Viimeisen parin viikon aikana ajankohtainen termi ”maastapoistumisvero” on herättänyt todella kiivasta keskustelua useassa sosiaalisen median kanavassa. Suomea on verrattu Venezuelaan, kommunistimaihin ja ties mihin. Keskustelijat ovat kertoneet, että Suomi loukkaa EU:n vapaata liikkuvuutta ja kaikkia markkinatalouden periaatteita. Tässä kirjoituksessa avaan hieman maastapoistumisveron taustoja ja selvennän yleisesti mistä verossa olisi kyse ja miten se vaikuttaisi vaikuttaisin mihin. Samalla aloitan kesän kestävän projektin liikejuridiikasta kirjoittamisesta, koska päätin kirjoittaa muutamia viikkoja liikejuridiikasta tuodakseni esiin omaa erikoisaluettani.
Nykytila - arvonlisäverotus
Suomessa on nykyisellään kahdessa verolajissa veroja, jotka verottavat maasta poistumista. Arvonlisäverolain 18 a §:ssä todetaan seuraavaa:
”Tavaran myyntinä pidetään myös elinkeinonharjoittajan Suomessa harjoittaman liikkeen omaisuuteen kuuluvan tavaran siirtoa Suomesta toiseen jäsenvaltioon elinkeinonharjoittajan liiketoimia varten.”
Liiketoiminnan harjoittajalle tämä tarkoittaa sitä, että siirtäessään yrityksen omaisuutta pois Suomesta, pitää omaisuuden arvosta maksaa arvonlisävero. Tämä saattaa kuulostaa siltä, että arvonlisäverotus pyrkisi rankaisemaan tavaran siirtoa pois Suomesta ja estämään sitä, mutta tosiasiassa sääntely on hyvin neutraalia yrittäjälle. Yrittäjä on aikanaan tehnyt hankitusta omaisuudesta vähennyksen arvonlisäverotuksessa. Koska hän on tehnyt omaisuudesta vähennyksen, tulee hänen myös maksaa arvonlisävero sen luovuttamisesta.
Siirtäessään omaisuuden toiseen EU-maahan, ei yritykseltä peritä veroa siellä, koska kyseessä on yhteisöhankinta, jossa yritys sekä maksaa että saa vähentää veron silloin kun siirtää tavaran rajan yli eli lopputulos on +- 0. Yhteisöhankinnan arvonlisäverotusta koskee EU-laajuinen sääntely, josta Suomessa säätää arvonlisäverolain 3 luku. Lopullisesti vero maksetaan vasta, kun yrittäjä luovuttaa omaisuuden siinä maassa, johon se on siirretty. Arvonlisäveron säännökset maasta poistumisesta eivät siis vaikuta rahallisesti yritykseen, koska verottamalla maasta poistumista vähennykset ja verotus siirretään vain oikeaan maahan eli siihen maahan, jossa tavara tai palvelu lopulta myydään.
Nykytila - elinkeinoverotus
Toisenlainen maastapoistumisvero liittyy elinkeinoverotukseen. Elinkeinoverolain 52 e §:n mukaan sulautumisessa, jakautumisessa ja liiketoimintasiirrossa muualle siirtyneiden varojen todennäköinen luovutushinta lasketaan veronalaiseksi tuloksi, jos tässä yritysjärjestelyssä ei muodostu niin sanottua kiinteää toimipaikkaa Suomeen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaiken omaisuuden arvo lasketaan mukaan yrityksen verotettavaan tuloon, josta lasketaan tämän jälkeen vero. Vaikka tällainen verotus saattaa kuulostaa hyvin rajulta, on todellisuus toinen. Tämän omaisuuden hankinnasta on nimittäin tehty aikanaan Suomessa verovähennykset. Koska omaisuuden luovutushinnat lasketaan yrityksen tuloksi, on lopputulos taas +- 0 ellei omaisuuden arvo ole noussut. Tosiasiassa vero kohdistuu siis ainoastaan yrityksen omaisuuden arvon nousuun, ja jos omaisuuden arvo on laskenut esimerkiksi kulumisen vuoksi, yritykselle syntyy tosiasiassa enemmän vähennettävää, kuin sen tarvitsee maksaa veroa.
Siinä EU-maassa, johon omaisuus siirtyy, omaisuuden siirtohinta merkitään omaisuuden hankintamenoksi. Tämä tarkoittaa, että uudessa valtiossa yritys saa vähentää verotuksessa siirtyvän omaisuuden arvon, joka on sama sekä lähtö- että tulomaassa. Tämä tarkoittaa, että jos yritys siirtää 100 000e arvosta omaisuutta Suomesta viroon, hän saa vähentää verotuksessa 100 000e Virossa siirtovuonna. Jos omaisuus myöhemmin luovutetaan, maksetaan siitä vero tässä uudessa maassa.
