top of page

Joukkovelkakirjan järjestelypalkkio ei vaikuttanut korkojen vähennysoikeuteen – KHO 2024:58

Korkovähennysoikeuden rajoittaminen on suhteellisen tuore ilmiö verotuksessa. Ilmiön taustalla on erilaisten veron kiertämiseksi tehtyjen järjestelyjen estäminen, jossa voittoja siirretään korkojen muodossa sellaisiin maihin, joissa verokannat ovat alhaisempia. Korkein hallinto-oikeus antoi 16.4.2024 uuden ennakkopäätöksen, jossa käsiteltiin korkojen vähennysoikeuden rajoittamisesta annettujen säännösten tulkintaa. Käyn tässä oikeustapauskommentissa läpi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun sekä siihen vaikuttaneet oikeusohjeet.


Korkojen vähennysoikeuden rajoitukset


Elinkeinoverolain 18 a §:ään lisättiin vuonna 2012 uusi 18 a §, jonka tarkoituksena oli ehkäistä rajat ylittävää verosuunnittelua. Pykälä on erittäin pitkä ja monimutkainen, ja kuuluu kokonaisuudessaan:


Yhteisön, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön 18 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut korot ovat vähennyskelpoisia tässä pykälässä säädetyllä tavalla, jollei 18 b §:ssä toisin säädetä.


Korkomenolla ja korkotulolla tarkoitetaan tässä pykälässä korkoa ja sitä vastaavia muita suorituksia, jotka ovat korvausta vieraasta pääomasta sekä rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä suorituksia.


Korkomenot ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne ovat korkotulojen suuruiset. Korkotuloja suuremmat korkomenot (nettokorkomenot) ovat vähennyskelpoisia, jos ne ovat verovuonna enintään 500 000 euroa. Nettokorkomenojen ylittäessä verovuonna edellä mainitun määrän nettokorkomenot eivät ole vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne ylittävät 25 prosenttia tämän lain 3 §:ssä tarkoitetusta elinkeinotoiminnan tuloksesta, johon on lisätty korkomenot ja verotuksessa vähennettävät poistot sekä konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa tarkoitettu saatu konserniavustus ja josta on vähennetty annettu konserniavustus ja Euroopan talousalueella sijaitsevan tytäryhtiön lopullisen tappion konsernivähennyksestä annetun lain mukainen konsernivähennys. Muille kuin konserniyhteydessä oleville osapuolille suoritetut nettokorkomenot vähennetään ensin.


Edellä 3 momentissa säädetystä poiketen nettokorkomenot ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne suoritettu muille kuin konserniyhteydessä oleville osapuolille ja:


1) niiden määrä on verovuonna suurempi kuin 3 momentissa tarkoitettu prosenttiperusteinen vähennettävä määrä ja enintään 3 000 000 euroa; tai


2) verovelvollinen esittää selvityksen siitä, että 1 kohdassa mainitun määrän ylittävät muille kuin konserniyhteydessä oleville osapuolille suoritetut nettokorkomenot:


a) kertyvät lainoista, jotka on otettu ennen 17 päivää kesäkuuta 2016 ja jotka eivät perustu lainamäärän tai laina-ajan lisäykseen johtaviin, mainittuna päivämääränä tai sen jälkeen voimaan tulleisiin lainaehtojen muutoksiin;


b) on luettu hyödykkeen hankintamenoon 14 §:n nojalla ennen 1 päivää tammikuuta 2019;


c) on aktivoitu 23 §:n nojalla ennen 1 päivää tammikuuta 2019; tai


d) on aktivoitu 27 c §:n nojalla ennen 1 päivää tammikuuta 2019.


