.png)
Liikennevakuutuksen laiminlyönti käy kalliiksi
Viime aikoina eri mediat ovat uutisoineet ihmisten saamista suurista laskuista, jotka liittyvät vakuuttamattomiin ajoneuvoihin. Kysymyksessä on ajoneuvon liikennevakuutuksen laiminlyönnistä määrättävä laiminlyöntimaksu, joita Valtiokonttori perii. Valtiokonttori uutisoi 2.10.2021, että liikennevakuutuksen laiminlyöntimaksujen määrä on kasvussa ja vuonna 2021 laiminlyöntimaksu määrätään jo yli 50 000 autoilijalle.
Viikon blogikirjoituksessa käsittelen laiminlyöntimaksuja. Kirjoituksen tarkoituksena on selventää, mihin maksut perustuvat ja kuka maksuja perii, sekä milloin maksut tulee maksaa.
Liikennevakuutus on lakiin perustuva velvoite
Liikennevakuutuslaissa (460/2016) on säädetty velvoite ajoneuvon vakuuttamisesta. Liikennevakuutuslain 5 §: ssä säädetään vakuutusvelvollisuudesta seuraavasti:
”Ajoneuvo, jonka pysyvä kotipaikka on Suomessa, on vakuutettava tämän lain mukaan, jollei jäljempänä toisin säädetä.
Sellainen vientirekisteröity ajoneuvo, joka viedään Suomesta toiseen ETA-maahan, voidaan vakuuttaa myös kohdemaassa.”
Lainkohdan mukaisesti ajoneuvot on vakuutettava, mikäli niiden kotipaikka on Suomessa. Kotipaikka on määritelty lain 2 §:n 1 momentin kohdassa 9 seuraavalla tavalla:
”ajoneuvon pysyvällä kotipaikalla [tarkoitetaan] valtiota, jossa ajoneuvossa oleva rekisterikilpi, vakuutuskilpi tai tunnistemerkki on annettu, tai jos näitä ei vaadita, sitä valtiota, jossa ajoneuvon haltijalla on pysyvä asuinpaikka, taikka jos rekisterikilpeä ei ole tai se on väärä tai laiton, sitä valtiota, jossa liikennevahinko on tapahtunut”
Lainkohdan mukaisesti ajoneuvon kotipaikka on Suomessa, jos ajoneuvossa on suomalainen rekisterikilpi. Ajoneuvon, joka ei tarvitse rekisterikilpeä, kotipaikka on myös Suomessa, mikäli ajoneuvon haltijalla on pysyvä asuinpaikka Suomessa.
Liikennevakuutuslain 8 § sisältää poikkeukset vakuuttamisvelvollisuudesta. Pykälän mukaan liikennevakuutusta ei tarvitse ottaa:
”1) sellaiselle moottorityökoneelle tai traktorille, jota ei tarvitse rekisteröidä ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 15 kilometriä tunnissa;
2) leikkuupuimurille tai muulle sadonkorjuuseen tarkoitetulle maatilatalouden moottorityökoneelle, jota ei tarvitse rekisteröidä;
3) perävaunulle, jota ei tarvitse rekisteröidä;
4) sellaiselle yksinomaan lapsen kuljetettavaksi tarkoitetulle ajoneuvolle, jota ei tarvitse rekisteröidä;
5) sellaiselle yksinomaan vammaisten käyttöön tarkoitetulle sähköpyörätuolille tai muulle vastaavalle kevytrakenteiselle ajoneuvolle, jota ei tarvitse rekisteröidä;
6) ajoneuvolle, jota ei tarvitse rekisteröidä, eikä ajoneuvoa käytetä liikenteessä;
7) ajoneuvolle, jonka omistaja tai haltija on Suomen valtio;
8) ajoneuvolle, jonka aiheuttamasta liikennevahingosta vastaa jokin muu valtio tai sen korvauselin;
9) ajoneuvolle, joka on poistettu liikennekäytöstä eikä ajoneuvoa käytetä liikenteessä;
10) ajoneuvolle, joka on poistettu lopullisesti liikennekäytöstä.”
Pykälän 9- ja 10-kohtien mukaan esimerkiksi autoa tai moottoripyörää ei tarvitse vakuuttaa, mikäli ajoneuvo on poistettu liikennekäytöstä eikä sitä käytetä liikenteessä tai ajoneuvo on poistettu lopullisesti liikennekäytöstä. Näin ollen pelkkä ajoneuvon käytön lopettaminen ei riitä vakuuttamisvelvoitteesta vapautumiseen. Tämä on yllättänyt useita ajoneuvojen omistajia, joilta vakuutusmaksuja on peritty, vaikka ajoneuvoa ei käytetä.
Liikennevakuutuksen laiminlyöminen
Vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnistä on säädetty liikennevakuutuslaissa laiminlyöntimaksu. Laiminlyöntimaksusta säädetään lain 28 §:ssä seuraavalla tavalla:
” Se, joka on laiminlyönyt 6 §:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa, on velvollinen maksamaan laiminlyöntimaksun, joka on enintään kolme kertaa vakuutusmaksua vastaavan maksun suuruinen. Laiminlyöntimaksun korotuskerrointa määrättäessä otetaan huomioon laiminlyöntiajan pituus, laiminlyönnin tahallisuus ja toistuvuus sekä se, onko ajoneuvoa käytetty liikenteessä.
Vakuuttamisvelvollisuutta ei katsota laiminlyödyksi sinä aikana, kun ajoneuvon edellisen omistajan vakuutus on voimassa 18 §:n perusteella.
