Kannattaako kuulusteluun ottaa mukaan avustaja?


Olen ollut mukana kuulusteluissa useassa roolissa. Opiskeluaikanani työskentelin järjestyksenvalvojana eli ”portsarina” ja tässä työssä olin usein rikoksen silminnäkijänä tai uhrina. Tämän vuoksi olen myös joutunut kuulusteluihin todistajana ja asianomistajana eli uhrina. Nykyään olen myös toiminut kuulusteluissa avustajana, jos kuulusteluihin kutsuttu on halunnut avustajan kuulusteluihin.

Miten kuulustelu etenee

Kuulustelujen etenemiskaava on aina samanlainen: kuulusteleva poliisi lukee aluksi kuulusteltavalle tietyt asiat: hänen asemansa (todistaja, asianomistaja vai epäilty), hänen oikeutensa saada todistaja paikalle, hänen oikeutensa käyttää avustajaa ja hänen kielelliset oikeutensa. Epäillylle kerrotaan myös itsekriminointisuojasta eli oikeudesta olla osallistumatta asian selvittämiseen. Tämän jälkeen kuulustelija pyytää kuulusteltavaa kertomaan omin sanoin tapahtumasta tai asiasta, josta halutaan tarkempaa tietoa. Kuulustelija kirjoittaa jatkuvasti muistiinpanoja. Tämän jälkeen kuulustelija kyselee tarkempia tietoja asioista, joiden hän arvelee olevan merkittäviä asian ratkaisemisen kannalta. Nämä saattavat olla melko erikoisen kuuloisia kysymyksiä, mutta nämä ovat kuulustelun tärkeimpiä kohtia kuulusteltavan oikeuksien kannalta. Kuulustelujen päätteeksi kuulusteltavalle annetaan kuulustelupöytäkirja luettavaksi. Kuulusteltavaa pyydetään lukemaan se läpi, korjaamaan mahdolliset virheet ja puutteet ja tämän jälkeen allekirjoittamaan kuulustelupöytäkirja. Tämän jälkeen kyseinen asiakirja menee esitutkintamateriaaliin ja sitä kautta syyttäjälle, jonka perusteella syyttäjä päättää, nostetaanko syyte, mistä asiasta ja millä perusteella. Syyttäjä ei siis kuule kertomusta sanallisesti, vaan ainoastaan tästä laaditun kirjallisen kertomuksen. Kirjallisen kertomuksen sisältö ohjaa asiaa melko pitkälle.

Mihin avustajaa tarvitsisi?

Ideaalitilanteessa avustajaa ei tarvittaisikaan. Tällöin todistaja tai asianosainen voisi kertoa tapahtumista suoraa tuomioistuimissa, kaikki ymmärtäisivät täysin ja samalla tavalla mitä todistaja tai asianosainen haluaa sanoa, ja tätä voitaisiin käyttää asian ratkaisemisen perustana. Valitettavasti näin ei ole. Oikeudenkäynnissä avustajat takertuvat usein sanamuotoihin ja yksityiskohtiin, joiden he kokevat olevan merkityksellisiä asian ratkaisemisen kannalta. Tällaisen merkittävän asian esittäminen eri sanamuodoin esitutkinnassa ja tuomioistuimessa heikentää lausujan uskottavuutta ja sitä kautta haittaa asian selvittämistä. Tämän vuoksi myös kuulustelija kysyy tarkentavia kysymyksiä, johon avustajat usein tarttuvat tuomioistuimessa, ja johon tuomioistuimet usein perustavat ratkaisunsa. Tällaisia ovat esimerkiksi pahoinpitelyasioissa aina kysytty “hän siis löi teitä, löikö hän teitä nyrkillä vai jotenkin muutoin” tai uhkailun osalta ”koitteko hänen aikovan toteuttaa uhkauksensa” tai rikoksissa, joissa järjestyksenvalvoja on ollut uhrina ”onko ollut mahdollista, että hän ei ole nähnyt järjestyksenvalvojan tunnuksia”. Tällaisia kysymyksiä voi kuulustelujen aikana tulla useita, ja niiden vastaukset jäävät kummittelemaan prosessin loppuun asti, koska avustajat lukevat kuulustelupöytäkirjan läpi monta kertaa, ja tulevat vetoamaan oman päämiehensä kannalta edullisiin seikkoihin. Asian selvittämisen kannalta on parasta, että kuulustelupöytäkirja saadaan kerralla oikein. Oma kokemukseni on, että kuulustelupöytäkirja ei ole koskaan kerralla oikein, ellei asia ole hyvin yksinkertainen. Olen joutunut sekä omissa jutuissani että avustajan roolissa korjaamaan kuulustelupöytäkirjoja joka ikisellä kerralla, jolla olen ollut paikalla. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että pöytäkirjaa kirjoittava henkilö kirjoittaa tätä samalla kun kuulusteltava kertoo asiasta, minkä vuoksi monet sanamuodot tai jopa asiat menevät vauhdissa ohitse. Tämän vuoksi kuulustelupöytäkirjan lukeminen on tärkeää, ammattimainen avustaja osaa tarkistaa pöytäkirjan hyvällä varmuudella, ja tehdä siihen päämiehensä kannalta tärkeät lisäykset. Toinen syy avustajan mukana pitämiseen on myöhemmän riitelyn vähentäminen. Paras esimerkki omista jutuistani on tapaus, jossa esitutkintapöytäkirjaan oli kirjoitettu ”tönäistiin ulos”, kun asiakas oli työntynyt ulos järjestyksenvalvojien poistaessa toista asiakasta. Tämä virheellinen sanamuoto olisi pahimmillaan voinut johtaa järjestyksenvalvojien saamaan pahoinpitelytuomioon. Asia oli kirjoitettu kuulustelupöytäkirjaan, vaikka kuulusteluissa oli painotettu, ettei kukaan ollut tönäissyt asiakasta. Myös korvausvaatimusten kannalta on tärkeä yksilöidä, missä kohtaa vammat ja vahingot sattuivat, ja miten ne huomattiin. Näiden asioiden vuoksi avustajan ottaminen mukaan kuulusteluihin on suositeltavaa, vaikka itse ei olisikaan epäiltynä asiassa.

275 katselukertaa

© 2018 KPF GROUP OY

  • Facebook Social Icon
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter Social Icon
  • Instagram