Kuolinpesän velat

Päivitetty: 21. helmik.

Tässä kirjoituksessa avaan sitä, mitä kuolinpesän veloille tapahtuu ja mitkä ovat velkojien oikeudet.


Kuolinpesän veloista puhuttaessa sekoitetaan monesti vainajan eli perittävän velat ja kuolinpesän velat keskenään. Lainsäädännössä henkilön kuolemaan liittyvät velat ryhmitellään vainajan velaksi, kuolinpesän velaksi ja pesänselvitysvelaksi. Velkojen ryhmittelyllä on suuri merkitys, kun arvioidaan missä järjestyksessä velat on maksettava tai keneltä velkojat voivat saada suorituksensa.


Vainajan velkoja ovat velat, joihin perittävä itse on sitoutunut. Tyypillisesti vainajan velat ovat asuntolainaa, luottokorttilainaa ja sairaalakuluja. Vainajan velkoihin voi kuulua myös saatavia, joiden maksuvelvollisuus on syntynyt perittävän kuoleman jälkeen. Esimerkkinä näistä veloista mainittakoon takausvelat.


Kuolinpesän velkoja ovat taas velat, joiden velan peruste on syntynyt vainajan kuoleman jälkeen. Näitä velkoja ovat esimerkiksi vainajan asuntoon kohdistuvat velat, kuten kuoleman jälkeen erääntyneet sähkölaskut, kiinteistöverot ja vastaavat.


Pesänselvitysvelkoja ovat kohtuulliset hautaus- ja perunkirjoituskulut sekä pesän hoidosta, hallinnosta ja selvityksestä aiheutuneet tarpeelliset kulut.


Vainajan velat eivät katoa kuoleman johdosta


Lähtökohtaisesti henkilön velat pysyvät voimassa myös tämän kuoltua. Kuoleman jälkeen velka jää kuolinpesän velaksi, ja velkojat saavat suorituksensa kuolinpesän omaisuudesta, jos pesässä on riittävästi varoja. Jos pesä on ylivelkainen tai varat riittävät kattamaan vain velat, käy niin että perillisille ja testamentinsaajille ei riitä omaisuutta jaettavaksi. Ylivelkaisia kuolinpesien käsitellään tässä kirjoituksessa myöhemmin.


Perintöveroa pienentävät velat ja vähennykset


Perukirjaan merkitään vainajan varallisuus, velat ja vähennykset tämän kuolinhetkellä. Perukirjaan voidaan kuolinhetken velkojen lisäksi merkitä perintöveroa pienentäviä vähennyksiä. Tyypilliset velat ja vähennykset ovat mm. seuraavia kuluja:

- Hautaamisesta ja perunkirjoituksesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset. Esimerkiksi hautakivi, muistotilaisuus ja ilmoituskustannukset. Kohtuullisuutta verrataan pesän varoihin ja velkoihin.

- Pankkilaina ja muut velat.

- Kuoleman jälkeen erääntyvistä maksuista esimerkiksi sairaanhoidon ja kotihoidon laskut.

- Samoin vainajan elinaikanaan saamiin tuloihin kohdistuvat verovelat.

- Vuokravelka. Vainajan jäljiltä jääneen asunnon vuokra on kuoleman jälkeiseltä ajalta vähennyskelpoinen, mutta ei irtisanomisaikaa enempää.

- Asunnon hoitovastike ja muut asumiskulut kuolinkuukaudelta.


Perunkirjoitusta laadittaessa kukin velka ja vähennys on arvioitava erikseen. Verohallinnon ohjeista löytyy apua arvioitaessa sitä, merkitäänkö velka tai vähennys perukirjaan.


Vähennyskelvottomat kulut perintöverotuksessa


Seuraavat kulut eivät ole vähennyskelpoisia perukirjassa:


- Perunkirjoituksen jälkeiset kulut, jotka syntyvät pesän jakokuntoon saattamisesta.

- Hautajaisiin tai perunkirjoitukseen liittyvät omaisten matkakulut tai ansionmenetykset.

- Haudanhoitomaksut, paitsi jos testamentissa on määrätty haudan hoidosta.

- Kuolinpesän omaisuuden myynnistä aiheutuvat kustannukset, kuten välityspalkkio.

- Kuolinpesän asunnon kuukausittaiset hoitokulut, lainan korot ym.


Vähennyskelvottomat kulut ovat tyypillisesti kuluja, jotka syntyvät kuolinpesän hallinnon ajalta (pl. hautauskulut ym.).


Velkojen maksujärjestys


Vainajan velat tulee maksaa ennen perinnönjakoa ja ositusta. Yksittäisen velan saa maksaa vain, jos siitä ei aiheudu vahinkoa muille velkojille. Jos varoja ei ole riittävästi kaikkiin suorituksiin, velkoja ei lähtökohtaisesti saa maksaa. Ylivelkaisen pesän ollessa kyseessä velkojiin voi olla perunkirjoituksen jälkeen yhteydessä ja pyytää, että velat annetaan anteeksi pesän ylivelkaisuuden vuoksi. Jos velkoja ei anneta anteeksi ja velkojat haluavat suorituksen saatavalleen, selvitetään jäljellä olevien velkojen maksujärjestys. Maksujärjestyksestä säädetään perintökaaren 19:12 a §:ssä. Järjestys on seuraava:


1. pesänselvitysvelat (perunkirjoitus ja perukirjan laatiminen, pesän hoito, hallinto ja selvitys, hautaus ym.)