Mitä 24 §:ssä, 25 §:n 2 momentissa ja 26 §:ssä säädetään vakuutusmaksusta, sovelletaan myös laiminlyöntimaksuun.”
Laiminlyöntimaksu voi siis olla enintään kolme kertaa vakuutusmaksun suuruinen. Laiminlyöntimaksun korotuskerrointa arvioitaessa otetaan huomioon vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyöntiajan pituus, laiminlyönnin tahallisuus ja toistuvuus sekä se, onko vakuuttamatonta ajoneuvoa käytetty liikenteessä. Huomiota tulee kiinnittää siihen, että vakuutusmaksulla ei tässä kohtaan tarkoiteta vakuutusyhtiön perimän vakuutusmaksun suuruutta, vaan vakuutusmaksulle on oma säännöksensä.
Liikennevakuutuslain 27 §:ssä säädetään vakuutusmaksua vastaavan maksun suuruudesta seuraavaa:
”Se, joka on laiminlyönyt 6 §:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa, on velvollinen maksamaan maksun, joka vastaa kohtuulliseksi katsottavaa vakuutusmaksua siltä ajalta, jota laiminlyönti koskee, ei kuitenkaan pitemmältä ajalta kuin kulumassa olevalta ja viideltä viimeksi kuluneelta kalenterivuodelta.”
Pykälässä ei suoraan kerrota, kuinka laiminlyöntimaksu muodostuu ja miten sen kohtuullisuutta arvioidaan. Lain esityöt avaavat tarkemmin pykälän sisältöä. Hallituksen esityksen HE 123/2015 perusteissa todetaan seuraavaa:
”Koska vakuutusyhtiöillä on oman maksuperusteensa mukaan määräytyvät erisuuruiset vakuutusmaksut, maksun suuruus vastaisi kohtuulliseksi katsottavaa vakuutusmaksua laiminlyöntiajalta. Kohtuullinen maksu määräytyisi Liikennevakuutuskeskuksen oman maksuperusteen mukaisesti. Maksuperuste perustuisi Liikennevakuutuskeskuksen tekemään riskimaksututkimukseen, jolloin maksu vastaisi mahdollisimman hyvin keskimääräistä vakuutusmaksua.”
Esitöiden mukaisesti laiminlyöntimaksun laskennassa ei suoraan käytetä vakuutusyhtiöiden vakuutusmaksuja laskentaperusteena, vaan laiminlyöntimaksun suuruus määräytyy Liikennevakuutuskeskuksen tekemän riskitutkimuksen pohjalta.
Laiminlyöntimaksun periminen
Laiminlyöntimaksujen määräämisestä on säädetty liikennevakuutuslain 29 §:n 1-2 momentissa seuraavasti:
”Jos Liikennevakuutuskeskus katsoo, että ajoneuvon omistaja tai haltija on laiminlyönyt vakuuttamisvelvollisuutensa, sen on tehtävä esitys Valtiokonttorille vakuutusmaksua vastaavan maksun ja laiminlyöntimaksun määräämisestä.
Valtiokonttori määrää 1 momentissa mainitut maksut sekä velvoittaa vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneen ajoneuvon omistajan tai haltijan maksamaan maksut Liikennevakuutuskeskukselle. Laiminlyöntimaksu voidaan jättää määräämättä vain erityisestä syystä. Ajoneuvon omistaja tai haltija saa hakea muutosta päätökseen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. ”
Lainkohdan mukaisesti Liikennevakuutuskeskus tekee esityksen Valtiokonttorille laiminlyöntimaksun määräämisestä. Valtiokonttori tekee päätöksen laiminlyöntimaksun perimisestä Liikennevakuutuskeskuksen esityksestä. Lain sanamuodon mukaisesti Valtiokonttorin päätöksessä laiminlyöntimaksut määrätään maksettavaksi Liikennevakuutuskeskukselle. Laiminlyöntimaksuja koskeva päätöksenteko ja perintä on Valtiokonttorin tehtävä, koska laiminlyöntimaksut ovat luonteeltaan hallinnollisia seuraamuksia, joka on merkittävää julkisen vallan käyttöä. Näin ollen tehtävää ei voi antaa muulle kuin viranomaiselle.
Kuten edellä 29 §:ssä todetaan, Valtiokonttorin päätökseen voidaan hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Tämä tarkoittaa sitä, että mahdollinen muutoksenhaku tapahtuu hallinto-oikeudessa, ei käräjäoikeudessa. Koska laiminlyöntimaksussa on kysymys hallintopäätöksestä, Valtiokonttorin on liitettävä päätöksen mukaan muutoksenhakuohjeet.
Yhteenveto
Liikennevakuutuksen laiminlyönti voi muodostua ajoneuvon haltijalle kalliiksi. Laiminlyöntimaksun saajalla on kuitenkin oikeus hakea muutosta Valtiokonttorin tekemään päätökseen hallinto-oikeudelta. Edellä käsitelty lainsäädäntö kuvastaa prosessia, miten laiminlyöntimaksu määrätään ja mihin se perustuu. Blogissamme julkaistaan myöhemmin tarkempi kirjoitus mihin liikennevirhemaksujen määrät juridisesti perustuvat.
Lue lisää asuntoihin, kiinteistöihin ja rakentamiseen liittyviä kirjoituksiamme:
https://www.kpflaki.com/blog/categories/asunnot-ja-kiinteist%C3%B6t
OTM (tohtorikoulutettava), rakennusinsinööri
Lakimies, kiinteistöt ja rakentaminen
Lakitoimisto KPF
Puh: 050 5562 234
