Kurinpito urheiluseurassa, mitä se vaatii?

Tällä viikolla kirjoitan useille juristeillekin vieraasta aihepiiristä: urheiluoikeudesta. Urheiluoikeus on useita perinteisiä oikeudenaloja koskettava erityisala, jossa yhdistävänä tekijänä on, että ongelmakokonaisuudet liittyvät urheiluun. Keskeisimmät kysymykset liittyvät perinteisesti sopimusoikeuteen ja yhdistyslain tulkintaan. Kirjoitan urheiluoikeudesta silloin tällöin, koska oikeudenala kiinnostaa itseäni harrastusteni ja vapaaehtoistoimintani kautta. Olen hoitanut useita urheiluoikeudellisia toimeksiantoja, mm. kirjoittanut yhdistyksille uusia sääntöjä, antanut asiantuntijalausuntoja kurinpitotapausten hoitamisessa ja konsultoinut muissa yhdistysoikeudellisissa kysymyksissä. Olen myös jäsen Suomen ITF Taekwon-do ry.:n eettisessä ja kurinpidollisessa valiokunnassa, joka käsittelee lajin piirissä tapahtuneet kurinpitotapaukset. Tämän lisäksi olen myös kirjoittanut urheiluoikeudellisia artikkeleita.


Viikon blogikirjoitus käsittelee aihetta, josta on urheiluseuroissa ja lajiliitoissa paljon epäselvyyttä: kurinpitoa. Kurinpitorangaistuksien määrääminen, niiden sisältö ja toimeenpano ovat melko epäselviä useissa yhdistyksissä, jolloin rangaistukset eivät usein ole oikeudellisesti päteviä. Tämä johtuu pitkälti siitä, että kurinpitotapaukset ovat (onneksi) harvinaisia, jolloin ratkaisukokemusta ei pääse juuri kertymään. Lisäksi lajiliitoilla ja muilla yhdistyksillä on harvoin mahdollista kuulla juristia kurinpitotapauksia tehdessä. Tämän kirjoituksen tarkoitus on yleisen mielenkiinnon tyydyttämisen lisäksi antaa erilaisille yhdistyksille kuva vaaranpaikoista, jotta voidaan välttää ainakin selkeimmät virheet kurinpitomenettelyssä.


Kurinpitosäännöt


Yhdistysoikeudellinen kurinpito edellyttää aina kurinpitosääntöjä. Yhdistyksen hallitus tai muu elin ei voi tehdä kurinpitosäännöksiä mielivaltaisesti, vaan päätösten on perustuttava kurinpitosääntöihin, joiden on oltava jäsenten tai muiden näiden sääntöjen alaisten tahojen saatavilla. Pelkkien kurinpitosääntöjen olemassaolo ei kuitenkaan riitä. Yhdistys ei saa mitään automaattista toimivaltaa ihmisiin nähden vain sillä perusteella, että he kuuluvat yhdistykseen. Yhdistyksen toimivalta jäseniinsä perustuu siihen, että he ovat liittyessään hyväksyneet yhdistyksen säännöt itseään sitoviksi. Tämän vuoksi kurinpidosta ja kurinpitomenettelystä on oltava maininta myös yhdistyksen säännöissä.


Toinen vaihtoehto kurinpidolle on sopimusperusteinen kurinpito, jota voidaan soveltaa tahoihin, jotka eivät välttämättä ole yhdistyksen jäseniä. Sopimusperusteisessa kurinpidossa yksittäinen henkilö hyväksyy sopimuksella kurinpitosäännöt itseään sitoviksi. Tämä on yleinen kurinpitomenettely ammattivalmentajien ja maajoukkueurheilijoiden tapauksessa. He eivät välttämättä ole sen epämääräinen viittaus seuran tai liiton jäseniä, mutta he edustavat liittoa tai seuraa kilpailuissa ja muissa tapahtumissa. Tämän vuoksi seuran tai liiton näkökulmasta on tärkeää, että kurinpitosääntöjä voidaan soveltaa myös heihin.


Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, kurinpitosäännöt, joihin yhdistyksen säännöissä viitataan, sitovat vain yhdistyksen jäseniä. Tämän vuoksi lajiliittojen kurinpitosäännöt eivät automaattisesti sido yksityishenkilöitä. Tämä johtuu siitä, että lajiliiton jäseniä ovat seurat, eivät yksityishenkilöt. Yksityishenkilöt ovat seurojen jäseniä ja seurat ovat lajiliiton jäseniä. Tämän vuoksi lajiliittojen kurinpitosäännöt sitovat yhdistykseen kuulumisen perusteella ainoastaan jäsenseuroja. Lajiliiton kurinpitosäännöt on tämän vuoksi ulotettava yksittäisiin henkilöihin jollain muulla keinolla. Yksi tällainen keino on lajiliiton kurinpitovallan tunnustaminen seurojen säännöissä. Seurat voivat ottaa omiin sääntöihinsä määräyksen, jonka mukaan seuran jäsenet ovat lajiliiton kurinpitosääntöjen ja kurinpidosta vastaavan lajiliiton elimen toimivallan alaisia. Tällöin liiton kurinpitovalta ulottuu myös seurojen jäseniin.