2. elatusapu, joka on erääntynyt ennen kuolinpäivää

3. etuoikeudettomat saatavat

4. viimeiseksi suoritettavat saatavat maksunsaantijärjestyksestä annetun lain mukaisesti, esimerkiksi lahjanlupaussaatava.


Mikäli kuolinpesässä realisoidaan omaisuutta velkojen maksua varten, on realisoinnissa ja varojen tilityksissä huomioitava panttivelkojien oikeudet.


Perinnönjakoa tai ositusta ei saa suorittaa ennen kaikkien velkojen maksamista tai niille vakuuden antamista. Jos jaon tai osituksen jälkeen ilmenee, että jokin velka on jäänyt maksamatta, velkoja voi hakea tuomioistuimelta pesänselvittäjän määräämistä. Pesänselvittäjän kanteella jako ja ositus voidaan peräyttää ja osakkaat velvoittaa palauttamaan jopa kaikki osituksessa tai jaossa saamansa omaisuus (PK 21:6.2 §). Aina täysi palauttaminen ei kuitenkaan ole tarpeen. Tuomioistuin voi velvoittaa osakkaat yhteisvastuullisesti suorittamaan pesälle tarvittavan summan, kuitenkin korkeintaan sen summan, jonka kukin osituksessa tai jaossa sai.


Julkinen haaste velkojen selvittämiseksi


Perunkirjoituksen toimittamisen jälkeen on mahdollista hakea julkista haastetta, jolla voidaan selvittää vainajan ja pesän velkoja (PK 21:5 §). Haaste on haettava, jos on syytä epäillä pesän olevan ylivelkainen, ellei sitä pidetä ilmeisen tarpeettomana. Usein vainajan velkasuhteet ovat hyvin tiedossa, ja ne ilmenevät esimerkiksi tiliotteista ja läheisilläkin voi olla niistä käsitys, joten pesänselvittäjällä on asiassa harkintavaltaa myös pesän ollessa ylivelkainen.


Haaste haetaan julkisesta haasteesta annetussa laissa säädetyn mukaisesti, perittävän viimeisen kotipaikan tuomioistuimelta. Tämän jälkeen tuomioistuin kehottaa velkojia ilmoittamaan kirjallisesti saatavansa tuomioistuimelle sillä uhalla, että tuntemattomaksi jäävät velat lakkaavat. Määräaika velkojen valvomiselle on vähintään kolme kuukautta. Kuulutus julkaistaan Virallisessa lehdessä. Haastetta voivat hakea leski, pesän osakas, pesänselvittäjä ja testamentin toimeenpanija. Testamentin toimeenpanija tarkoittaa perittävän testamentissaan määräämää henkilöä, jolle perittävä on antanut valtuudet hallita kuolinpesää osakkaiden sijasta, lähtökohtaisesti yhtä laajoin valtuuksin kuin mitä pesänselvittäjällä on.

Osakkaiden vastuu velasta ja palautusvastuu


Osakas ei vastaa henkilökohtaisesti vainajan velasta (PK 21:2 §). Tästä lähtökohdasta kuitenkin poiketaan, eli osakas voi joutua maksumieheksi, seuraavissa tilanteissa: Jos

- osakas laiminlyö perunkirjoituksen toimittamisen määräajassa,

- osakas ei ilmoita rehellisesti kaikkia velkoja perukirjaan, esimerkiksi jättämällä ilmoittamatta jonkin velan tai ilmoittamalla tekaistun saatavan,

- osakas vannoo valalla oikeaksi vääräksi tietämänsä perukirjan ja tämä vaarantaa velkojien oikeutta, tai jos

- kuolinpesän omaisuus on jaettu ennen kaikkien velkojen maksamista tai niistä vakuuden antamista.


Jos velkoja yllä kuvatussa tilanteessa vaatii osakkaalta maksua velastaan, osakas vapautuu velkavastuusta, jos hän voi osoittaa, että hän ei ole toiminnallaan aiheuttanut PK 18:7 §:n nojalla korvattavaa vahinkoa. Pykälän mukaan osakas vastaa vahingosta, jonka hän on pesää hoitaessaan tai hallitessaan tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut sille, jonka oikeus on pesänselvityksestä riippuvainen. Näitä ovat esimerkiksi osakkaat ja velkojat. Jos osakas taas on aiheuttanut vahinkoa mutta se on pienempi kuin velkojan vaatima määrä ja hän voi sen osoittaa, vastaa hän tästä pienemmästä määrästä. Osakkaan velkavastuuta ei sovelleta osakkaaseen, jota edustaa edunvalvoja, eli esimerkiksi alaikäiseen. Jos edunvalvoja on aiheuttanut vahinkoa pesän tai vainajan velkojille, vastaa hän vahingosta itse.