Jos verovelvollisella on korkotuloja tai korkomenoja toiminnasta, jonka tulos lasketaan maatilatalouden tuloverolain (543/1967) tai tuloverolain (1535/1992) nojalla, 3 momentissa tarkoitettujen nettokorkomenojen määrä muodostuu verovelvollisen kaikkien korkotulojen ja korkomenojen perusteella. Nettokorkomenojen vähennyskelvoton osuus lasketaan tällöin tästä yhteismäärästä. Edellä 3 momentissa tarkoitettua prosenttiperusteista määrää laskettaessa käytetään tällöin 3 §:ssä tarkoitetun elinkeinotoiminnan tuloksen lisäksi maatilatalouden tuloverolain 1 §:ssä tarkoitettua maatalouden tulosta ja tuloverolain nojalla laskettua tuloa, jotka lasketaan kaikki yhteen. Nettokorkomenojen vähennyskelvottomasta määrästä kohdistetaan kuhunkin tulolähteeseen määrä, joka vastaa tulolähteen suhteellista osuutta nettokorkomenojen yhteismäärästä. Jos nettokorkomenojen vähennyskelvoton määrä sisältää sekä muille kuin konserniyhteysosapuolille suoritettuja nettokorkomenoja että konserniyhteysosapuolille suoritettuja nettokorkomenoja, kunkin tulolähteen suhteellinen osuus lasketaan ottaen huomioon tulolähteen osuus kumpaankin ryhmään kuuluvien nettokorkomenojen yhteismääristä. Siltä osin kuin nettokorkomenot ovat vähennyskelpoisia 4 momentin 2 kohdan nojalla, ne kohdistetaan siihen tulolähteeseen, johon mainituissa 2 kohdassa tarkoitetut korkomenot kuuluvat.


Osapuolet ovat tässä pykälässä tarkoitetulla tavalla konserniyhteydessä toisiinsa, jos osapuolella on toisessa osapuolessa määräysvalta tai kolmannella osapuolella on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvalta velkasuhteen molemmissa osapuolissa verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla. Muilla kuin konserniyhteydessä olevilla osapuolilla tarkoitetaan velkasuhteen osapuolia, joiden välillä tässä momentissa tarkoitettu määräysvaltaa koskeva edellytys ei täyty. Velkasuhteen osapuolilla tarkoitetaan koron maksajaa ja korkomenoa vastaavan tulon tosiasiallista edunsaajaa.


Jos koron perusteena oleva velka on otettu muulta kuin konserniyhteydessä olevalta osapuolelta, velkaa pidetään konserniyhteydessä olevalta osapuolelta otettuna velkana siltä osin kuin:


1) konserniyhteydessä olevalla osapuolella on saatava muulta kuin konserniyhteydessä olevalta osapuolelta ja saatavalla on yhteys velkaan; tai


2) velan vakuutena on konserniyhteysosapuolen saatava.


Nettokorkomenot, jotka ovat 3 ja 4 momentin mukaan vähennyskelvottomia (vähennyskelvottomat nettokorkomenot), voidaan vähentää seuraavien vuosien tuloista kunkin verovuoden vähennyskelpoisten korkomenojen määrään saakka. Jos verovuonna vähennetään nettokorkomenoja 3 momentissa tarkoitetun prosenttiperusteisen määrän perusteella, vähennyskelvottomia nettokorkomenoja ei voi vähentää 4 momentin 1 kohdassa tarkoitetun määrän perusteella. Jos verovuonna vähennetään nettokorkomenoja 4 momentin 1 kohdassa tarkoitetun määrän perusteella, vähennyskelvottomia nettokorkomenoja ei voida vähentää 3 momentissa tarkoitetun prosenttiperusteisen määrän perusteella. Verovuoden vähennettävän nettokorkomenon määrä ja vähennyskelvottomien muille kuin konserniyhteydessä oleville osapuolille suoritettujen nettokorkomenojen vähennettävä määrä on enintään 3 000 000 euroa ellei 3 momentissa tarkoitettu verovuoden prosenttiperusteinen määrä ole tätä suurempi. Vähennyskelvottomista nettokorkomenoista vähennetään ensin muille kuin konserniyhteysosapuolille suoritettuja nettokorkomenoja. Jos verovelvollisella on myös 5 momentin nojalla maatilatalouden tuloverolain tai tuloverolain mukaan verotettavaan toimintaan kohdistettuja vähennyskelvottomia nettokorkomenoja, näitä voidaan vähentää seuraavina vuosina kyseisen tulolähteen tuloista kunkin verovuoden vähennyskelpoisten nettokorkomenojen määrään saakka noudattaen, mitä tässä momentissa ja 5 momentissa säädetään. Verovelvollisen on vaadittava vähennyskelvottomien nettokorkomenojen vähentämistä ja selvitettävä vähennyksen perusteet.


