Onko rikos väittää toisen käyttävän steroideja?

Usein urheilupiireissä kuulee väitteitä siitä, että tietyt urheilijat käyttäisivät dopingia. Nämä väitteet jäävät usein naureskelun tasolle, vaikkakin ne saattavat pahimmassa tapauksessa leimata urheilijaa tämän uran aikana ja uran päättymisen jälkeenkin. Tässä blogikirjoituksessa pohdin rikosoikeudellista kysymystä siitä, milloin väitteet dopingaineiden ja erityisesti steroidien käytöstä voivat täyttää kunnianloukkauksen tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistön.


Kunnianloukkauksen määritelmä


Kunnianloukkaus määritellään rikoslain 24:9 §:ssä seuraavasti:


Joka

1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,

on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.”


Väitteessä, että tietty henkilö käyttäisi dopingaineita, olisi mahdollisesti kyse ensimmäisestä kohdasta. Toinen kohta kattaa esimerkiksi kasvoille sylkemisen ja muut vastaavat halventavat teot. Jotta kyseessä voisi olla kunnianloukkaus, on väitteen täytettävä tietyt kriteerit:


1) Väitteen valheellisuus. Väitteen on oltava vale, eikä esimerkiksi tulevaisuutta koskeva spekulaatio. Väitteen tulee siis koskea nykyhetkeä tai menneisyyttä. Väitteen todenperäisyyden on myös oltava ainakin teoriassa tarkistettava. Väitteen esittäjän on myös ratkaisun KKO 2006:10 mukaan itse uskottava, että väite on valheellinen. Jos väittäjällä on vakaita perusteita uskoa väitteen olevan totta, ei kyseessä ole kunnianloukkaus.


2) Väitteen on oltava omiaan aiheuttamaan kärsimystä loukatulle tai loukattuun kohdistuvaa halveksuntaa.


Tyyppiesimerkkinä halveksuntaa ja kärsimystä aiheuttavista väitteistä on käytetty nimenomaan rikokseen syyllistymistä. Esimerkiksi ratkaisuissa KKO 2006:10 ja KKO 2013:100 väite rikoksen tekemisestä on katsottu kunnianloukkaukseksi. Anabolisten steroidien käyttö täyttää rikoslain 44:6 §:ssä määritellyn dopingrikoksen tunnusmerkistön. Väite siitä, että henkilö käyttäisi steroideja, sisältää siis väitteen rikoksesta. Tämä täyttää jo itsessään kunnianloukkauksen määritelmän. Kun tähän lisätään se, että urheilupiireissä dopingin käyttöä pidetään jo itsessään paheksuttavana ja rangaistavana urheilun sisäisen antidopingnormiston nojalla, lisää tämä todennäköisyyttä siitä, että väite on omiaan aiheuttamaan halveksuntaa.


Toisaalta, jos kielenkäyttö on tietyissä piireissä ja asiayhteyksissä normaalia karkeampaa, voi tämä vähentää tai jopa poistaa muussa yhteydessä kunnianloukkauksen määritelmän täyttävän ilmaisun rangaistavuuden. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2005:137 todettiin, että joissain tapauksissa urheilukilpailuihin voi sisältyä normaalia kovempaa kielenkäyttöä, mikä voidaan joissain tilanteissa huomioida arvioitaessa teon rangaistavuutta. Toisaalta väitteet dopingrikoksista tuskin kuuluvat normaaliin kielenkäyttöön missään urheilupiireissä, joten väitteelle siitä, että kyseessä olisi normaalia kommentointia urheilupiireissä, en antaisi paljoa painoarvoa.

Vaikka henkilöä epäiltäisiin dopinginrikoksesta, ei tällaista väitettä voitaisi esittää ennen tuomiota ilman riskiä rangaistuksesta. Ratkaisun KKO 2013:100 perusteella väite siitä, että henkilö on syyllistynyt rikokseen voi olla kunnianloukkaus siinä vaiheessa, jos teko on vielä esitutkinnassa tai syyteharkinnassa. Sen jälkeen kun henkilö on tuomittu rikoksesta, väite ei ole valheellinen ja sen esittäminen ei siksi ole rangaistavaa.


Poikkeukset


Muutoin halventavasta vihjauksesta tai väitteestä ei kuitenkaan rangaista kahdessa tapauksessa. Ensimmäinen poikkeus on se, että julkisuuden henkilöä voidaan arvostella tietyllä tasolla. Poikkeuksen sanamuoto rikoslaissa on seuraava:


Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.”


