Voidaanko kymmenistä kiristysrikoksista tuomita ehdollista vankeutta ehdottoman sijaan? Entä millainen tuomio annetaan silloin, kun samalla tuomiolla annetaan rangaistus useasta rikoksesta? Katsotaanko kukin omaksi teokseen, jolloin kustakin määritetään rangaistus erikseen, vai katsotaanko ne yhdeksi kokonaisuudeksi, josta seuraa lievempi tuomio kuin teot erikseen arvioitaessa? Näitä aiheita käsittelen viikon oikeustapauskommentissa korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2022:7 avulla. Tapaus koski tilannetta, jossa A oli tekeytynyt seuranhakupalvelussa nuoreksi tytöksi, saanut keskustelukumppanin ryhtymään keskusteluun seksuaalisesta kanssakäymisestä ja sen jälkeen esiintynyt tytön vanhempana ja kiristänyt keskustelukumppaneiltaan rahaa rikosilmoituksella uhkaamalla.
Kiristys
Ensin katsotaan, mitä kiristys tarkoittaa. Kiristyksestä tuomitaan se, joka muulla kuin välittömällä väkivallalla uhaten pakottaa toisen luopumaan taloudellisesta edusta, johon rikoksentekijällä tai sillä, jonka puolesta hän toimii, ei ole laillista oikeutta. Rangaistuksena on sakko tai vankeutta enintään kahdeksi vuodeksi (rikoslain 31:3 §). Kiristys eroaa ryöstöstä siten, että kiristyksessä ei ole välittömän väkivallan uhkaa, joka taas on ryöstön tunnusmerkki. Törkeästä kiristyksestä rangaistus on vähintään neljä kuukautta ja enintään 4 vuotta vankeutta.
Kiristyksen tunnusmerkkejä ovat siis seuraavat seikat: uhkaus, taloudellisen edun tavoittelu ja se, että tekijällä tai sillä, jonka puolesta hän toimii, ei ole laillista oikeutta kyseiseen etuun. Siten esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö perii velalliselta rahaa velkojan puolesta ja uhkaa saattaa asian viranomaisten käsiteltäväksi, ei ole kyse kiristyksestä, koska velan perijällä on laillinen oikeus velan perimiseen.
Ryöstöstä ja kiristyksestä voit lukea lisää tämän postauksen alaosasta.
Yksi vai monta rikosta?
Jos useamman rikoksen katsotaan muodostavan yhden kokonaisuuden, jatkumon, tällä on lieventävä vaikutus rikosten kokonaisarviointiin. Yhden rikoskokonaisuuden voidaan katsoa muodostuvan, jos rikokset ovat tekotapansa, laatunsa, taustasyidensä eli motivaation ja ajallisen yhteytensä vuoksi toistensa jatkumoa. Esimerkiksi kahden vuoden aikana tehdyt samantyyppiset petokset tai kiristykset voivat muodostaa jatkumon tapauksen yksityiskohdista riippuen. Tällaisissa tilanteissa oikeuskäytännössä on katsottu, että uudet rikokset eivät lisää kokonaisrangaistusta niin paljon kuin silloin, jos rikokset olisivat erillisiä. Erillisiä ne ovat esimerkiksi silloin, jos henkilö on ensin tehnyt nettikauppapetoksen, kuukauden päästä näpistänyt marketista ja siitä viikon päästä syyllistynyt rattijuopumukseen.
Jos tekijä tuomitaan kerralla useammasta kuin yhdestä rikoksesta, puhutaan yhteisestä rangaistuksesta. Yhteisenä rangaistuksena voidaan tuomita korkeintaan 15 vuoden vankeuteen. Yhteisestä rangaistuksesta säädetään rikoslain 7 luvussa. Elinkautiseen vankeuteen tuomittu voidaan päästä ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan, kun vankilassaoloaikaa on kertynyt vähintään kaksitoista vuotta. Alle 20-vuotiaama tehdystä rikoksesta tämä vastaava aika on vähintään kymmenen vuotta.
Milloin ehdotonta vankeutta tuomitaan?
Rikoslain 6:9 § kuuluu seuraavasti:
”Määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi (ehdollinen vankeus), jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.
Alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei kuitenkaan saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi. Painavan syyn merkitystä harkittaessa otetaan huomioon rikoksentekijän sijoitus lastensuojelulain 57 §:n mukaiseen lastensuojelulaitokseen.”
Oikeuskäytännössä on katsottu, että mitä lähempänä rangaistuksen pituus on kahta vuotta, sitä enemmän tarvitaan perusteita sille, että se voitaisiin tuomita ehdollisena. Tätä pidemmät vankeusrangaistukset voidaan tuomita vain ehdottomana.
Tapauksen KKO 2022:7 taustat
Tapauksessa oli kyse siitä, että A:n syyksi oli luettu noin kolmen vuoden aikana tehdyt, eri asianomistajiin kohdistuneet 41 kiristystä ja 37 kiristyksen yritystä. A oli esiintynyt seuranhakupalstalla nuorena tyttönä, lähettäen asianomistajille viestejä ja valokuvia. Jossakin vaiheessa A oli vaihtanut rooliaan ja alkanut esiintyä tytön vanhempana, ja vaatinut rahaa asianomistajilta vastineeksi siitä, että ei tee asiasta rikosilmoitusta tai muuten julkista asiaa. Pisimmillään yksittäiset kiristystoimet olivat kestäneet yli kaksi ja puoli vuotta. Toiminnallaan A oli aiheuttanut asianomistajille yhteensä yli 60 000 euron vahingot. Yksittäisen uhrin maksamat summat vaihtelivat keskimäärin 50 ja 2 000 euron välillä. Törkeimmässä yksittäisessä kiristyksessä A sai saaliikseen 14 500 euroa.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n vuonna 2019 yhteensä 41 kiristyksestä ja 37 kiristyksen yrityksestä yhteiseen 1 vuoden ja 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä 60 tunnin yhdyskuntapalveluun.
