakin 163 § säätää ajoneuvokohtaisen liikennevirhemaksun määräämisestä:
”Liikennevirhemaksu saadaan määrätä myös moottorikäyttöisellä ajoneuvolla tehdyn sellaisen liikennerikkomuksen seuraamuksena, joka on havaittu automaattisessa liikennevalvonnassa tai muuten ajoneuvoa pysäyttämättä ja joka koskee:
1) henkilökohtaisen turvalaitteen käyttämättä jättämistä;
2) punaisen liikennevalon noudattamatta jättämistä;
3) tässä laissa tarkoitettua etuajo-oikeutta, väistämisvelvollisuutta, kieltoa, rajoitusta tai määräystä osoittavan liikennemerkin noudattamatta jättämistä tai sääntöliikennemerkin noudattamatta jättämistä;
4) ajoneuvokohtaisen nopeusrajoituksen noudattamatta jättämistä;
5) häiritsevää tai tarpeetonta ajoa koskevan kiellon noudattamatta jättämistä; tai
6) viestintävälineen käyttöä koskevan kiellon noudattamatta jättämistä.
Ajoneuvokohtaisen liikennevirhemaksun määräämisen edellytyksenä on, että rikkomuksen tekijä on valokuvattu tai vastaavalla teknisellä järjestelmällä tallennettu siten, että hänet voidaan tunnistaa.
Ennen ajoneuvokohtaisen liikennevirhemaksun määräämistä asianosaiselle on varattava tilaisuus selvityksen antamiseen vain, jos se erityisestä syystä on tarpeen.”
Laissa edellytetään, että rikkomuksen tekijä on valokuvattu tai vastaavalla teknisellä järjestelmällä tallennettu siten, että hänet voidaan tunnista. Tieliikennelain 173 §:ssä säädetään liikennevirhemaksua koskeva päätöksen sisällöstä. Pykälän viimeisessä momentissa säädetään seuraavaa:
”Ajoneuvokohtaista liikennevirhemaksua koskevaan päätökseen on liitettävä rikkomuksen tekijän valokuva tai muu tallenne, josta hänet voidaan tunnistaa.”
Pykälän mukaan liikennevirhemaksua koskevassa päätöksessä on oltava liitettynä rikkomuksen tekijän valokuva tai muu tallenne. Pykälässä on olennaista se, että sen mukaan valokuvan tai tallenteen on oltava sellainen, että tekijä voidaan siitä tunnistaa.
Tieliikennelain 176 §:ssä säädetään ajoneuvokohtaista liikennevirhemaksua koskevasta vastuusta seuraavasti:
”Liikennerikkomuksen seurauksena määrätystä ajoneuvokohtaisesta liikennevirhemaksusta vastaa ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja, haltija, tilapäinen käyttäjä tai käyttövastaava. Ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja, haltija tai tilapäinen käyttäjä on kuitenkin vastuusta vapaa, jos hän saattaa todennäköiseksi, että hän ei tehnyt liikennerikkomusta tai että virhemaksun määräämiselle ei ollut edellytyksiä. Käyttövastaava on vastuusta vapaa ilmoittamalla, kenen käytössä moottorikäyttöinen ajoneuvo oli rikkomuksen tekohetkellä taikka ilmoittamalla, että ajoneuvo tai sen rekisterikilpi on anastettu.
Ajoneuvokohtaisesta liikennevirhemaksusta vastuussa olevan selvittämiseksi voidaan tarvittaessa suorittaa poliisilain (872/2011) 6 luvussa tarkoitettu poliisitutkinta.”
Pykälästä muodostuu käsitys siitä, että ajoneuvon omistajalla, haltijalla tai tilapäisellä käyttäjällä on velvollisuus osoittaa se, ettei hän ole ajanut ajoneuvoa tilanteessa, jossa automaattinen liikennevalvonta on taltioinut rikkeen.
Pykälän mukaan kuljettaneen henkilön henkilöllisyyden selvittäminen voidaan tarpeen vaatiessa selvittää esitutkinnassa, mikäli kuljettajan henkilöllisyydestä ei muutoin saada selvyyttä.
Kenen on osoitetta se, kuka on ajanut ajoneuvoa?
Kysymys on mielenkiintoinen, kun arvioidaan sitä, kenen on osoitettava, että ajoneuvon omistaja, haltija tai tilapäinen käyttäjä on ajanut autoa tilanteessa, josta liikennevirhemaksu voitaisiin määrätä. Kuten aiemmin todettiin, tieliikennelain pykälässä 176 säädetään, että ajoneuvon omistaja, haltija tai tilapäinen käyttäjä voi vapautua liikennevirhemaksusta, jos hän kykenee saattamaan todennäköiseksi sen, ettei hän ole tehnyt liikennerikkomusta tai että virhemaksun määräämiselle ei ole ollut edellytyksiä. Pykälästä muodostuu helposti käsitys siitä, että kuljettajan on osoitettava viranomaiselle, että hän ei ole kuljettanut autoa tilanteessa, jossa automaattinen liikennevalvonta on ajoneuvon taltioinut.
Huomiota tulee kiinnittää siihen, että tieliikennelain 161 § ja 173 § edellyttää tunnistettavaa valokuvaa tai muuta tallennetta tekijästä. Tämä muuttaa käsitystä siitä, kenen on osoitettava se, kuka on ajanut ajoneuvoa tilanteessa, josta virhemaksua ollaan määräämässä.
