top of page

Löytäjä saa pitää, vai saako sittenkään?

Lähes jokainen meistä on kuullut sanonnan, jonka mukaan löytäjä saisi pitää löytämänsä irtaimen esineen. Sanontaa kuulee useimmiten siinä yhteydessä, kun henkilö sujauttaa taskuunsa maasta löytämänsä esineen. Harva kuitenkaan tietää, että itseasiassa näitäkin tilanteita varten on olemassa laki, joka sääntelee, milloin löytäjä saa pitää löytämänsä esineen.


Löytötavaroita koskeva lainsäädäntö


Löytötavaroista säännellään Suomessa löytötavaralaissa (778/1988). Löytötavaralaki asettaa esineen löytäjälle ilmoitus- ja toimittamisvelvoitteen. Velvoitteesta säädetään löytötavaralain 4 §:ssä:


”Sen, joka ottaa löytötavaran talteen (löytäjä), on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava löydöstä omistajalle tai toimitettava löytötavara poliisille. Omaisuus, jonka hankkiminen tai hallussapito on kiellettyä tai vaatii viranomaisen luvan, on välittömästi toimitettava poliisille.

Jos löytötavaraa ei voida vaaratta tai hankaluudetta kuljettaa, sitä ei tarvitse toimittaa poliisille. Tällaisen löytötavaran talteen ottamisesta on ilmoitettava poliisille.

Jos löytötavaran kuljettaminen muualla säilytettäväksi ei ole tarkoituksenmukaista, poliisi voi oikeuttaa löytäjän säilyttämään löytötavaraa.”


Lainkohdan mukaan tavaran löytäjän on ilmoitettava löytämästään esineestä esineen omistajalle tai toimitettava löytämänsä esine poliisi. Löytötavaraa ei kuitenkaan tarvitse toimittaa poliisille, jos löytötavaraa ei voida vaaratta tai hankaluudetta kuljettaa. Tällaisen omaisuuden kohdalla löytäjän on ilmoitettava löydöstään poliisille.

Löytötavaralain 6 §:n mukaan löytäjä saa pitää vähäarvoisen löytötavaran, jos löytötavaran omistaja ei ole vaikeudetta selvitettävissä. Pykälä kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti:


”Vähäarvoisen löytötavaran talteen ottamisesta, joka on tapahtunut muualla kuin 5 §:ssä tarkoitetussa laitoksessa, on löytäjän ilmoitettava omistajalle, jos tämä on tiedossa. Vähäarvoisen löytötavaran, jonka omistaja ei ole vaikeudetta selvitettävissä, saa löytäjä pitää.”


Lainkohdan mukaan löytäjä saa siis pitää vähäarvoisen löytötavaran. Vähäarvoista löytötavaraa ei kuitenkaan saa pitää, jos löytötavara löytyy niin sanotuista julkisista tiloista. Asiasta säädetään löytötavaralain 5 §:ssä seuraavalla tavalla:


”Löytötavara, joka otetaan talteen julkisen liikenteen kulkuneuvossa tai rautatie- tai linja-autoasemalla taikka muulla vastaavalla liikennepaikalla taikka liikehuoneistossa, virastossa, toimistossa, työpaikalla, oppilaitoksessa, sairaalassa, teatterissa, urheiluhallissa tai vastaavassa huoneistossa, on luovutettava asianomaisen laitoksen henkilökunnalle tai sen löytötavaratoimistolle (laitoslöytö).


Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee myös ulkona tietyssä paikassa järjestettävässä ilmoituksen- tai luvanvaraisessa yleisötilaisuudessa tehtyä löytöä.”


Edellä mainitun lainkohdan mukaan löytäjä ei saa pitää, jos löytötavara löydetään lainkohdan tarkoittamalla tavalla esimerkiksi rautatieasemalta. Näin ollen onni potkaisee löytäjää vain, jos löydös tapahtuu muualla kuin 5 §:n tarkoittamista paikoista.

Löytäjä saa siis pitää esineen, jonka hän löytää esimerkiksi lenkkipolulta. Esineen tulee kuitenkin olla arvoltaan vähäinen eikä omistaja voi olla vaikeudetta selvitettävissä. Löytötavaralain 4 §:ssä määritellään vähäarvoinen löytötavara seuraavalla tavalla:


”Vähäarvoisena pidetään löytötavaraa, jonka raha-arvo on enintään 20 euroa ja jolla ei ilmeisesti ole omistajalle erityistä käyttö-, tunne- tai muuta henkilökohtaista arvoa. Vähäarvoiseen löytötavaraan sovelletaan 5, 6 ja 26 §:n säännöksiä.


Edellä 1 momentissa säädettyä rahamäärää voidaan tarkistaa valtioneuvoston asetuksella rahan arvon muutosta vastaavasti.”


Lainkohdan mukaisesti vähäarvoisena löytötavarana pidetään esinettä, joka on arvoltaan enintään 20 euroa ja jolla ei ole omistajalle erityistä käyttö-, tunne tai muuta henkilökohtaista arvoa. Lainkohdan mukaan löytäjä ei saa pitää esimerkiksi lenkkipolulta löytyvää avainta, koska avaimella on omistajalleen käyttöarvoa.


Löytötavaran pitäminen luvattomasti


Löytötavaralaki asettaa raamit löytäjän oikeudelle pitää löytämänsä esine. Edellä on esitelty tilanteet, joissa löytäjä ei saa pitää löytämäänsä esinettä. Mutta mitä tapahtuu, jos löytäjä ei menettele löytötavaralain mukaisesti ja pitää löytämänsä esineen lain vastaisesti?


Tästä voi seurata rikoslain (39/1889) 28 luvun 5 §:n mukaisen kavalluksen tunnusmerkistön täyttyminen:


“Joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta, on tuomittava kavalluksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.

Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka anastaa löytämiään tai erehdyksen kautta haltuunsa saamiaan varoja tai muuta irtainta omaisuutta.


Kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.


Edellä 1 momentissa tarkoitetun anastamisen yritys on rangaistava.”


Pykälän toisessa momentissa todetaan selkeästi, että löytämiensä tavaroiden anastamisesta tuomitaan kavalluksesta. Näin ollen löytötavaroiden kohdalla löytäjän on noudatettava huolellisuutta, ettei hän vahingossa syyllisty kavallukseen.


Yhteenveto


Sanonta siitä, että löytäjä saa pitää, on osittain totta. Löytäjän oikeuteen pitää löytämänsä esine vaikuttaa löytöpaikan sijainti ja se, onko löytötavara vähäarvoinen. Näin ollen vanha sanonta pitää osittain paikkaansa, mutta löytäjän oikeus löytämäänsä esineeseen on rajattu koskemaan vain vähäarvoisia esineitä, joiden omistajan selvittäminen ei onnistuisi vaikeudetta. Lisäksi löytäjällä on oikeus löytötavaraan vain, jos löytäjä ei löydä esinettä niin sanotuista julkisista tiloista, kuten rautatieasemalta tai kauppakeskuksesta.


Löytäjän on myös tiedostettava se, että löytötavaralain säännösten laiminlyönti voi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tämän vuoksi löytäjän on turvallisinta viedä löytämänsä löytötavara löytötavaratoimistoon.


Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/rikosoikeus


Petri Flygare

OTM (tohtorikoulutettava), rakennusinsinööri

Lakimies, kiinteistöt ja rakentaminen

Lakitoimisto KPF


Puh: 050 5562 234

petri.flygare@kpflaki.com


50 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page