Syyttäjä valitti tuomiosta hovioikeuteen vaatien rangaistuksen korottamista. Hovioikeus korotti rangaistuksen vuonna 2020 antamassaan tuomiossa kahteen vuoteen ja kahteen kuukauteen vankeutta. Hovioikeus lievensi oikeudenmukaiseksi katsomaansa kahden vuoden ja kuuden kuukauden rangaistusta neljällä kuukaudella, koska A oli nopeuttanut ja helpottanut asian selvittämistä.
Tuomioon tyytymätön A sai valitusluvan korkeimmasta oikeudesta. Hän vaati ehdottoman vankeusrangaistuksen lieventämistä ehdolliseksi sekä sen keston lyhentämistä ja osittaista muuntamista yhdyskuntapalveluksi.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi tuli se, kuinka ankara rangaistus A:n teoista tulee tuomita. Se totesi ratkaisussaan, että rangaistuksen määräämisen peruste on rikoslain 6 luvun 3 ja 4 §:ssä. Näiden pykälien mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Lisäksi rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.
Tämän lisäksi rangaistuksen määrään vaikuttaa se, että jos oikeudenkäynnissä annetaan tuomio useasta eri rikoksesta, muodostavatko teot yhden rikoskokonaisuuden, vai ovatko ne toisistaan erillisiä. Yhden rikoskokonaisuuden voidaan katsoa muodostuvan, jos rikokset ovat tekotapansa, laatunsa, taustasyidensä ja ajallisen yhteytensä vuoksi toistensa jatkumoa.
Tässä tapauksessa korkein oikeus katsoi, että rikokset muodostivat jatkumon, vaikka jokainen rikos edellytti erillistä päätöksentekoa. Tästä jatkumoksi katsomisesta seurasi se, että uusista rikoksista johtuva kokonaisrangaistusta lisäävä vaikutus katsottiin vähäisemmäksi kuin tilanteissa, joissa rikokset eivät liity toisiinsa.
Rangaistuksen mittaaminen
Tekojen moitittavuutta lisäsi niiden suunnitelmallisuus ja pitkä kesto. Yhteydenpito edellytti A:lta toimintaa ja harkintaa. Korkein oikeus kuvaili teon osoittavan ”johdonmukaista pyrkimystä huomattavan hyödyn saamiseen”. Lisäksi joidenkin kiristysten epäonnistuminen oli johtunut lähinnä uhrien maksuhaluttomuudesta. Moitittavuutta lisäsi euromääräisesti vähäisissä teoissa myös se, että A oli uhannut uhreja vapauden menettämisellä uhatessaan tehdä asiasta rikosilmoituksen tai muuten julkisen.
Korkein oikeus alensi hovioikeuden tuomiota kahteen vuoteen ehdotonta vankeutta, eli tuomio lieveni kahdella kuukaudella. Tämä perustui siihen, että korkein oikeus katsoi teot yhdeksi kokonaisuudeksi. Teot erosivat toisistaan lähinnä summien, kiristyksen keston ja sen onnistumisen osalta. Korkein oikeus totesi myös, että oikeudenmukainen rangaistus teoista olisi kaksi vuotta ja neljä kuukautta vankeutta, mutta se alensi sitä kahteen vuoteen vankeutta A:n autettua rikosten selvittämisessä.
Ehdoton vai ehdollinen vankeus
Rangaistukseksi tuomittiin kaksi vuotta vankeutta. Korkein oikeus totesi, että korkeintaan kahden vuoden vankeustuomio voidaan määrätä ehdollisena. Mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta, sitä painavampia perusteita ehdolliselle vankeudelle vaaditaan. Tässä A oli perustellut vaatimusta sillä, että hänellä ei ollut aiempaa rikostaustaa ja että tapauksista oli kulunut jo lähes viisi vuotta. Korkein oikeus katsoi, että asiassa ei ollut esitetty riittäviä perusteita määrätä tuomio ehdollisena, joten A joutui suorittamaan vankeusrangaistuksensa ehdottomana.
Yhteenveto
Ratkaisussa KKO 2022:7 korkein oikeus linjasi sitä, voidaanko vuosia jatkuneesta kymmenien kiristysten ja törkeiden kiristysten kokonaisuudesta tuomita ehdollista vankeutta. Ainakaan tässä tapauksessa sitä ei katsottu mahdolliseksi. Koska tuomio oli kaksi vuotta vankeutta, sen tuomitsemiseksi ehdollisena olisi vaadittu painaiva perusteita. Näitä ei tapauksesta löytynyt. Lisäksi korkein oikeus käsitteli sitä, että muodostivatko teot sellaisen jatkumon, joka vaikuttaa lieventävästi tuomioon. Koska kokonaisuus katsottiin rikosten jatkumoksi, uusista rikoksista johtuva kokonaisrangaistusta lisäävä vaikutus katsottiin vähäisemmäksi kuin tilanteissa, joissa rikokset eivät liity toisiinsa.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme:
Comments