Yhteisön sulauduttua sulautuvan yhteisön aikaisemmilta vuosilta siirtyvät vähennyskelvottomat nettokorkomenot siirtyvät vastaanottavalle yhteisölle. Yhteisön jakauduttua jakautuvan yhteisön aikaisemmilta vuosilta siirtyvät vähennyskelvottomat nettokorkomenot siirtyvät vastaanottavalle yhteisölle siltä osin kuin on ilmeistä, että vähennyskelvoton nettokorkomeno on syntynyt vastaanottavalle yhteisölle siirtyneessä toiminnassa. Muilta osin vähennyskelvottomat nettokorkomenot siirtyvät samassa suhteessa kuin jakautuvan yhteisön varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005) 2 luvussa tarkoitettu nettovarallisuus siirtyy vastaanottavalle yhteisölle.

Edellä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön verovuonna 2019 tuloverolain mukaan verotettavassa toiminnassa syntyneet vähennyskelvottomat nettokorkomenot voidaan vähentää elinkeinotoiminnan tulolähteessä vastaavasti kuin elinkeinotoiminnan tulolähteessä syntyneet vähennyskelvottomat nettokorkomenot. Verovelvollinen, johon ei sovelleta tämän pykälän säännöksiä 18 b §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla, voi vähentää 8 momentin estämättä aikaisempina verovuosina syntyneet vähennyskelvottomat nettokorkomenot kokonaisuudessaan verovuosina 2020–2022.


Pykälää sovelletaan 18 b §:n mukaisesti vain epäitsenäisiin yrityksiin, kuten sellaisiin yrityksiin, jotka eivät kuulu mihinkään konserniin. Säännöksen pääasiallinen tarkoitus on estää tuloksen siirtoa Suomesta ulkomaille matalamman verotuksen valtioihin. Pykälää muutettiin vuonna 2019 veronkiertodirektiivin vaatimusten täyttämiseksi. Veronkiertodirektiivi sisältää myös erillisen määritelmän vieraan pääoman menoille eli korkomenoille:


Tässä direktiivissä tarkoitetaan


’vieraan pääoman menoilla’ muodoltaan kaikenlaisen velan korkomenoja, muita kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjä, korkoa ja rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä menoja taloudellisesti vastaavia menoja, kuten esimerkiksi voitto-osuuslainoista kertyvät maksut, vaihtovelkakirjalainojen ja nollakuponkilainojen kaltaisten välineiden laskennalliset korot, vaihtoehtoisten rahoitusjärjestelyjen kuten islamilaisen rahoituksen mukaiset määrät, rahoitusleasingmaksujen rahoituskustannusosuus, asianomaisen omaisuuserän tasearvoon pääomitettu korko tai pääomitettujen korkojen kuoletukset, siirtohinnoittelusääntöjen mukaiset rahoitustuottojen määrät soveltuvissa tapauksissa, vieraaseen pääomaan liittyvien johdannaisinstrumenttien tai suojausjärjestelyjen mukainen nimelliskorkojen määrä, tietyt vieraan pääoman ja rahoituksen hankkimiseen liittyvistä välineistä johtuvat valuuttakurssivoitot ja -tappiot, rahoitusjärjestelyistä aiheutuvat vakuusmaksut, vieraaseen pääomaan liittyvät järjestelymaksut ja samankaltaiset kulut;”