Lisäksi osakkaat voivat velkaisessa pesässä joutua vastaamaan pesän lukuun tekemästä velasta, kuten kuolinilmoitusvelasta ja pesänselvitysvelasta. Jos osakkaat jatkavat kuolinpesän nimissä vainajan avoimen yhtiön liiketoimintaa, vastaavat he täyteen määrään tässä syntyneestä velasta.


Ylivelkainen kuolinpesä


Aikaisemmin kuolinpesän osakkailla oli velvollisuus hakea kuolinpesään pesänselvittäjää kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta, mikäli perukirjasta ilmeni, että kuolinpesässä on vähemmän varoja kuin velkoja. Hakemuksen laiminlyönti johti osakkaan velkavastuuseen vainajan veloista. Vuonna 2004 lainsäädännössä luovuttiin tästä velvoitteesta ja velkojien asemaa vahvistettiin muilta osin.


Mikäli kuolinpesään on määrätty pesänselvittäjä, on hänen ryhdyttävä toimiin, mikäli hän havaitsee, että kuolinpesän varat eivät riitä velkojen maksamiseen. Pesänselvittäjän on pyrittävä neuvottelemaan ja tekemään sopimus velkojien kanssa velkojen maksamisesta. Jollei sopimusta tehdä, pesänselvittäjällä on, kun pesänselvitysvelat on maksettu, oikeus päättää muiden velkojen maksamisesta noudattaen, mitä velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetussa laissa ja perintökaaren 21 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetään velkojen maksamisesta kuolinpesän konkurssissa.


Pesänselvittäjän on laadittava päätöksestään asiakirja, josta käyvät ilmi tiedot pesän varoista, pesän ja vainajan veloista sekä pesän velkojen maksusta ja kullekin vainajan velkojalle tulevasta jako-osuudesta. Asiakirja on päivättävä ja pesänselvittäjän allekirjoitettava. Pesänselvittäjän on toimitettava jäljennös asiakirjasta kullekin velkojalle sekä pesän osakkaille.


Velkojalla ja pesän osakkaalla on oikeus vaatia pesänselvittäjän päätöksen muuttamista. Hakemus päätöksen muuttamiseksi on tehtävä vainajan viimeisen kotipaikan käräjäoikeudelle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hakija on saanut päätöksestä tiedon.


Ylivelkaisessakin kuolinpesässä pesänselvitysvelat voidaan maksaa täysimääräisenä. Pesänselvitysvelkoja ovat kohtuulliset hautaus- ja perunkirjoituskustannukset sekä pesän hoidosta, hallinnosta ja selvityksestä aiheutuneet tarpeelliset kustannukset (PK 18:5).


Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut, että kuolinpesää ei olisi yleensä tarpeen luovuttaa konkurssiin, vaan ylivelkainenkin kuolinpesä voitaisiin selvittää pesänselvittäjän tekemällä maksunsaantipäätöksellä. Mikäli kuolinpesään ei ole määrätty pesänselvittäjää, voi kuolinpesän osakas hakea kuolinpesän asettamista konkurssiin. Myös pesänselvittäjällä on oikeus hakea kuolinpesän asettamista konkurssiin.


Yhteenveto


Ihmisen velkavastuu ei lähtökohtaisesti pääty velallisen kuolemaan. Velkojien oikeudet saataviinsa säilyvät ja heillä on oikeus periä saataviaan kuolinpesältä. Kuolinpesän taloudelliset vastuut ovat kuuluvat lähtökohtaisesti kuolinpesälle, eikä niitä tavanomaisesti lainsäädännöllä uloteta koskemaan pesän osakkaita, mikäli osakkaat eivät syyllisty edellä esitetyllä tavalla tekoihin, jotka synnyttävät velkavastuun osakkaille. Lähtökohtaisesti voidaan kuitenkin todeta, että velat eivät periydy.


Luottomarkkinoiden kehityksen myötä luottoja ja erilaisia osamaksusopimuksia on ihmisillä runsaasti, minkä vuoksi velkojien määrä on kasvanut kuolinpesissä. Tämä voi vaikeuttaa pesänselvitystä ja etenkin perukirjan laatimista. Kuolinpesien velkojen moninaisuuden vuoksi pesänselvityksessä ja perunkirjoituksessa on syytä käyttää ammattilaista, jotta mahdollisilta virheiltä vältytään, vaikka osakkaan velkavastuu ei muodostukaan yhtä helposti kuin aikaisemmin vuoden 2004 perintökaaren uudistuksen jälkeen.


Lue lisää asuntoihin, kiinteistöihin ja rakentamiseen liittyviä kirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/asunnot-ja-kiinteist%C3%B6t



Petri Flygare

OTM, rakennusinsinööri

Lakimies, kiinteistöt ja rakentaminen

Lakitoimisto KPF



Puh: 050 5562 234

petri.flygare@kpflaki.com

162 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki