Oikeudenkäynti etäyhteydellä - oikeustapauskommentti KKO 2021:92

Ketkä kaikki voivat osallistua etäyhteydellä oikeudenkäyntiin? Mitä sääntöjä ja käytäntöjä näihin rajanvetoihin liittyy? Viikon oikeustapauskommentissa käsittelen tapausta KKO 2021:92, jossa käsiteltiin sitä, oliko hovioikeus menetellyt oikein, kun yksi tuomareista osallistui pääkäsittelyyn videoyhteyden välityksellä toiselta paikkakunnalta kuin kokoonpanon kaksi muuta tuomaria. Tapauksessa oli kyse myös syytetyn oikeudesta olla läsnä pääkäsittelyssä etäyhteyden sijasta.


Etäyhteyden historia suomalaisessa oikeudenkäynnissä


Suomessa on vuodesta 2003 alkaen lisätty etäyhteydenkäyttömahdollisuuksia oikeudenkäyntiin. Kehitys alkoi mahdollistamalla todistajan, asianomistajan ja muun todistelutarkoituksessa kuultavan henkilön kuuleminen pääkäsittelyssä videoyhteydellä tai muulla tavalla, jossa istuntoon osallistuvilla on puhe- ja näköyhteys toisiinsa, eli käytännössä videoyhteys. Lisäksi puhelimitse voitiin hovioikeudessa kuulla käräjäoikeudessa kuultua todistajaa, asiantuntijaa ja todistajaa, jos etäyhteyden käyttämistä ei tapauskohtaisesti katsottu hänen kertomuksensa luotettavuutta horjuttavaksi.


Vuonna 2016 etäyhteydenkäyttämahdollisuuksia laajennettiin koskemaan yleisesti todistelutarkoituksessa kuultavia, myös puhelinkuulemisen käyttömahdollisuuksia lisättiin. Viimeisin laajennus tapahtui 2018, josta alkaen etäyhteydellä voi osallistua myös vastaaja, syyttäjä, riita-asian asianosainen ja tämän laillinen edustaja tai oikeudenkäyntiavustaja tai -asiamies.


Huomattava on, että etäyhteysmahdollisuutta ei ole ulotettu tuomariin. Viimeisintä lakimuutosta koskevassa perustuslakivaliokunnan mietinnössä on todettu muun muassa, että oikeudenkäynnille on tärkeää tuomareiden yhtäaikainen läsnäolo samassa paikassa, mikä edistää tuomareiden neuvottelua käsiteltävästä asiasta ja sen puolueettomuutta.


Tuomarin osallistuminen pääkäsittelyyn videoyhteydellä


Laissa ei säädetä siitä, saako tuomari osallistua videoyhteydellä pääkäsittelyyn, tai että onko se nimenomaisesti kiellettyä. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2021:91 annettiin tästä ennakkopäätös, jossa todettiin, että etäyhteyttä koskeva sääntely on mahdollista vain laissa erikseen säädetyissä tilanteissa ja edellytyksin. Tapauksessa oli kyse siitä, että pääkäsittelyn alkamisen jälkeen yksi tuomareista joutui koronakaranteeniin, minkä vuoksi hän osallistui pääkäsittelyyn videoyhteyden välityksellä.


Kyseisen ennakkopäätöksen mukaan tuomari ei saa osallistua pääkäsittelyyn teknisen käyttöyhteyden, kuten videon tai puhelun, kautta. Tämä tarkoittaa, että tuomarin tulee olla läsnä siellä, missä pääkäsittely pidetään. Jos tuomareita on useampi kuin yksi, kuten esimerkiksi hovioikeuden istunnoissa, tulee kaikkien tuomareiden olla läsnä samassa istuntopaikassa. Oikeudenkäymiskaaren mukaan hovioikeus on päätösvaltainen kolmijäsenisenä (2:8 § 1 mom.).