Koska nämä pykälät ovat osin ristiriidassa keskenään, asiaa on selvitettävä lain esitöistä. Hallituksen esityksessä ehdotus tieliikelain pykäliksi 173 ja 161 eivät sisällä lakiin kirjattua kohtaa, joka edellyttää valokuvaa tai tallennetta, josta tekijä voidaan tunnistaa. Voimassaoleva säännös siis poikkeaa hallituksen esityksestä.
Asiaa voidaan selvittää tarkemmin hallituksen esityksestä annetuista valiokuntien lausunnoista. Perustuslakivaliokunta on katsonut hallituksen esityksessä pykälän 176 ongelmalliseksi. Perustuslakivaliokunta kuvailee pykälän ongelmallisuutta muun muassa seuraavasti:
”Perustuslakivaliokunnan mielestä lakiehdotuksen valtiosääntöisen tarkastelun lähtökohdaksi voidaan hallituksen esityksen perustelut huomioiden ottaa se, että liikennevirhemaksussa on kyse rangaistusluonteisesta seuraamusmaksusta, jonka määrääminen lukeutuu ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan sisältyvien rikossyytettä koskevien määräysten alaan, ja ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleen määräykset mm. syyttömyysolettamasta ja itsekriminointikiellosta koskevat myös ehdotettua hallinnollista seuraamusjärjestelmää. Kyseiset periaatteet sisältyvät myös perustuslain 21 §:n oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin. Koska liikennerikkomusten seuraamusjärjestelmään kuuluu rahamääräisten seuraamusten ohella myös ajokielto, yksinomaista merkitystä ei valiokunnan mielestä voi antaa seuraamusmaksun vähäisyydelle.”
Lisäksi perustuslakivaliokunta on todennut hallituksen esityksestä seuraavaa:
”Ehdotus merkitsee paitsi omistajan, haltijan, tilapäisen käyttäjän tai käyttövastaavan vastuuolettamaa liikennerikkomuksesta myös heille asetettua vastuuta itse osoittaa syyttömyytensä tekoon. Tällainen olettama, jota ehdotuksessa kutsutaan käännetyksi todistustaakaksi, on lähtökohtaisesti ongelmallinen suhteessa perustuslain 21 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleen sisältämään syyttömyysolettamaan. Tieliikennelakiehdotuksen 176 §:n säännös on sen uudistuksen tavoitteen vastainen, jonka mukaan sääntelyä uudistamalla pyritään vastaamaan paremmin perustuslain asettamiin vaatimuksiin.”
Käännetyllä todistustaakalla tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että viranomaisen sijasta rikkeen tekijälle asetettaisiin velvollisuus osoittaa syyttömyytensä. Perustuslakivaliokunta piti ongelmallisena hallituksen esityksessä sitä, että liikennevirhemaksussa on kyse rangaistusluonteisesta seuraamuksesta. Tällöin liikennevirhemaksua määrättäessä on otettava huomioon muun muassa syyttömyysolettama ja itsekriminointisuoja. Lisäksi perustuslakivaliokunta katsoi ongelmalliseksi lähtökohdan siitä, että todistustaakka syyttömyydestä asetettaisiin ajoneuvon omistajalle, haltijalle tai tilapäisen käyttäjän harteille.
Tämän vuoksi lakiin otettiin määräys valokuvasta tai tallenteesta, josta tekijä on todennettavissa.
Yhteenveto
Kysymykseen siitä, kenen tehtävä on näyttää, kuka ajoi ajoneuvoa laki ei anna suoraa vastausta. Näkemykseni mukaan näyttötaakka on kuitenkin viranomaisella. Lainsäädännön mukaisesti viranomaisen on pystyttävä osoittamaan valokuvalla tai muulla teknisellä tallenteella tekijä. Joka tapauksessa liikennevirhemaksun postissa saanut henkilö voi aina vastustaa liikennevirhemaksua tekemällä asiassa oikaisupyynnön. Oikaisupyyntö on jätettävä liikennevirhemaksun määränneelle viranomaiselle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksiannosta.
Tällöin liikennevirhemaksun määrännyt viranomainen käsittelee oikaisupyynnön ja tarvittaessa vastuussa olevan henkilön selvittämiseksi asia siirtyy 173 §:n mukaisesti esitutkintaan. Vastustamiselle ei ole laissa säädettyjä perusteita tässä tapauksessa. Esitutkinnassa poliisin on selvitettävä, onko liikennevirhemaksun saanut henkilö ajanut autoa. Näissä tapauksissa automaattisen liikennevalvonnan ottama valokuvan merkitys on suuri asian selvittämisessä.
Tämä teksti käsittelee liikennevirhemaksua, joka on hallinnollinen sanktio, ei sakko. Tämän vuoksi liikennevirhemaksua koskevat asiat käsitellään hallinto-oikeudessa. Mikäli viranomainen ei hyväksy oikaisuvaatimusta, voi liikennevirhemaksun saanut henkilö valittaa asiasta hallinto-oikeuteen. Valitus on jätettävä 30 päivän kuluessa oikaisupäätöksen tiedoksiannosta.
Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:
https://www.kpflaki.com/blog/categories/rikosoikeus
OTM, rakennusinsinööri
Lakimies, kiinteistöt ja rakentaminen
Lakitoimisto KPF
Puh: 050 5562 234
