Kunta ei myöntänyt ekaluokkaiselle linja-autokorttia karttapalvelussa havaitun virheen takia - Turun HAO 21.1.2025 H60/2025
- Roope Heinonen
- 29.5.
- 3 min käytetty lukemiseen
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan Turun hallinto-oikeuden tuoretta ratkaisua (21.1.2025 H60/2025), jossa arvioitiin perusopetuslain mukaista oikeutta koulukuljetukseen ja hallintolaissa säädettyä luottamuksensuojaperiaatetta. Ekaluokkalainen oli saanut kunnan myöntämän linja-autokortin lukuvuodeksi 2023-2024, sillä koulumatkan mitattiin olevan yli viisi kilometriä. Kunta havaitsi karttapalvelussa kuitenkin virheen ja matkan jäädessä todellisuudessa alle viiden kilometrin, ekaluokkalaiselle ei myönnetty enää maksutonta koulukuljetusta seuraavalle lukuvuodelle. Tapauksessa on kyse siitä, että onko ekaluokkalaisella oikeutettu odotus myönnetyn edun pysyvyyteen.
Perusopetus- ja hallintolaki
Perusopetuslain 32 §:n 1 momentin mukaan:
“Jos perusopetusta saavan oppilaan koulumatka on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen. Jos esiopetusta saavan oppilaan matka kotoa esiopetukseen tai varhaiskasvatuslaissa tarkoitetusta varhaiskasvatuksesta esiopetukseen on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on vastaavasti oikeus maksuttomaan kuljetukseen kotoa suoraan esiopetukseen tai varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja esiopetuksesta kotiin tai varhaiskasvatukseen. Perusopetusta tai esiopetusta saavalla oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen myös silloin, kun edellä tarkoitettu matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus.“
Kuljetus voidaan järjestää koulukuljetuksena tai koulumatkalippuna, kuten esimerkiksi Turun alueella Fölin matkalippuna.
Hallintolain 6 §:
“Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.”
Viimeinen lause määrittelee niin sanotun luottamuksensuojaperiaatteen eli viranomaisen on toiminnassaan otettava huomioon yksityisen oikeutetut odotukset ja turvattava ne. Yksityisellä henkilöllä, yrityksellä tai muulla oikeussubjektilla on siis perustelluin edellytyksin oikeus luottaa viranomaisten toimintaan. Viranomainen ei siis voi yllättäen tai ainakaan takautuvasti muuttaa toimintaansa siltä osin kuin se vaikuttaa negatiivisesti yksityiseen negatiivisesti.
Hallintolain 43 §:n mukaan:
“Hallintopäätös on annettava kirjallisesti.
Päätös voidaan antaa suullisesti, jos se on välttämätöntä asian kiireellisyyden vuoksi.
Suullinen päätös on viipymättä annettava myös kirjallisena oikaisuvaatimusohjeineen tai valitusosoituksineen. Määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiseen tai muutoksenhakuun alkaa kirjallisen päätöksen tiedoksisaannista siten kuin siitä erikseen säädetään.”
Hallintopäätöksellä tarkoitetaan päätöstä, joka sisältää hallintoasian lopullisen ratkaisun eli yleensä asiaratkaisun, jossa päätetään jonkun eduista, oikeudesta tai velvollisuudesta.
Asian tausta
X:n koulumatka oli yli viisi kilometriä ja hänelle oli täten myönnetty maksuton koulukuljetus lukuvuodeksi 2023-2024. Maksuton koulukuljetus toteutettiin luovuttamalla X:n käyttöön linja-autokortti. Myöhemmin kunta havaitsi virheen karttapalvelussa ja uuden mittauksen toimittamisen jälkeen kävi ilmi, että koulumatka olikin alle viisi kilometriä, jolloin kunta ei myöntänyt maksutonta koulukuljetusta enää lukuvuodeksi 2024-2025. X:n huoltaja vetosi valituksessaa luottamuksensuojaan ja siihen, ettei päätöksen korjaamiseen ollut edellytyksiä.