Direktiivin artikla 4 sisältää koron vähennysoikeutta rajoittavan säännön:


1. Ylimenevät vieraan pääoman menot ovat vähennyskelpoisia sinä verokautena, jona ne kertyvät, mutta vain 30 prosenttiin asti verovelvollisen tuloksesta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia (earnings before interest, tax, depreciation and amortisation, jäljempänä ’EBITDA’)”


Käsillä olevassa tapauksessa yksi kiistanalainen seikka oli koron määritelmä. Korkomenoja ei määritellä kansallisessa lainsäädännössä, toisin kuin direktiivissä ja kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa. IAS 12-standardin kohdan 6 mukaan vieraan pääoman menoja ovat:


(a) korkomenot, jotka lasketaan käyttäen IFRS 9:ssä kuvattua efektiivisen koron menetelmää;

(b) [poistettu]

(c) [poistettu]

(d) IFRS 16:n Vuokrasopimukset mukaisesti kirjatut vuokrasopimusvelkojen korot; sekä

(e) ulkomaan rahan määräisistä lainoista aiheutuvat kurssierot siltä osin, kuin niiden katsotaan olevan korkomenojen oikaisuja.”


IFRS 9 mukaisessa efektiivisen koron menetelmässä selvennetään erikseen taloudelliselta luonteeltaan korkoa olevan erän käsitettä. Tällaisia määritelmiä on IFRS 9:B5.4.1-B5.4.3 -standardikohdissa:


Efektiivisen koron menetelmää soveltaessaan yhteisö yksilöi palkkiot, jotka ovat kiinteä osa rahoitusinstrumentin efektiivistä korkoa. Rahoituspalvelupalkkioistakäytettävät nimitykset eivät välttämättä osoita palvelujen luonnetta ja tosiasiallista sisältöä. Palkkiot, jotka ovat kiinteä osa rahoitusinstrumentin efektiivistä korkoa, käsitellään efektiivisen koron oikaisuina, paitsi jos rahoitusinstrumentti arvostetaan käypään arvoon ja käyvän arvon muutokset kirjataan tulosvaikutteisesti. Näissä tapauksissa palkkiot kirjataan tuotoksi tai kuluksi instrumentin alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä.


B5.4.2 Palkkioita, jotka ovat kiinteä osa rahoitusinstrumentin efektiivistä korkoa, ovat esimerkiksi:


(a) yhteisön saamat järjestelypalkkiot, jotka liittyvät rahoitusvaroihin kuuluvan erän aikaansaamiseen tai hankkimiseen. Tällaiset palkkiot saattavat sisältää korvausta esimerkiksi lainanottajan taloudellisen tilanteen arvioinnista, takausten, panttien ja muiden vakuusjärjestelyjen arvioinnista ja rekisteröinnistä, instrumentin ehdoista neuvottelemisesta, asiakirjojen laatimisesta ja käsittelystä sekä liiketoimen loppuun saattamisesta. Nämä palkkiot ovat kiinteä osa syntyvään rahoitusinstrumenttiin liittyvän sitoumuksen aikaansaamista.


(b) yhteisön saamat sitoutumispalkkiot lainan järjestämisestä, kun luottositoumusta ei arvosteta kappaleen 4.2.1(a) mukaisesti ja on todennäköistä, että yhteisö osallistuu tiettyyn lainanantojärjestelyyn. Näitä palkkioita pidetään korvauksena meneillään olevasta osallistumisesta rahoitusinstrumentin hankkimiseen. Jos sitoumusaika kuluu loppuun ilman, että laina toteutuu, palkkio tuloutetaan ajanjakson päättyessä.