Urheilussa voi joissain tapauksissa olla kyse julkisesta toiminnasta, jota voidaan arvostella. Esimerkiksi urheilukommentaattorit voivat kertoa urheilijan heikosta suorituksesta kilpailussa ilman, että se olisi kunnianloukkaus. Tässä on kuitenkin olennaista se, että väitteen tulee kohdistua nimenomaan menettelyyn julkisessa toiminnassa. Jos dopingrikoksesta on ainoastaan epäily, ei sitä voida väittää tapahtuneen. Toki epäilystä voidaan kommentoida ja uutisoida, mutta sitä ei voida väittää tapahtuneen ilman, että saatetaan syyllistyä kunnianloukkaukseen.

Toinen poikkeus liittyy yleiseen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun:


Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.”


Urheilu ja yksitäisten henkilöiden anabolisten steroidien käyttö eivät liity tähän aiheeseen eli poikkeus ei sovellu.


Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen


Jos väite dopingaineiden käytöstä on totta ja siitä kerrotaan eteenpäin, saattaa kyseessä olla rikoslain 24:8 §:n mukainen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen. Teon tunnusmerkistö on seuraava:


Joka oikeudettomasti

1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai

2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville

esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon.”


Käytännössä dopingasioissa silloin, kun kyseessä ei ole menestynyt urheilija, tiedon levittäminen tapahtuisi tyypillisesti sosiaalisen median välityksellä. Tieto on saatettava lukuisten ihmisten saataville. Arvioitaessa sitä, mikä määrä on ”lukuisia”, on yleensä puhuttu sadoista tai tuhansista ihmisistä. Niinpä suullisesti pienessä piirissä esitetty väittämä dopingrikostuomiosta tai todellisuudessa tapahtuneesta dopingaineiden käytöstä ei ole yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä.


Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2001:96 todennut, että tieto henkilön tekemästä rikoksesta on omiaan aiheuttamaan henkilölle vahinkoa tai kärsimystä. Tämän vuoksi dopingainerikoksesta kertominen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa julkisesti voi täyttää yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistön.

Yksityiselämää koskevan tiedon levittämisessä on samat poikkeukset kuin kunnianloukkauksessa:


Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.


Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.”


Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi menestyneen urheilijan dopingkärystä voidaan uutisoida ja kirjoitella sosiaalisessa mediassa, koska kyseessä on julkisuuden henkilö ja hänen toimintansa julkisuudessa. Sen sijaan alasarjajalkapallopelaajan kohdalla nimen julkistaminen voisi mahdollisesti täyttää yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen. Mielenkiintoisin rajanveto lieneekin, kuinka menestyneen urheilijan kohdalla dopingkäry on niin merkittävä asia, että siitä voidaan keskustella henkilön nimi mainiten. Lajin aikuisten huippu-urheilijoiden kohdalla kyse on varmasti sellaisesta asiasta, mutta mitä nuorempiin urheilijoihin ja alemmalle menestystasolle mennään, sitä kriittisempi nimen julkaisemisen kanssa on oltava.


Johtopäätökset


Johtopäätöksenä voidaan todeta, että väite tietyn henkilön dopingaineiden käytöstä voi olla rikos. Jos henkilö ei tosiasiassa käytä dopingaineita, syyllistytään näin väittäessä kunnianloukkaukseen. Jos taas henkilö käyttää dopingaineita tai on jopa tuomittu rangaistukseen niiden käyttämisestä, voi väite täyttää yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistön tietyissä tapauksissa.


Ensinnäkin väite on levitettävä riittävän suurelle ihmisjoukolle, mikä tarkoittaa käytännössä sosiaalista mediaa tai perinteisiä joukkotiedotusvälineitä. Toisekseen väite tulee esittää henkilöstä, joka ei ole niin menestynyt, että dopingin käyttämisen puiminen julkisuudessa olisi perusteltua. Näin loppuun voidaankin esittää kepeänä heittona, että urheilijaa voidaan pitää menestyneenä vasta, kun hänen tekemästään dopingrikoksesta voidaan uutisoida hänen omalla nimellään.


Lisähuomiona vielä, että edellä kirjoitettu koskee muitakin rikoksia.


Lue lisää kirjoituksiamme urheiluoikeudesta:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/urheiluoikeus


Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), TkK (Tuotantotalous)

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF




22 katselukertaa0 kommenttia