Toinen tapa ulottaa kurinpitosäännöt yksittäisiin seurojen jäseniin on sopimusperusteisuus. Useissa lajeissa urheiluseurojen jäsenet joutuvat hankkimaan lajilisenssin voidakseen osallistua liiton tapahtumiin. Lisenssi on sopimus, jossa yksittäiset ihmiset sitoutuvat tiettyihin ehtoihin voidakseen osallistua tiettyyn toimintaan. Tietty ehto on tyypillisesti lisenssimaksun maksaminen, ja useissa tapauksissa myös kurinpitosääntöjen ja antidopingmääräysten noudattaminen. Lisenssiin voidaan siis ottaa sitova määräys siitä, että lisenssin haltija sitoutuu noudattamaan liiton kurinpitosääntöjä ja on liiton kurinpitoelimen toimivallan alainen. Lisenssimenetelmä ei kuitenkaan ole yhtä tehokas kuin kurinpitomääräysten ottaminen seuran sääntöihin, koska seuraan voi kuulua myös lisenssittömiä harrastajia, joihin kurinpitoa on vaikea ulottaa.


Kurinpitomääräysten on oltava riittävän täsmällisiä, jotta niiden alainen henkilö voi noudattaa niitä. Useissa tapauksissa kurinpitopäätös on valituksen johdosta kumottu, koska päätöksen perusteena olleet säännöt ovat olleet liian epämääräisiä. Myös rangaistuksen on perustuttava kurinpitosääntöihin. Kurinpidosta päättävä elin ei voi huomioida muita seikkoja kuin ne, jotka mainitaan kurinpitosäännöissä ja/tai yhdistyksen säännöissä. Useissa lajeissa on omia käyttäytymisnormistojaan ja erilaisia periaatteita, joita harrastajat noudattavat ja joiden rikkomista pidetään yleisesti paheksuttavana. Näitä on erityisesti budolajeissa, joissa käyttäytymisnormistot voivat olla hyvinkin tarkkoja. Tällaisia käyttäytymisnormistoja ja lajin muita erityispiirteitä ei kuitenkaan saa huomioida kurinpitopäätöksissä, jos niitä ei ole huomioitu kurinpitosäännöissä. Lajilliset erityispiirteet on myös urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisujen perusteella otettava nimenomaan kurinpitosääntöihin, jotta niitä voitaisiin soveltaa. (ks. esim. ratkaisu UOL 6/2014)


Menettely kurinpidossa


Kurinpitomenettelyssä on myös omia menettelysääntöjään, joiden noudattaminen on välttämätöntä oikeudellisesti sitovan päätöksen tekemiseksi. Osa näistä voi perustua liiton omiin kurinpitosääntöihin, osa on yleisiä oikeusperiaatteita, joihin mm. urheilun oikeusturvalautakunta on ratkaisuissaan vedonnut. Ensimmäinen osa on menettelysääntöjen olemassaolo. Jos menettelysääntöjä ei ole olemassa, voi päätöksen pätevyys joutua herkästi kyseenalaiseksi. Kurinpitomenettely ei voi olla mielivaltaista, vaikka menettelysääntöjä ei olisikaan ja asianmukaiset menettelysäännöt turvaavat useissa tapauksissa kurinpidon kohteen aseman sillä tavalla, että päätökset voidaan katsoa päteviksi. Toki pätevän päätöksen voi tehdä myös ilman yksityiskohtaisia menettelysääntöjä, mutta tällöin menettelyssä on oltava huomattavasti tarkempi.


On myös olemassa joitain menettelyperiaatteita, jotka on huomioitava, vaikka menettelysäännöissä ei niitä mainittaisikaan. Yksi keskeisimpiä menettelyperiaatteita on kuuleminen. Kuulemisperiaate on yleinen oikeusperiaate ja sitä on sovellettu erityisesti urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisukäytännössä. Käytännössä kuulemisperiaatteen sisältö on, että jos epäiltyä ei kuulla riittävän hyvin, ei kurinpitorangaistus ole pätevä. (Ks. esim. UOL 18/2015) Kuuleminen voidaan täyttää siten, että epäillylle kerrotaan mistä häntä epäillään riittävän tarkasti ja hänelle annetaan riittävä aika (yleensä vähintään viikko) vastata kuulemiseen. Epäillylle on myös annettava tieto kaikesta siitä aineistosta, johon epäily perustuu ja siten annettava aidosti mahdollisuus vaikuttaa asiaan.


