Kuluttajansuoja ajoneuvokaupassa

Ajoneuvoja koskevat riitatilanteet ovat yleisin Suomessa käsitelty kuluttajaoikeudellinen riita Kilpailu- ja Kuluttajaviraston (KKV) tilastoissa ajoneuvoihin liittyvät yhteydenotot ovat selkeästi suurin tuoteryhmä kattaen noin neljänneksen kaikista tapauksista (16 044 kpl vuonna 2019). Tämä kirjoitus on osa kuluttajaoikeuden blogikirjoituksia, joissa käsittelemme aina jotain tiettyä hyödykettä sen kuluttajaoikeudellisesta näkökulmasta. Tässä tekstissä keskitytään lähtökohtaisesti käytettyjen autojen kaupankäyntiin liittyvään juridiikkaan, mutta se mitä tässä kirjoitetaan autoista, soveltuu myös muihin ajoneuvoihin (moottoripyörä, polkupyörä, vene yms.) Teksti käsittelee ainoastaan tilanteita, joissa yksityishenkilö ostaa ajoneuvon ammattimaisesti autokauppaliiketoimintaa harjoittavalta yritykseltä.

Suomessa kaupankäynnissä kuluttajansuojaa sekä kuluttajan oikeuksia säännellään kuluttajansuojalailla (38/1978, KSL). Kuluttajansuojalakia sovelletaan niin sanotussa kuluttajakaupassa eli kaupankäynnissä, jossa yksityinen henkilö ostaa tuotteita tai palveluja elinkeinonharjoittajalta (KSL 1 §). Kuluttajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen itselleen. Kulutushyödykkeellä tarkoitetaan tavaroita, palveluita sekä muita hyödykkeitä ja etuuksia. Ajoneuvoja koskien ei ole olemassa erillistä lainsäädäntöä, vaan tähän toimintaan sovelletaan yleistä kuluttajansuojalakia. Ajoneuvokauppaan kuuluu kuitenkin tiettyjä ominaispiirteitä, joita käydään läpi tässä tekstissä.

Mitä ovat tyypilliset virheet autokaupassa

Ajoneuvossa ilmenevät virheet voidaan jakaa seuraaviin kategorioihin; auto ei vastaa sitä mitä kauppaa tehtäessä on sovittu, autosta on annettu vääriä tai pakkansa pitämättömiä tietoja, käyttö- tai huolto-ohjeet puuttuvat, autossa on tekninen vika tai puute, tai auto osoittautuu huonommaksi kuin mitä ostaja on auton ominaisuuksien perusteella voinut olettaa.

Oleelliset tiedot kaupankäynnissä

Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 § mukaisesti myyjän on ilmoitettava kaikki sellaiset tiedot ostajalle, joita voidaan pitää kauppatapaan ja tuotteeseen liittyen tavanomaisina ja jotka voidaan katsoa olevan siinä määrin oleellisia, että niillä on vaikutusta ostajan ostopäätökseen. Tämä tarkoittaa siis autokaupassa yleisesti auton teknisiä ominaisuuksia sekä käyttöön liittyviä tietoja. Myyjä vastaa aina antamiensa tietojen paikkansapitävyydestä, ellei tieto ole selkeästi virheellinen. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi kirjoitus- tai laskuvirheet, jotka ovat selkeästi havaittavia (auto on ilmoitettu olevan sininen, mutta on todellisuudessa punainen). Usein erityisesti internetmarkkinoinnissa käytetty klausuuli ”Tarkista tietojen paikkaansa pitävyys myyjältä” on ehtona tehoton. Ostajan ei tarvitse aktiivisesti selvittää tietojen paikkansapitävyyttä, vaan tämä voi luottaa myyjän antamiin tietoihin. Tiedot tulee myös ilmoittaa tyyliltään ja esittämistavaltaan yleisestikäytettyjen markkinointitapojen mukaisesti. Myynti-ilmoituksessa ilmoitettu niin sanotusti ”pienellä printattu” tieto ei täytä tätä informaation antamisvelvoitetta. Tiedot tulee myös ilmoittaa siten että tuotteen vertaaminen toiseen vastaavaan tuotteeseen on mahdollista.

Väärät tai paikkansapitämättömät tiedot

Kuluttajansuojalain 2:6 § mukaisesti annettujen tietojen tulee olla totuudenmukaisia eivätkä saa olla harhaanjohtavia, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. Autokaupassa näitä tietoja voitaisiin katsoa olevan erityisesti ajoneuvon ominaisuuksia, huoltoa sekä korjausten ja varaosien tarvetta koskevat tiedot. Auton myynti-ilmoituksesta tulee käydä ilmi, onko auto tieliikennekelpoinen sekä rekisteröity. Myyjällä on kuitenkin oikeus tiettyyn markkinointivapauteen tietojen ilmoittamisessa, mihin kuluttajan on hyvä varautua (”Dieselien kuningas” MB-mainoslause).