Edellä todetusta huolimatta samassa tapauksessa KKO 2021:91 kuitenkin katsottiin, että tuomarin osallistuminen hovioikeuden pääkäsittelyyn videoyhteydellä ei poistanut hovioikeuden päätösvaltaisuutta, eli juttua ei tarvinnut palauttaa hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi. Tämä johtui siitä, että jos yhdelle tuomarille tulee pääkäsittelyn aloittamisen jälkeen este osallistumisensa jatkamiseen, oikeudenkäymiskaari sallii pääkäsittelyn jatkamisen myös kahden tuomarin voimin (2:12 §). Koska tässä tapauksessa pääkäsittelyssä oli läsnä kaksi tuomaria ja kolmas oli etäyhteydellä, kokoonpano oli yhä päätösvaltainen eikä hovioikeuden tuomiota kumottu.


Vastaajan osallistuminen pääkäsittelyyn videoyhteydellä


Rikosasian vastaajalla on oikeus olla henkilökohtaisesti läsnä asiansa suullisessa käsittelyssä. Tästä on säädetty perustuslaissa (21 §) ja se on myös turvattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa. Tämä oikeus on osa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksiä. Vastaajan oikeutta osallistua videoyhteydellä istuntoon koskee oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettu laki, jonka mukaan vastaaja, ja muu rikosasian asianosainen, saa osallistua suulliseen käsittelyyn puhe- ja näköyhteyden mahdollistavalla tiedonvälitystavalla, jos hän itse siihen suostuu ja tuomioistuin katsoo sen soveliaaksi. Tämä tarkoittaa, että vastaajan oma halu tai suostumus ei riitä, vaan asian täytyy olla myös laadultaan sellainen, että etäyhteys on sovelias. Lain esitöissä on todettu, että mitä vakavammasta rikoksesta ja mitä monimutkaisemmasta käsittelystä on kyse, sitä korkeampi kynnys etäyhteyden käyttämiselle on.


Vastaajan läsnäolo-oikeudesta luopumiselta edellytetään pätevää suostumusta. Tämä tarkoittaa, että suostumus on annettava nimenomaan etäyhteyden käyttöön ja se on annettava vapaaehtoisesti. Pelkkä etäyhteyden vastustamatta jättäminen silloin, kun tuomioistuin tiedustelee vastaajalta sopivaa istuntopäivää, ei siten riitä sen osoittamiseksi, että oikeudesta olisi luovuttu. Korkein oikeus vahvisti tämän kannan ratkaisussa KKO 2021:92. Etäyhteyttä ei koskaan saa käyttää vastaajan kuulemiseen ilman tämän suostumusta.


Tapaus KKO 2021:92


Tapauksen taustat olivat seuraavat: A oli saanut hovioikeudessa tuomion törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja hänet oli tuomittu 10 kuukauden ehdolliseen vankeuteen sekä maksamaan asianomistajille vahingonkorvauksia hieman yli 100.000 euroa. A haki valituslupaa korkeimmalta oikeudelta, koska hovioikeus oli toimittanut pääkäsittelyn istuntosalissa siten, että yksi kokoonpanon tuomareista osallistui pääkäsittelyyn etäyhteyden välityksellä Satakunnan istuntosalista yhdessä syyttäjän, A:n, asianomistajien ja todistajien kanssa. Kokoonpanon kaksi muuta tuomaria osallistuivat pääkäsittelyyn Vaasasta. A vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian palauttamista hovioikeuteen menettelyvirheen vuoksi.


Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli siten se, oliko hovioikeus menetellyt oikein, kun yksi hovioikeuden jäsenistä oli osallistunut pääkäsittelyyn videoyhteydellä muualta kuin muut tuomarit. Toisena ratkaistavana asiana oli se, oliko A antanut suostumuksensa siihen, että hän osallistuisi etäyhteydellä pääkäsittelyyn, ja oliko asian käsittely ylipäänsä ollut soveliasta kyseisessä asiassa.


