Viikon oikeustapauskommentissa kirjoitan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä, jossa se tulkitsi ydinenergialain sisältöä. Ydinenergialakia koskevat ratkaisut ovat luonnollisesti hyvin harvinaisia, koska lain soveltamistilanteita ei tulekovin usein. Päätöksessä korkein hallinto-oikeus tarkasteli, että minkä sisältöisenä ydinenergialain mukainen lupa uraanin talteenottoon oli myönnettävä ydinenergialain mukaan. Tässä tapauksessa avaan oikeustapauksen sisältöä.
Ydinenergialaki ja uraanin talteenotto
Ydinenergialaki säädettiin vuonna 1985, mutta laki jätettiin lepäämään vaalien yli ja se hyväksyttiin vasta vuonna 1987. Lain tarkoituksena on sen 1 §:n mukaisesti varmistaa ydinenergian käytön turvallisuus. Laki sisältää kaikki keskeisimmät säännökset ydinpolttoaineista ja ydinvoimasta. Alkuperäinen atomienergialaki oli vuodelta 1957 ja se oli tekniikan kehittyessä vanhentunut jo huomattavasti. Ydinvoima nähtiin lakiuudistuksessa niin merkittävänä yhteiskunnallisena asiana, että kansanvaltaisuutta haluttiin vahvistaa laissa. Tämän vuoksi ydinenergiaa koskevat merkittävimmät päätökset tehdään eduskunnassa eikä tavallisessa viranomaismenettelyssä.
Nykyiset ydinpolttoaineiden louhintaa ja talteenottoa koskeva säännökset otettiin lakiin vuonna 2009 kaivoslain uudistuksen yhteydessä. Tällöin lakiin otettiin myös säännös siitä, että luvan myöntämisen edellytyksenä on sijaintikunnan suostumus. Syynä tähän oli hallituksen esityksen mukaan se, että ydinpolttoaineen rikastaminen ja louhiminen ovat toimintoja, jotka vaikuttavat kunnan strategiseen kehittämiseen. Ydinenergialain 21.4 §:n mukaan luvan myöntäminen kaivos- ja malminrikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen, edellyttää sitä, että suunnitellun kaivospaikan tai malminrikastuslaitoksen sijaintikunta on puoltanut luvan myöntämistä.
Tapauksen taustat
Tapauksessa Talvivaaran kaivosta operoiva Terrafame Oy oli hakenut lupaa uraanin talteenotolle Talvivaaran kaivokselta. Luvan myöntää ydinenergialain mukaan valtioneuvosto. Valtioneuvosto oli myöntänyt luvan 6.2.2020. Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry, Vesiluonnon puolesta ry ja Suomen luonnonsuojeluliitto ry tekivät yhteisen valituksen päätöksestä ja vaativat päätöksen kumoamista. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 8 §:n mukaisesti valtioneuvoston yleisistunnon päätöksestä valitetaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tämän vuoksi asia käsiteltiin heti korkeimmassa hallinto-oikeudessa ilman hallinto-oikeuden päätöstä välissä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valitukset melkein kokonaan. Valituksissa oli vaadittu esimerkiksi kaivostoiminnan kieltämistä kokonaisuudessaan, mitä korkein hallinto-oikeus ei edes olisi voinut tehdä, koska valtioneuvoston päätös ei koskenut kaivostoimintaa. Valituksista yksi kohta kuitenkin hyväksyttiin, minkä vuoksi valtioneuvoston päätöksen kohta 2 kumottiin. Päätöksen kohta 2 kuului kokonaisuudessaan:
”Valtioneuvosto on lisäksi myöntänyt Terrafame Oy:lle ydinenergialain 21 §:ssä tarkoitetun luvan kaivos- ja malminrikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on ottaa talteen Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n tehtaalla erotettua uraania enintään 10 tonnia. Lupa lakkaa olemasta voimassa, jollei toimintaa aloiteta kolmen vuoden kuluessa luvan lainvoimaiseksi tulosta.”
Lupa oli siis myönnetty Talvivaarasta kaivetun uraanin lisäksi toisen kaivosyhtiön tehtaalta erotetun uraanin talteenottoon. Tämä lupakohta kuitenkin kumottiin ydinenergialain 21.4 §:n vuoksi.
Sotkamon kunnanvaltuusto oli 26.2.2018 tekemällään päätöksellä hyväksynyt Terrafame Oy:n hakeman uraanin talteenoton. Kunnanvaltuuston päätöksessä oli seuraava kohta:
”Sotkamon kunta hyväksyy sen, että Terrafame Oy ottaa talteen vain sen alueella sivutuotteena saatavan uraanin. Alueelle ei saa tuoda uraanilaitoksen käsiteltäväksi kaivoksen ulkopuolelta louhittuja uraanipitoisia aineksia.”
Alun perin tarkoituksena oli, että Terrafame Oy ottaisi käsittelyyn Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n tehtaalla Talvivaarasta kaivettujen nikkelituotteiden käsittelystä peräisin olevaa uraania. Harjavallan tehtaalla kertyvä uraani on lähes kokonaan peräisin Talvivaaran nikkelituotteista, koska muista kaivoksista ei juurikaan kerätä uraanipitoisia tuotteita. Tällöin Sotkamon kunnan antama ehto olisi täyttynyt, koska uraani olisi ollut peräisin Talvivaarasta, vaikkakin se olisi erotettu nikkelistä muualta.
Terrafame kuitenkin muutti hakemustaan myöhemmin siten, että Harjavallan tehtaalta peräisin olevan uraanin alkuperää ei rajoitettaisi luvassa. Valtioneuvosto myös myönsi luvan tämän hakemuksen mukaan. Sotkamon kuntaa ei kuultu asiassa muutoksen jälkeen. Sotkamon kunta ei kuitenkaan valittanut valtioneuvoston päätöksestä. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että koska laissa edellytetään, että kunta on nimenomaisesti puoltanut hakemusta, ei tällainen hiljainen hyväksyntä kelpaa. Tämän vuoksi lupaa ei voitu myöntää sellaisessa muodossa, mitä kunta ei ollut puoltanut.
Yhteenveto
Ydinenergialaissa on pyritty vahvistamaan kansanvaltaisuutta, koska ydinenergia ja ydinpolttoaineet ovat yhteiskunnallisesti niin merkittäviä asioita. Tämän vuoksi ydinenergialakiin on otettu tarkkoja vaatimuksia siitä, millaisia kansanvaltaisia päätöksiä on tehtävä, jotta ydinvoimaa tai ydinpolttoaineita voidaan käsitellä. Tästä syystä merkittävät ydinenergia-asiat käsitellään eduskunnassa. Ydinvoima vaikuttaa myös merkittävästi sijaintikuntaan. Tästä syystä kunnan on annettava suostumus ydinenergialain mukaiseen lupaan. Suostumukseksi ei riitä, että kunta ei valita valtioneuvoston päätöksestä.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI (Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments