Päästökompensaatioihin liittyvä epävarmuus poistettiin rahankeräyslaista

Tässä blogikirjoituksessa käsittelen tuoretta rahankeräyslain muutosta, jolla varmistettiin se, että vapaaehtoisia päästökompensaatioita tarjoavat säätiöt, yhdistykset ja muut tahot eivät jatkossa olisi rahankeräyslain piirissä. Runsaasti mediahuomioita saaneen Compensate-säätiön tapaus on merkittävin tapaus, jossa rahankeräyslain tulkinta on aiheuttanut ongelmia päästökompensaatiota tarjoavan tahon toiminnalle. Tässä blogikirjoituksessa käyn läpi aiemman oikeustilan ongelmia sekä sitä, miten rahankeräyslain muutoksella ratkaistaan niitä.


Vapaaehtoiset päästökompensaatiot


Vapaaehtoisella päästökompensaatiolla tarkoitetaan sitä, että yksityishenkilö tai yritys maksaa siitä, että jokin taho toteuttaa hankkeen, joka poistaa tietyn määrän hiilidioksidia ilmakehästä. Tällä yksityishenkilö tai yritys voi kompensoida omia hiilidioksidipäästöjään niin, että ilmastovaikutusten nettovaikutus jää nollaan tai negatiiviseksi. Teoriassa, jos jokainen yksilö ja yritys kompensoisi omat hiilidioksidipäästönsä, pysähtyisi ilmastonmuutos kokonaan, koska ilmakehästä poistuisi yhtä paljon hiiltä kuin sinne päästettäisiin. Nämä projektit voivat olla esimerkiksi energiantuotannon vaihtamista uusiutuvaan energiaan, metsän istuttamista tai energian käytön vähentämistä.


Käytännössä tosin päästökompensaatioiden potentiaali kokonaispäästöihin verrattuna on melko rajallinen, lukuun ottamatta hiilidioksidin keräämistä suoraan ilmakehästä ja sen pumppaamista kallioperään. Muiden päästökompensaatioiden osalta on myös epävarmuutta siitä, paljonko toimet oikeasti vähentävät päästöjä. Päästökompensaatioiden merkitys on kuitenkin kasvamassa, ja yksityiset toimijat ja yritykset ostavat niitä yhä innokkaammin. Ala on ollut suhteellisen sääntelemätön, mikä on myös nostanut esiin epäasiallisia toimintamalleja. Tämä on herättänyt myös lainsäätäjän ja viranomaisten huomion. Kompensaatioihin on myös puututtu rahankeräyslain nojalla.


Rahankeräyksen määritelmä


Rahankeräyksen määritelmästä olen kirjoittanut aiemminkin seuraavassa blogikirjoituksessa:


https://www.kpflaki.com/post/onko-tilinumeron-ilmoittaminen-tinder-profiilissa-rahanker%C3%A4ysrikos


Päästökompensaatioiden osalta olennainen kysymys on, onko toiminta rahankeräystä vai ei. Rahankeräys määritellään rahankeräyslain 2 §:ssä:


rahankeräyksellä [tarkoitetaan] toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa;”


Tämä sisältää neljä elementtiä: yleisö, vetoaminen, vastikkeettomuus ja raha. Päästökompensaatioiden osalta yleisö ja raha ovat selkeitä kriteereitä. Yleisö määritellään rahankeräyslaissa seuraavasti: ”[yleisöllä tarkoitetaan] ennalta rajoittamatonta ja määrittelemätöntä joukkoa henkilöitä”. Päästökompensaatiot ovat useissa tapauksissa tarjolla kenelle tahansa, joka niitä haluaa hankkia. Sellaiset projektit, jotka ovat rajattuja tietyille yrityksille, eivät toki täytä tätä määritelmää, jolloin rahankeräyslaki ei niiden osalta ole ongelma.


Rahan osalta riittää yleiskielen merkitys sanalle ”raha”. Päästökompensaatioita hankitaan rahalla, joka käytetään kokonaan tai osittain päästöjen vähentämiseen jossain. Tällöin rahan kriteeri täyttyy. Sinänsä muiden hyödykkeiden kerääminen tarkoittaisi, että toiminta ei olisi rahankeräyslain piirissä.


Myös vetoaminen on suhteellisen selkeä kriteeri. Vetoaminen määritellään rahankeräyslain 2 §:ssä seuraavasti: ”[vetoamisella tarkoitetaan] suullisesti, kirjallisesti tai muulla tavoin ilmaistua pyyntöä tai kehotusta antaa rahaa”. Päästökompensaatioita tarjoavat tahot usein ilmoittavat verkkosivuillaan tai muualla, että maksamalla tietyn euromäärän voit kompensoida tietyn määrän, yleensä hiilidioksidiekvivalenttitonnin, edestä päästöjä. Jo tämä on kehotus antaa rahaa.