Tuomarin etäyhteydellä osallistumisen korkein oikeus totesi niin vakavaksi menettelyvirheeksi, että asia tuli jo sen vuoksi palauttaa hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi. Etäyhteydelle ei ollut esitetty sellaista hyväksyttävää syytä, että menettelyvirhe olisi voitu ohittaa (toisin kuin edellä mainitussa tapauksessa KKO 2021:91, jossa tuomari oli altistunut koronalle ja pääkäsittely oli jo ehditty aloittaa ja kokoonpano oli muuten päätösvaltainen). Lisäksi etäyhteysmenettely oli aiheuttanut yleistä sekavuutta istunnon kulun selkeydessä.


Vastaajan A etäyhteyteen suostumisen osalta korkein oikeus totesi, että asiassa oli hovioikeuden menettelyn johdosta jäänyt A:lle epäselväksi, että missä pääkäsittely teknisesti pidettiin. A:n käsitys oli, että pääkäsittelypaikkana oli Satakunnan istuntosali, jossa oli paikalla muut osallistujat kahta tuomaria lukuun ottamatta, jotka osallistuivat toisesta istuntopaikasta. Pääkäsittelypaikka oli kuitenkin todellisuudessa Vaasan istuntosali, jossa oli puheenjohtaja ja toinen tuomari. Tämä tarkoittaa sitä, että A olisi luopunut yhdestä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeesta eli oikeudesta olla läsnä asiansa suullisessa käsittelyssä. Korkein oikeus katsoi, että hovioikeus oli menetellyt virheellisesti tiedustellessaan A:n avustajalta vain sopivaa etäyhteydellä järjestettävää pääkäsittelyn päivämäärää kysymättä erikseen suostumusta etäyhteyteen. Avustaja ei ollut erikseen vastustanut etäyhteyttä.


Lisäksi asian hovioikeuskäsittelyssä oli ilmennyt vakavia teknisiä haasteita, kun etäyhteys oli pätkinyt usein ja videolaitteisto jopa sammunut A:n puolustajan esittäessä loppulausuntoaan. Korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden olisi tullut harkita pääkäsittelyn keskeyttämistä ja uutta ajankohtaa, eivätkä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytykset täyttyneet teknisten ongelmien vuoksi.


Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian Vaasan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Korkeimman oikeuden perustelujen mukaan jo se riitti tuomion kumoamiseen, että yksi tuomareista oli osallistunut etäyhteydellä istuntoon. Myöskään vastaajan etäyhteyteen suostumiselle annetut edellytykset tai ylipäätään etäyhteyden käytön soveliaisuus eivät olleet täyttyneet perustelujen mukaan.


Yhteenveto


Etäyhteyden hyödyntäminen on alkanut ja laajentunut Suomessa vuodesta 2003 lähtien. Mikäli tilannekohtaiset edellytykset täyttyvät, nykyään etäyhteydellä tuomioistuimen suulliseen käsittelyyn voivat osallistua rikosasian vastaaja, asianomistaja, todistajat, syyttäjä, asianosainen, todistelutarkoituksessa kuultava sekä oikeudenkäyntiasiamiehet tai -avustajat. Tuomarit eivät voi osallistua etäyhteydellä, vaan heidän tulee olla läsnä istuntopaikalla, yleensä tuomioistuimessa. Tällaisesta menettelyvirheestä voi olla seurauksena se, että ylempi tuomioistuin palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi virheen tehneeseen tuomioistuimeen.


Vastaajalla on oikeus olla henkilökohtaisesti läsnä itseään koskevassa rikosoikeudenkäynnissä. Tästä oikeudesta luopumista ei voida johtaa pelkästään siitä, että vastaaja jättää vastustamatta etäyhteyden käyttöä, vaan asiaa pitää nimenomaisesti tiedustella. Vastaajalle tulee myös selostaa oikeudesta luopumisen merkitys. Etäyhteyttä ei koskaan saa käyttää vastaajan kuulemiseen ilman tämän suostumusta.


Lue lisää oikeustapauskommenttejamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/oikeustapauskommentit


Essi Puhakainen

OTM

Lakimies, riidanratkaisu

Lakitoimisto KPF



050 5338 295

essi.puhakainen@kpflaki.com



39 katselukertaa0 kommenttia