Lain mukaan jokainen ilmoitettu faktaväite on myyjän tarvittaessa pystyttävä todistamaan. Myyjällä ei kuitenkaan ole ns. normaalia selonottovelvollisuutta laajempaa velvoitetta ottaa selvää myytävästä tuotteesta. Autokaupassa kuluttajan kannalta tärkein dokumentaatio on auton huoltokirja, josta käy ilmi autoon suoritetut huollot. Myyjän huoltokirjaan tekemät paikkansapitämättömät kirjaukset voidaan katsoa täyttävän rikoslain 36:1 § mukaisen petoksen tunnusmerkistön. Osa ilmoitetuista tiedoista saa kuitenkin olla virheellisiä, jos tämä perustuu ajoneuvoista yleisesti annettavaan informaatiomuotoon. Esimerkiksi 10 vuotta vanhan auton kohdalla voidaan moottorin teholukemaksi ilmoittaa tehtaan uutena ilmoittama lukema, vaikka on yleisesti tiedossa, että polttomoottorien tehosta häviää vähäinen osa osien kulumisen myötä.

Ajoneuvon kaupassa voi olla myös virhe, mikäli auto osoittautuu huonommaksi kuin ostajalla on auton iän, ajomäärän tai kauppahinnan perusteella aihetta odottaa, tai auto tai sen osa on kulunut kestoikäänsä nähden ennenaikaisesti. Tämä vaatii aina tilannekohtaista arviointia. Vanha auto ei automaattisesti ole aina huono eikä uusi auto ole aina toimiva, mutta tietyistä mitattavista arvoista voidaan kuitenkin tehdä perusteltuja johtopäätöksiä liittyen tuotteen toimivuuteen. Autoa tuleekin aina arvioida kokonaisuutena.

Virheet, joista myyjä ei ole vastuussa

Vaikka Suomessa kuluttajan suojaksi on säännelty kuluttajansuojalaki sekä useita muita markkinointia määrittäviä säädöksiä, on kuluttajalle jätetty myös tietty selonotto- ja tarkistusvelvollisuus. Myyjä ei koskaan ole vastuussa sellaisista virheistä, jotka on kerrottu selkeästi ennen kaupantekoa. Tässä on erityisesti huomioitava informaation selkeys, esimerkiksi teknisestä viasta ei tarvitse selittää mitä se tarkoittaa, jos myyjä on selkeästi tuonut esiin, miten se vaikuttaa tuotteen käytettävyyteen ja mitä sen korjaaminen oletettavasti maksaa. Myynti-ilmoituksessa ilmoitettu virheellinen tieto voidaan siis korjata ostajalla myyntitilanteessa.

Myyjä ei myöskään ole vastuussa, mikäli ajoneuvossa ostotapahtuman jälkeen ilmenee virhe, joka on seurausta auton vääränlaisesta käsittelystä tai asianmukaisten huoltojen laiminlyönnistä. Auton omistajanvaihdoksen jälkeen vastuu huoltotoimenpiteistä on ostajalla. Kuitenkin jos vika ilmenee välittömästi ostotapahtuman jälkeen eikä korjaamisvelvoittavasta virheestä ole ilmoitettu myyntitilanteessa, voidaan tämä katsoa olevan sellainen virhe kaupankäynnissä, minkä seurauksena myyjä tulee korvausvastuuseen.

Kaupankäynnissä ei myöskään katsota olevan kyse virheestä, mikäli kyse on tavanomaisesta kulumisesta auton tai sen osan odotettavissa olevaan kestoikään nähden. Käytetyssä autossa voi siis olla käytöstä ja luonnollisesta kulumisesta johtuvia vikoja, jotka eivät ole virheitä. Useat autokaupat antavatkin tuotteillensa ajallisesti ja ajokilometreissä rajoitetun takuun.

Miten kuluttaja voi vähentää kaupankäyntiin liittyvää riskiä

Ostajan kannalta käytetyn tuotteen ostamiseen liittyy aina tietoinen riski. Tätä riskiä voi vähentää ottamalla selvää kyseisen ajoneuvon yleisistä vioista ja niiden ilmenemismuodoista, selvittämällä halutun ajoneuvon yleinen hintahaarukka tietyillä ominaisuuksilla sekä selvittämällä myös itse myyjän tiedot. Ostajalla tulee aina olla mahdollisuus ostettavan tuotteen tarkastamiseen sekä tavanomaiseen testaukseen, eli ajoneuvon kohdalla tämä tarkoittaa koeajoa. Koeajon voi suorittaa myös joku muu kuin ostaja. Ostaja voi myös omalla kustannuksellaan teetättää autolle kuntoarvion ulkopuolisella kuntotarkastajalla. Tässä on kuitenkin syytä ottaa huomioon, että ostaja ei saa ilman myyjän lupaa tehdä ajoneuvoon sellaisia tarkastuksia, jotka voidaan suorittaa ainoastaan muuttamalla tai purkamalla ajoneuvoa. Tällaisia kuntotarkastuspalveluita tarjoavat esimerkiksi katsastuskonttorit.