Maastapoistumisvero
Ehdotettuun maastapoistumisveroon voi tutustua tarkemmin seuraavan linkin kautta:
Uuden säädettäväksi esitetyn elinkeinoverolain 51 e §:n sisältö on seuraava:
”Varojen maastapoistumisarvo vähennettynä varojen verotuksessa poistamattomalla hankintamenolla luetaan veronalaiseksi tuloksi, jos
1) Suomessa yleisesti verovelvollinen siirtää varoja toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaansa ja Suomella ei enää siirron johdosta ole verotusoikeutta kyseisiin varoihin;
2) verovelvollinen siirtää Suomessa olevasta kiinteästä toimipaikasta varoja toisessa valtiossa olevaan päätoimipaikkaansa tai toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaansa siten, että Suomella ei enää siirron johdosta ole verotusoikeutta kyseisiin varoihin;
3) Suomessa yleisesti verovelvollisen verotuksellinen kotipaikka siirtyy Suomen lainsäädännön tai kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan toiseen valtioon, paitsi niiden varojen osalta, jotka edelleen tosiasiallisesti liittyvät Suomessa olevaan kiinteään toimipaikkaan;
4) Suomessa olevan kiinteän toimipaikan harjoittama liiketoiminta siirretään toiseen valtioon eikä Suomella enää siirron johdosta ole oikeutta verottaa siirrettyjä varoja.”
Koska pykälän sisältö ei aukea kovin helpolla, tiivistän tähän olennaisen osan esityksen sisällöstä. Suomeen ehdotetaan säädettäväksi uutta maastapoistumisveroa, joka soveltuisi silloin, kun yritys siirtää liiketoimintansa tai varojaan pois Suomesta. Tässä tapauksessa varojen arvo katsottaisiin yrityksen tuloksi. Koska näistä varoista on tehty aikanaan verovähennys Suomessa, verotettavaksi tule tosiasiassa vain varojen arvonnousu.
Useat keskustelijat väittivät myös, että kyseessä on uuden hallituksen keksintö verottaa lisää ja loukata kaikilla tavoin markkinatalouden periaatteita. Kyseessä ei kuitenkaan ole kansallinen idea tai kansallisten päättäjien luomus, vaan kyseinen vero perustuu EU:n veronkiertodirektiivin täytäntöönpanoon. Veronkiertodirektiivillä pyritään nimensä mukaisesti estämään sitä, että yritykset hankkisivat kansainvälisillä liiketoimillaan perusteettomia veroetuja ja että varmistamaan, että verot maksetaan siellä, missä voitot syntyvät. Maastapoistumisveron tarkoituksena on direktiivin mukaan estää järjestelyt, missä omaisuuden arvoa lisätään korkean verotuksen maassa, mutta ennen omaisuuden myyntiä se siirretään matalan verotuksen maahan verotuksen välttämiseksi. Tämän vuoksi maastapoistumisveron rakenne on direktiivissä säädetty niin, että jokainen valtio verottaa nimenomaan omalla alueellaan syntyneestä omaisuuden arvon muutoksesta.
Lopuksi
Pyrin pitämään tämän tekstin lyhyenä ja yksinkertaisena. Tekstin tavoitteena oli kuitenkin osoittaa, että maastapoistumisvero on saanut sosiaalisessa mediassa ja uutisoinnissa aivan liikaa negatiivista julkisuutta. Vero ei ole millään tavalla uusi asia, vaan vastaavia säännöksiä on jo olemassa elinkeinoverolaissa ja arvonlisäverolaissa. Vero ei myöskään ole minkäänlainen rangaistus maasta poistumiselle, vaan se verottaa Suomessa syntynyttä arvonnousua ennen kuin omaisuus siirretään muualle. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa Suomessa syntynyt voitto verotetaan täällä, eikä Suomessa syntynyttä voittoa siirretä keinotekoisesti matalamman verokannan maihin.
Vero ei niin ikään liity millään tavoin nykyiseen hallitukseen, vaan vero perustuu EU-direktiivin täytäntöönpanoon. EU:n tasolla on haluttu ehkäistä veronkiertoa rajat ylittävissä toiminnoissa, ja tämä on katsottu tehokkaammaksi tehdä yhdessä kuin jättämällä asia jokaisen jäsenvaltion itse ratkaistavaksi. EU:n veronkiertodirektiivin tavoitteena on, että voitto ja arvonnousu verotetaan siellä, missä ne syntyvät. Tätä tavoitetta melko harva taho luultavasti vastustaa.
Eelis Paukku
Lakimies, toimitusjohtaja
KPF Group Oy
