Kartellit, ketä ne koskeva, miksi ne ovat haitallisia ja miten hakea korvauksia, jos joutunut uhriks

KKV selvitys isännöintialan kartellisopimuksesta


Viikon blogikirjoitus käsittelee ajankohtaista kilpailuoikeudellista tapausta, isännöintikartellia. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ”KKV” ilmoitti 10.02.2021 lähettäneensä markkinaoikeuteen selvityksen, jossa se esittää kuuden isännöintialan keskeisen toimijan sekä Isännöintiliiton syyllistyneen kartellitoimintaan. Kartellitoiminta on ilmennyt yhtiöiden yhdessä sopimien hinnankorotusten muodossa. Korkeampien hintojen maksajina ovat viime kädessä taloyhtiöiden asukkaat ja on arvioitu, että hintojen korotus on koskenut välillisesti tai välittömästi yli miljoonaa suomalaista. On hyvä huomioida, että nyt KKV:n esittämä selvitys ei ole tuomioistuinratkaisu, vaan viranomaisselvitys eli väite asiasta, tuomion asiassa antaa myöhemmin markkinaoikeus. Eli tällä hetkellä kyse on vain syytöksestä.


Tässä kirjoituksessa ei käydä erikseen läpi nyt ilmennyttä isännöintialaa koskevaa kartelliepäilystä, vaan teksti keskittyy selittämään kartellia juridisena ilmiönä. Mitä se tarkoittaa, mitkä ovat sen tunnusmerkit ja miten taho, joka on siitä kärsinyt voi hakea korvausta.


Mikä on kartelli


Kilpailulailla (948/2011) säännellään markkinoita ja mahdollistetaan yrittäjille tasapuolinen mahdollisuus toimia markkinoilla siten että toiminnan menestys perustuisi mahdollisimman puhtaasti taloudellisiin ansioihin. Kilpailulain 2. ja 3. luvussa säännellään kielletyistä kilpailunrajoitustoimenpiteistä, seuraamuksista ja vahingonkorvauksesta. Kilpailulain 5 §:ssä kielletään samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien väliset hinta-, tuotannonrajoitus- ja markkinoidenjakokartellit. Pykälässä säädetään merkittävästi kilpailua estävien, rajoittavien tai vääristävien sopimusten, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätösten sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistettujen menettelytapojen kiellosta.


Kartellit ovat samalla tuotanto- tai jakeluportaalla olevien, eli horisontaalisesti samalla tasolla olevien, yritysten välisiä sopimuksia ja menettelyjä, joiden tarkoituksena on rajoittaa vapaata kilpailua. Horisontaalisesti samalla tasolla olevilla toimijoilla tarkoitetaan samalla markkinatasolla toimivia yrityksiä, esimerkiksi kaksi vähittäistavarakauppaa ovat samalla horisontaalisella tasolla toimiva yrityksiä. Vertikaalisella tasolla toimivat yritykset toimivat eri markkinatasoilla, esimerkiksi maahantuoja ja tukkukauppa. Kilpailulainsäädännön mukaisesti kiellettyä on kilpailun rajoittaminen sopimuksella, toimialayhdistyksen (tapauksessa Isännöintiliitto) päätöksellä tai yhdenmukaistetulla toiminnalla.


Kilpailuoikeudellisen yleisperiaatteen mukaan ratkaisevaa on menettelytavan tarkoitus ja sen vaikutukset markkinoilla, ei toiminnan juridinen muoto, esim. kirjallinen sopimus. Tämä tarkoittaa, että WhatsApissa tai suullisesti sovittu kartelli ovat yhtä lailla kiellettyjä. Horisontaalisen yhteistyön vahingolliset vaikutukset ovat presumoitu lain tasolla, eli mikäli haitallinen yhteistyösopimus havaitaan, voidaan sen olettaa olevan markkinoille haitallinen. Jos yhteistyösopimus havaitaan, vastuusta vapautuminen edellyttää sopimuksen haitattomuuden todistamista. Näyttötaakka asiassa on syytetyillä, eli yrityksillä, joiden on osoitettava yhteistyön tehokkuushyödyt, eli toiminnan sallittavuus (katso seuraava kappale sallituista yhteistyömuodoista).


Kartellisopimuksen tunnusmerkkejä ovat, että niillä:

1. vahvistetaan hintoja myytäessä tuotteita kolmansille (hintakartelli),

2. rajoitetaan tuotantoa tai myyntiä (tuotannonrajoituskartelli) tai

3. jaetaan markkinoita, asiakkaita tai hankintalähteitä (markkinoidenjakokartelli).


Kartellit ovat luonteeltaan kaikkein vakavimpia kilpailunrajoituksia ja niillä on huomattavia vahingollisia vaikutuksia niin kartellien asiakkaille, markkinoille kuin koko yhteiskunnalle. Kilpailu- ja kuluttajavirasto valvoo kilpailulain toteutumista itsenäisenä viranomaisena.