Ongelmallisin on vastikkeettomuuden kriteeri. Rahankeräyslain perusteluissa on korostettu, että vastikkeettomuuden kriteeri tarkoittaa sitä, että rahankeräys tulisi järjestää siten, ettei se olisi sekoitettavissa kaupankäyntiin. Alihintaisen vastikkeen antaminen olisi siis rahankeräystä samalla tavalla kuin rahan kerääminen ilman vastiketta. On haastavaa määritellä, onko päästökompensaatio vastike rahankeräyslaissa tarkoitetulla tavalla. Osa päästökompensaatioista voitaisiin ainakin rahankeräyslakia valvovan Poliisihallituksen mukaan tulkita rahankeräykseksi vastikkeetonta ilmastotyötä varten. Tämä on myös allekirjoittaneen tulkinta sellaisten kompensaatioiden osalta, joissa päästöjä ei välttämättä varsinaisesti vähennetä luvattua määrää tai päästövähennystä ei voida laskea tarkkaan.


Arviointia siitä, onko päästövähennyskompensaatio vastikkeellinen vai vastikkeeton suorite, on tehty viranomaisten lisäksi oikeuskirjallisuudessa. Hallitus päätyi kuitenkin selventämään asiaa rahankeräyslaissa, jotta erilaiset päästökompensaatioita tarjoavat tahot saisivat työrauhan. Tällöin näitä päästökompensaatioita voitaisiin tarjota yhä enemmän, millä olisi positiivisia ilmastovaikutuksia.


Rahankeräyslain muutos


Muutos aloitettiin vuoden 2020 alussa, jolloin järjestettiin useita työpajoja siitä, miten vapaaehtoisia päästökompensaatioita voitaisiin edistää Suomessa. Lakiesitys laadittiin syksyllä 2020, ja siitä pyydettiin lausuntoja loppuvuodesta. Hallituksen esitys annettiin lopulta 16.9.2021. Lakiehdotus käsiteltiin eduskunnassa 26.10.2021 ja 29.10.2021. Lakiehdotus hyväksyttiin ilman merkittäviä vastaesityksiä.


Lakiehdotus hyväksyttiin lopulta 29.10.2021, ja tätä kirjoitettaessa se odottaa Tasavallan presidentin allekirjoitusta.


Lakimuutos on sinänsä hyvin yksinkertainen. Rahankeräyslain 1 §:n 3 momentissa listataan sellaisia toimintoja, jotka eivät kuulu rahankeräyslain soveltamisalaan. Tällaisia ovat esimerkiksi koulujen luokkaretkikeräykset ja naapuriapu. Lakimuutoksella listaan lisätään uusi kohta 8, jonka sisältö kuuluu seuraavasti: ”[ Tämän lain soveltamisalaan eivät kuulu]

8) palvelu, jolla kasvihuonekaasupäästöjä kompensoidaan siten, että todennetulla ja lasketulla tavalla vähennetään tai poistetaan kasvihuonekaasuja ilmakehästä tai vältetään niiden pääsemistä ilmakehään.”


Käytännössä tässä poikkeuksessa on siis kaksi kriteeriä. Ensinnäkin on välttämätöntä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Esimerkiksi esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden lisääminen tai köyhyyden vähentäminen eivät jäisi tämän poikkeuksen soveltamisalan piiriin. Toisekseen, päästövähennykset on voitava todistaa ja laskea. Tämä ei välttämättä vaadi mitään tiettyä sertifikaattia tai muuta vastaavaa, mutta päästövähennyksiä tarjoavan tahon on pystyttävä osoittamaan, mihin väitteet vähennyksistä perustuvat.


Yhteenveto


Vapaaehtoiset päästökompensaatiot kasvattavat suosiotaan, koska niiden ostaminen on huomattavasti vaivattomampaa kuin päästöjen vähentäminen. Suomessa oikeustila on ollut näiden osalta epäselvä, koska osassa tapauksissa päästöjen vähentäminen on katsottu vastikkeettomaksi rahankeräykseksi, mikä on johtanut rahankeräyslain vastaiseen toimintaan, koska rahankeräyslupaa ei ole aina ollut mahdollista saada. Tällöin asiaa on alettu käsitellä rahankeräyslain vastaisena toimintana ja pahimmillaan rikoksena. Oikeustilan selventämiseksi hallitus muutti lakia niin, että päästökompensaatioiden myyminen on jatkossa selkeästi rahankeräyslain ulkopuolella eli näiltä osin ongelmia ei synny.


Lue lisää ympäristöoikeudellisia kirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/ymp%C3%A4rist%C3%B6oikeus



Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI (Tuotantotalous)

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196

eelis.paukku@kpflaki.com




11 katselukertaa0 kommenttia