Menettelyn keskeisiä ongelmakohtia on myös näytön arviointi. Useissa tapauksissa eri osapuolet kertovat tapahtumista ristiriitaisesti ja joissain tapauksissa myös asiasta oleviin kirjallisiin todisteisiin nähden ristiriitaisesti. Tällöin kurinpitoelin joutuu arvioimaan, ovatko todisteet riittäviä kurinpitorangaistuksen määräämiseksi. Täyttä näyttöä ei kuitenkaan tarvita eli kurinpitoelimen ei tarvitse saada 100 % varmuutta tapahtumista. Pätevä päätös vaatii kuitenkin riittävän näytön tapahtumista eli kärjistettynä kurinpitorangaistus ei voi perustua huhupuheisiin tai muuhun vastaavaan. Kurinpitoelimen tulee kuitenkin saada/hankkia riittävä näyttö siitä, että väitetty rangaistava teko on todellakin tapahtunut, jotta kurinpitorangaistus voidaan määrätä.


Useimmat urheilun lajiliitot mahdollistavat kurinpitopäätöksistä valittamisen urheilun oikeusturvalautakuntaan. Sinänsä tämä lautakunta on vapaaehtoinen valitustapa, koska yhdistykset voivat päättää, tunnustavatko ne urheilun oikeusturvalautakunnan toimivallan vai eivät. Myös kurinpidon kohde voi päättää, valittaako hän kurinpitorangaistuksesta yleiseen tuomioistuimeen eli käräjäoikeuteen vai urheilun oikeusturvalautakuntaan. Urheilun oikeusturvalautakunta on kuitenkin huomattavasti helpompi ja halvempi valitustie, ja käsittelee asioita myös jossain määrin käräjäoikeutta laajemmin.


Kurinpitorangaistusten täytäntöönpanokelpoisuus


Jotta asiat muuttuisivat vielä hieman vaikeammiksi, kurinpitorangaistusten täytäntöönpanokin on huomioitava erikseen. Yleisimmät kurinpitorangaistukset ovat varoitus ja huomautus, joiden täytäntöönpano on sinänsä helppoa, vaikka samat yleiset periaatteet koskevat myös näitä. Sen sijaan kilpailu- ja toimitsijakieltojen sekä erilaisten rahallisten sanktioiden toimeenpano on jo vaativampaa.

Kurinpitosäännöissä itsessään määrätään yleensä rangaistuksista, mutta nämä rangaistukset koskevat vain niitä tahoja, joita kurinpitomääräykset sitovat. Tällöin liiton jäsenseurojen on omissa säännöissään huomioitava liiton kurinpitomääräysten täytäntöönpano, jotta esimerkiksi kilpailu- ja toimitsijakielto voitaisiin panna tehokkaasti täytäntöön. Jos seuran säännöissä ei huomioida liiton kurinpitomääräysten täytäntöönpanoa, ei kilpailu- ja toimitsijakieltoa voida panna täytäntöön kovin tehokkaasti.


Sopimusperusteisessa kurinpidossa täytäntöönpano on huomattavasti yksinkertaisempaa. Sopimuksella kurinpitosäännöt itseään sitoviksi hyväksynyt taho hyväksyy samalla myös niiden toimeenpanon. Tällöin hän myös sitoutuu noudattamaan erilaisia kieltoja. Toisaalta jos tällaisen sopimusehdon rikkomisesta ei ole sanktiota, muodostuu tilanne huomattavasti vaikeammaksi. Jos sopimusosapuoli ei suostu noudattamaan erilaisia kieltoja, eikä sopimuksessa ole esimerkiksi sopimussakkoa tällaisen varalta, käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi jää purkaa sopimus.


Yhteenveto


Kurinpito voi perustua yhdistyksen sääntöihin tai sopimukseen. Jos kurinpito perustuu yhdistyksen sääntöihin, on tämä huomioitava erikseen yhdistyksen jäsenyhdistysten säännöissä, jotta kurinpitosäännöt ketjuttuisivat eteenpäin. Kurinpitosääntöjen on oltava riittävän selkeitä ja yksityiskohtaisia. Kurinpitomenettelyn on myös oltava (mahdollisiin) menettelysääntöihin perustuvaa ja muutoinkin oikeudenmukaista eli tiettyjä yleisiä menettelyperiaatteita, kuten kuulemista, on noudatettava. Tämän lisäksi kurinpidossa on myös huomioitava päätösten toimeenpano eri tilanteissa.


Lue lisää kirjoituksiamme urheiluoikeudesta:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/urheiluoikeus


Eelis Paukku

Lakimies, toimitusjohtaja

KPF Group Oy



343 katselukertaa

© 2018 KPF GROUP OY

  • Facebook Social Icon
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter Social Icon
  • Instagram