(c) järjestelypalkkiot, jotka maksetaan laskettaessa liikkeeseen jaksotettuun hankintamenoon arvostettavia rahoitusvelkoja. Nämä palkkiot ovat kiinteä osa rahoitusvelkaan liittyvän sitoumuksen aikaansaamista. Yhteisö erottelee sellaiset palkkiot ja menot, jotka ovat kiinteä osa rahoitusvelan efektiivistä korkoa, sellaisista järjestelypalkkioista ja transaktiomenoista, jotka liittyvät oikeuteen tarjota palveluja, kuten sijoitusten hallinnointipalveluja.


B5.4.3 Palkkioita, jotka eivät ole kiinteä osa rahoitusinstrumentin efektiivistä korkoa ja käsitellään IFRS 15:n mukaisesti, ovat esimerkiksi:


(a) lainan hoitamisesta perityt palkkiot;


(b) sitoutumispalkkiot lainan järjestämisestä, kun luottositoumusta ei arvosteta kappaleen 4.2.1(a) mukaisesti eikä ole todennäköistä, että osallistutaan tiettyyn lainanantojärjestelyyn; ja


(c) yhteisön saamat syndikointipalkkiot, kun yhteisö järjestää lainan eikä jätä itselleen mitään osaa lainakokonaisuudesta (tai jättää itselleen osan samalla efektiivisellä korolla kuin toiset osallistujat riskin ollessa vertailukelpoinen).”


Tämän standardin mukaisesti järjestelypalkkiota ei lueta efektiiviseen korkoon, jos yhteisö ei ole itse osallistunut lainanantoon, josta järjestelypalkkio peritään. Aiheessa on syytä huomioida, että kyseinen standardikohta on kirjoitettu lainanantajan eikä lainansaajan näkökulmasta.


Tapauksen taustat


A Oyj laski liikkeelle 300 000 000 euron joukkovelkakirjalainan kesällä 2021. Joukkovelkakirjalainan liikkeellelaskun hoitivat ulkopuoliset toimijat E Abp ja F AS, jotka hoitivat seuraavat toimenpiteet:


a) liikkeeseenlaskun välittäjänä (broker) toimiminen;

b) yhtiön avustaminen liikkeeseenlaskun asianmukaisessa ja tehokkaassa täytäntöönpanossa ja liikkeeseenlaskun mahdollistavan sijoittajamäärän kartuttamisessa;

c) kaikkien liikkeeseenlaskuun liittyvien näkökohtien koordinointi sisältäen muun muassa yhtiön avustamisen liikkeeseenlaskun rakenteen, kaupallisten ehtojen ja ajoituksen kanssa;

d) koordinointi ja avustaminen asioinnissa luottoluokittajien kanssa;

e) toimiminen liikkeeseenlaskun järjestäjänä ja merkintöjen allokointi sijoittajien välillä yhtiön kanssa sovittujen allokaatioperiaatteiden mukaisesti;

f) yhtiön avustaminen liikkeeseenlaskuun liittyvien materiaalien laadinnassa sisältäen muun muassa esitetietomuistion, sijoittajamateriaalien, ehtojen, lehdistötiedotteiden ja muiden säännösten ja markkinakäytännön edellyttämien asiakirjojen laadinnan;

g) koordinointi ja yhtiön avustaminen velkakirjojen listaamisessa G:n pörssiin;

h) yhtiön ja ulkopuolisten neuvonantajien yhteydenpidon koordinointi ja toimiminen yhteyshenkilönä relevantteihin tahoihin;

i) liikkeeseenlaskuun liittyvien markkinointitoimenpiteiden koordinointi sisältäen yhtiön avustamisen julkistettavan materiaalin kuten lehdistötiedotteiden laatimisessa.


Näistä palveluista A Oyj suoritti E Abp:lle ja F AS:lle yhteensä 3 750 000 euron järjestelypalkkion. A Oyj esitti Verohallinnolle ennakkoratkaisukysymyksen siitä, pidettiinkö tätä järjestelypalkkiota verotuksessa sellaisena korkomenona, johon sovellettiin EVL 18 a §:n korkovähennysoikeuden rajoitusta.