Sallitut yhteistyösopimukset


Kaikki yritysten välinen keskinäinen sopiminen ei ole kartellitoimintaa, ja kaikki kilpailua rajoittavat sopimukset eivät ole lainvastaisia. Kilpailulaki edellyttää, että jokainen yritys määrää itsenäisesti omasta kilpailukäyttäytymisestään. Vakioehdot rajoittavat kilpailua, jos ne ovat omiaan yhdenmukaistamaan keskenään kilpailevien yritysten kilpailukäyttäytymistä. Täten esimerkiksi yritysten tai etujärjestöissä laatimia vakioehtoja arvioidaan kilpailijoiden välisenä yhteistyönä. Kuitenkin kilpailevien yritysten soveltamat vakioehdot eivät välttämättä ole lainvastaisia, vaikka ne rajoittaisivatkin kilpailua.


Kilpailulain poikkeussäännöksen mukaisesti sallittuja ovat sellaiset kilpailunrajoitukset, joiden tuottamat tehokkuushyödyt ovat suuremmat kuin niiden kilpailua rajoittavat vaikutukset. Hyötyä mitataan kuluttajan näkökulmasta. Hyväksyttävän yhteistyösopimuksen tunnusmerkit ovat:


1) sopimus tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä;

2) sopimus jättää kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä;

3) sopimus ei aseta asianomaisille elinkeinonharjoittajille rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi; ja

4) sopimus ei anna näille elinkeinonharjoittajille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia hyödykkeitä.


Esimerkiksi teleoperaattorien yhteissopimuksella antamat ja lainsäädännön vaatimuksia pitempikestoisemmat takuut myymilleen tuotteille, rajoittavat uusien kilpailijoiden alallepääsyä, mutta yhteissopimuksen katsotaan olevan pienempi haitta markkinoille kuin yleisesti kuluttajille menettelystä koituva hyöty.


Miten hakea korvausta, mikäli on kärsinyt vahinkoa kartellitoiminnasta


KKV on aiemmin mainitussa esityksessään esittänyt, että markkinaoikeus määrää nyt syytetyille toimijoille yhteensä 22 miljoonan euron seuraamusmaksut kilpailulain rikkomisesta. Mikäli markkinaoikeus toteaa menettelyn lainvastaiseksi ja määrää vaaditun maksun, maksetaan tämä seuraamusmaksu valtiolle. Vahingosta kärsinyt taloyhtiö tai yksityinen taho ei ole oikeutettu saamaan suoraan korvauksia kartellitoimijoilta markkinaoikeuden päätöksen nojalla, vaan tämän tulee hakea korvauksia erillisellä kanteella.


Pelkästään se, että yritys on tuomittu kartellitoiminnasta ei tarkoita, että yksityinen kuluttaja olisi oikeutettu korvaukseen. Kuluttajan tulee pystyä osoittamaan, että se on kärsinyt todistettavaa ja reaalitaloudellista haittaa oikeudettomasta menettelystä. Tällaisen näytön osoittaminen voi usein olla haasteellista ja asian selvittäminen kallista. Esimerkiksi KKV on isännöintikartellitapausta varten läpikäynyt yli 18 000 asiakirjaa.


Myös näissä vahingonkorvauskannetapauksissa on hyvä huomioida, että hävinnyt osapuoli voidaan määrätä korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut, jotka voivat olla huomattavia. Taloyhtiön tai muun vahingonkärsijän on odotettava markkinaoikeuden ratkaisua, sekä asian mahdollista käsittelyä korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ennen kuin heidän kannattaa alkaa hakemaan vahingonkorvauksia. Oikeuskäsittelyyn voidaan olettaa kuluvan vähintäänkin 2–3 vuotta. Itse kuluttajan tai taloyhtiön ajama vahingonkorvauskanne taas voi kaikkine oikeusasteineen (KäO, HO, KKO) myös viedä useita vuosia.


Kuluttajan kannalta vahingonkorvauksien saaminen kartellitapauksissa on varsin haasteellista. Paras keino välttyä hintasopimusten negatiivisilta vaikutuksilta on kilpailuttaa pitkäaikaiset sopimukset riittävän usein sekä mahdollisesti käyttää ulkopuolista apua kilpailutuksen suorittamisessa ja tarjousten arvioinnissa. Yrityksille helpoin tapa varmistaa sopimusten kilpailu- ja muu oikeudellinen sallittavuus on hankkia juridista apua sopimusneuvotteluissa ja sopimuslaadinnassa.



Lue lisää liikejuridiikkakirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/liikejuridiikka

Mikko Kaunisvaara

OTM, BBA

Lakimies

Lakitoimisto KPF




152 katselukertaa0 kommenttia