Kauppakohteessa olevan virheen korjaaminen

Myyjä vastaa virheestä, joka on ollut ajoneuvossa luovutushetkellä, vaikka virhe ilmenisi myöhemminkin. Kuluttajansuojalain mukaan virheen oletetaan olleen olemassa jo luovutushetkellä, jos se ilmenee kuuden kuukauden kuluessa luovutuksesta. Kuluttajan pitää kuitenkin osoittaa, että kyseessä on virhe. Virheen määrittely tapahtuu esimerkiksi osoittamalla auton rikkoutuneen ennenaikaisesti oletettuun käyttöikäänsä verrattuna. Tämä kuuden kuukauden sääntö tarkoittaa sitä, että virheen oikaiseminen kuuluu myyjän vastuulle, ellei myyjä osoita, että tavara oli luovutettaessa virheetön. Tämä kuuden kuukauden virhesääntö ei ole kuitenkaan rinnastettavissa takuuseen.

Ostajan tulee ilmoittaa havaitsemastaan viasta tai puutteesta myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi sen. Kohtuullinen aika on aina vähintään kaksi kuukautta siitä, kun ostaja havaitsi virheen. Ostajalla on kuitenkin velvollisuus toimia niin, ettei vika hänen toimiensa tai laiminlyöntinsä johdosta pahene. Ostajan kannattaakin oman etunsa vuoksi ilmoittaa havaitsemastaan viasta mahdollisimman nopeasti. Virheilmoitus voidaan tehdä joko suullisesti tai kirjallisesti. Ostaja saa aina vedota virheeseen, jos myyjä on menetellyt törkeän huolimattomasti, kunnianvastaisesti tai arvottomasti, esimerkiksi salannut ostajalta tiedossaan olevan virheen. Sama koskee tilanteita, joissa auto on vaarallisuutensa takia virheellinen.

Kuluttajansuojalain mukaan virhe voidaan oikaista joko korjaamalla, vaihtamalla virheellinen tuote virheettömään tai hinnanalennuksella. Ostajalla on oikeus vaatia virheen korjausta ja myyjällä on oikeus oma-aloitteisestikin tarjoutua korjaamaan virhe. Hinnanalennus soveltuu tilanteisiin, joissa virhettä ei voi poistaa korjaamalla. Tällainen virhe on esimerkiksi myyjän antama väärä tai paikkansa pitämätön tieto. Kaupan purkamista voidaan pitää viimeisimpänä keinona oikaista virhe. Purkamisen edellytyksenä on se, että virhe ei ole vähäinen. Virheen vähäisyyttä arvioidaan sen mukaan, onko virhe poistettavissa nopeasti ja ajoneuvon arvoa alentamatta.

Vahingonkorvaus

Kuluttajalla on virheen korjaamisen ohella oikeus vaatia korvausta vahingoista, joita virhe on hänelle aiheuttanut. Mielipahasta ja muista vastaavista vahingoista ei kuitenkaan voi saada korvausta. Kuluttajalla on aina oikeus saada korvausta välittömistä vahingoista. Näitä voivat olla matkakulut, virheen selvittelykulut ja hinauskulut. Välillisen vahingon korvaamisvelvollisuus syntyy silloin, kun elinkeinonharjoittaja on menetellyt huolimattomasti.

Erimielisyydet tulisi aina ensisijaisesti pyrkiä ratkaisemaan neuvottelemalla osapuolten kesken Kuluttaja voi kääntyä myös kuluttajaneuvonnan tai lakitoimiston puoleen, jotka ottavat yhteyttä myyjään ja yrittää saada aikaan sovintoratkaisun. Jos sovintoa ei synny, kuluttaja voi viedä asian kuluttajariitalautakunnan ratkaistavaksi. Lautakuntakäsittely on osapuolille maksuton. Kuluttajariitalautakunta antaa valitukseen ratkaisusuosituksen. Ratkaisusuositus ei ole samalla tavalla sitova kuin tuomioistuimen antama tuomio.

Ajoneuvokaupassa kuten muussakin kaupankäynnissä, jos tarjous näyttää liian hyvältä ollakseen totta, ei se yleensä sitä olekaan. Caveat emptor, eli ostaja olkoon varuillaan.

Lue lisää kuluttajaoikeudellisia kirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/kuluttajaoikeus

Mikko Kaunisvaara

OTM, BBA

Lakimies

Lakitoimisto KPF