Verohallinto antoi ennakkoratkaisun asiassa 1.7.2022. Verohallinto katsoi ennakkoratkaisussaan, että tämä järjestelypalkkio tuli katsoa koroksi. Verohallinto perusteli tätä sillä, että yhtiöiden tarjoamat järjestelypalvelut olivat pakollisia toimia, joita joukkovelkakirjojen liikkeellelasku vaati. Tästä syystä järjestelypalkkio oli taloudelliselta muodoltaan korkoa, jolloin se tuli ottaa huomioon korkovähennysoikeutta laskettaessa.


Yhtiö valitti asiasta Helsingin hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus antoi asiassa ratkaisun 4.5.2023 ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeus perusti ratkaisunsa siihen, että veronkiertodirektiivin artiklan 2 mukaisesti vieraalla pääomalla tarkoitettiin korkoa ja rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä menoja taloudellisesti vastaavia menoja, kuten vieraaseen pääomaan liittyviä järjestelymaksuja ja samankaltaisia kuluja. Koska tässä tapauksessa järjestelypalkkio liittyi kiinteästi vieraan pääoman saamiseen, oli se luonteeltaan korkoa vastaava.


Yhtiö valitti ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka antoi valitusluvan ja ratkaisi asian.


Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu


Korkein hallinto-oikeus kiinnitti asiassa huomion siihen, että Suomessa ei verolainsäädännössä ole yleistä koron määritelmää. Tiettyjen suoritusten käsittely korkoina perustuu verotus- tai oikeuskäytäntöön. Viime kädessä rajanveto tehdään tapauskohtaisesti. Suomessa koron käsitteeseen ei perinteisesti ole luettu rahoituksen järjestelypalkkiota, miltä osin direktiivin käsite on laajempi. Tältä osin elinkeinoverolain 18 a §:ää muutettiinkin niin, että korkoina pidetään suorituksia, jotka liittyvät vieraan pääoman rahoituksen hankintaan.


Korkein hallinto-oikeus katsoi, että järjestelypalkkio liittyi korkoihin niin etäisesti, että tässä kansallisen lainsäätäjän harkintavalta oli suurempi, kuin taloudelliselta luonteeltaan korkoa vastaavissa erissä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että rahoituksen järjestämiseen liittyvät neuvonantopalkkiot, jotka liittyvät rahoituksen järjestämiseen, eivät olleet pykälän soveltamisalaan kuuluvia kuluja. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tässä tapauksessa palvelut olivat nimenomaan neuvonantoa, koska ne eivät luonteeltaan olleet velkapääomalle maksettava suoritus tai korvausta rahoituksen antamisesta yhtiölle. Myöskään EU-direktiivistä ei voitu tehdä tällaista tulkintaa.

Korkein hallinto-oikeus kumosi päätökset ja lausui uutena ennakkoratkaisuna seuraavasti:


A Oyj:n E Abp:lle ja F AS:lle suorittamaa joukkovelkakirjalainan järjestelypalkkiota ei pidetä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitettuna korkona yhtiön verotuksessa korkovähennysrajoituksia sovellettaessa.”


Yhteenveto


Verotuksessa voidaan tehdä tulkintaa useilla periaatteilla. Rajanvetotilanteissa annetaan usein merkitystä sille, mikä on tietyn järjestelyn taloudellinen luonne. Tässä tapauksessa järjestelypalkkio ei ollut korvausta rahoituksen antamisesta tai vieraasta pääomasta, vaan neuvonantoa rahoituksen hankkimiseksi. Tämä ero muodostui merkitykselliseksi ennakkoratkaisussa.


Lue lisää oikeustapauskommenttejamme


OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

KHT-tilintarkastaja

Lakimies, tilintarkastaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196



 

 

 

3 katselukertaa0 kommenttia

Comments


bottom of page