Hallinto-oikeuden ratkaistavana oli siis ensinnäkin kysymys siitä, oliko asiassa tehty yksilölle oikeuksia luova hallintopäätös, kun linja-autokortti annettiin ekaluokkalaisen käyttöön. Jos kyseessä on hallintopäätös niin asiassa tulee myös arvioida, mitä oikeusvaikutuksia päätöksellä oli tilanteessa, jossa viranomainen oli selvittänyt koulukuljetuksen myöntämisedellytyksiä uudelleen ja tehnyt aiemmasta lukuvuodesta poikkeavan päätöksen seuraavalla lukuvuodelle ollessan myöntämättä maksutonta koulukuljetusta.
Turun hallinto-oikeuden ratkaisu
Vaikka päätöstä ei ollut tehty hallintolain 43 §:ssä tarkoitetulla tavalla kirjallisesti, hallinto-oikeus katsoi, että kortin myöntäminen oli perustunut nimenomaiseen harkintaan siitä, että X:n koulumatka oli tuolloin käytettävissä olleen selvityksen perusteella täyttänyt perusopetuslain 32 §:n 1 momentin mukaiset edellytykset maksuttoman koulukuljetuksen myöntämiseksi. Tällöin asiassa oli tosiasiallisesti päätetty X:n etuun tai oikeuteen liittyvästä asiasta ja kyseessä katsottiin olevan hallintopäätös.
Luottamuksensuojaperiaatteeseen kuuluu vaatimus oikeusjärjestyksen perusteella oikeutetuista odotuksista. Odotusten tulee olla lainmukaisia. Myönnetyn luvan tai etuuden, annetun neuvon tai lupauksen ja viranomaisen sitoumuksen on oltava oikeusjärjestyksen mukainen, jotta siihen voi kohdistua oikeutettu, legitiimi odotus. Asiassa ei ole väitettykään, että X:n koulumatka olisi yli viiden kilometrin pituinen. Tällöin oikeutettuja odotuksia myönnetyn edun pysyvyyteen ei voitu katsoa olevan.
Hallintopäätöksien lähtökohta on, että ne ovat voimassa toistaiseksi, mutta perusopetuslaki tai muukaan lainsäädäntö ei velvoita tekemään koulukuljetuspäätöstä toistaiseksi voimassa olevaksi. Maksuton koulukuljetus on luonteeltaan sellainen etuus, jonka järjestäminen on luonnollista liittää lukuvuoteen, jolloin etuudesta päätetään lukuvuosittain. Kyse ei myöskään ole taannehtivasta puuttumisesta X:lle myönnettyyn etuuteen.
Hallinto-oikeus katsoi, että asiaa kokonaisuutena arvioiden aiemman linja-autokortin luovuttamisen X:n käyttöön ei voitu katsoa luoneen sellaisia oikeutettuja odotuksia, ettei kunta olisi voinut muuttaa päätöstään suhteessa aiempaan lukuvuoteen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.
Yhteenveto
Turun hallinto-oikeus hylkäsi huoltajan valituksen. Oikeus arvioi ensin linja-autokortin luovuttamisen oikeudellista luonnetta. Vaikka päätöstä maksuttomasta kuljetuksesta ei ollut tehty hallintolain 43 §:n edellyttämällä tavalla kirjallisesti, oikeus katsoi kortin myöntämisen olleen tosiasiallisesti oppilaan etua ja oikeutta koskeva hallintopäätös, joka perustui viranomaisen harkintaan.
Vaikka kyseessä oli hallintopäätös, luottamuksensuojaperiaate ei kuitenkaan turvannut etuuden jatkumista. Luottamuksensuojan piiriin kuuluvien odotusten on aina oltava oikeusjärjestyksen mukaisia eli legitiimejä. Tässä tapauksessa koulumatka ei ollut yli viisi kilometriä eikä kukaan niin väittänytkään, jolloin oikeutettua odotusta virheellisesti myönnettyyn etuun ei syntynyt.
Roope Heinonen
KtK, oikeustieteen ylioppilas
Associate
Lakitoimisto KPF
050 533 8431
