Jätelain mukaista siivoamisvelvoitetta ja uhkasakkoa ei voitu antaa tiedoksi yleistiedoksiantona – KHO 2025:53
- Eelis Paukku
- 27.6.
- 3 min käytetty lukemiseen
Ympäristöoikeudellisissa asioissa menettelysäännökset aiheuttavat usein haasteita myös viranomaisille. Tässä oikeustapauskommentissa käsittelen tuoretta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua, jossa kunnan asettamasta uhkasakosta voitiin valittaa vielä huomattavasti päätöksestä annetun valitusajan jälkeen, kun päätöstä ei oltu annettu tiedoksi oikealla tavalla. Käsittelen tässä oikeustapauskommentissa tapauksen taustat, keskeiset oikeusohjeet sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun.
Jätelain mukainen hallintopakko ja uhkasakon tiedoksianto
Jätelain 73 § ja 74 § sisältävät säännökset siivoamisvelvollisuudesta. Siivoamisvelvollisuus on joko roskaajalla tai muulla taholla. Olen kirjoittanut siivoamisvelvollisuudesta aiemman pidemmän blogikirjoituksen.
Jätelain 75 §:n mukaisesti kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on mahdollista määrätä siivoamisvelvollinen täyttämään velvollisuutensa:
”Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä siivoamisvelvollisen täyttämään velvollisuutensa.
Jos kunta laiminlyö 74 §:n 2 momentissa tarkoitetun siivoamisvelvollisuutensa, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi antaa kunnalle siivoamisesta määräyksen.
Määräyksen antamisesta ja siihen liitettävästä velvoitteen laiminlyönnin varalle asetettavasta tehosteesta säädetään 13 luvussa.”
Viitattu jätelain 13 luku sisältää hallintopakkoa koskevat säännökset. Jätelain 129 § sisältää uhkasakon sääntelyn:
”Valvontaviranomaisen on tehostettava, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta, tämän lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai toiminta keskeytetään tai kielletään.
Esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai oikeudenkäynnissä taikka laiminlyöntimaksua koskevassa asiassa ei saa luonnollisen henkilön rikosvastuuseen saattamiseksi käyttää sellaisia luonnollisen henkilön tässä laissa säädetyn tai sen nojalla määrätyn tiedonantovelvollisuuden perusteella antamia tietoja, jotka on saatu asettamalla hänelle sakon uhka velvollisuuden täyttämiseksi.
Jollei tästä laista muuta johdu, uhkasakkoa, teettämisuhkaa ja keskeyttämisuhkaa koskevaan asiaan sovelletaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa säädetään.”
Uhkasakkolaki sisältää uhkasakkoon liittyvät menettelysäännökset. Tiedoksiantoa koskeva sääntely on lain 23 §:ssä:
”Viranomaisen päätös on, jollei sitä julisteta, annettava tiedoksi asianosaiselle postitse saantitodistusta vastaan tai haasteen tiedoksiantamisesta säädetyssä järjestyksessä.”
Säännös on tyhjentävä eli muut tiedoksiantotavat eivät ole mahdollisia. Syynä tähän on uhkasakon kohteen oikeusturva, koska tiettyyn tahoon kohdistetaan yhteiskunnan toimesta voimakkaita toimia, on aiheellista varmistaa, että hän on tosiaan saanut päätöksen tietoonsa. Muu tiedoksiantotapa voisi olla hallintolain 62 §:n mukainen yleistiedoksianto:
”Yleistiedoksiannossa asiakirja pidetään määrätyn ajan vastaanottajan nähtävillä viranomaisessa.
Asiakirjan nähtäville asettamisesta on ilmoitettava yleisessä tietoverkossa viranomaisen verkkosivuilla ja tarpeen vaatiessa sellaisessa sanomalehdessä, josta vastaanottajan voidaan otaksua parhaiten saavan tiedon. Jos ilmoitusta ei voida tietoliikennehäiriöiden tai muun tähän rinnastettavan syyn vuoksi julkaista viranomaisen verkkosivuilla, asiakirjan nähtäville asettamisesta on ilmoitettava myös virallisessa lehdessä.
Ilmoituksesta on käytävä ilmi, mitä asia koskee sekä maininta siitä, missä ja mihin ajankohtaan saakka asiakirja pidetään nähtävillä. Ilmoituksessa on lisäksi mainittava ajankohta, jona se on julkaistu viranomaisen verkkosivuilla ja todettava, että tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä kyseisestä julkaisemisajankohdasta. Jos ilmoitusta ei ole voitu julkaista viranomaisen verkkosivuilla, ilmoituksessa on todettava tiedoksisaannin tapahtuneen seitsemäntenä päivänä ilmoituksen julkaisemisesta virallisessa lehdessä.”
Hallintolain 55 § sisältää sääntelyn, milloin yleistiedoksiantoa voidaan käyttää:
”Tiedoksianto toimitetaan tavallisena tai todisteellisena tiedoksiantona taikka, jos sitä ei voida edellä tarkoitetuin tavoin toimittaa, yleistiedoksiantona.
Yleistiedoksiantoa voidaan käyttää myös silloin, kun asiakirja on annettava tiedoksi yli kolmellekymmenelle tiedossa olevalle henkilölle tai kun henkilöiden lukumäärää ei tiedetä.”
Yleistiedoksianto on siis keino tavoittaa suuria henkilömääriä tai sellaisia henkilöitä, joita ei muutoin tavoiteta.
Tapauksen taustat
Tapauksen taustalla on Oulun seudun ympäristötoimi -liikelaitoksen 17.8.2022 antama päätös, jolla velvoitettiin A poistamaan kiinteistöllä Y sijaitsevat jätteet ja esittämään tästä selvitys. Velvoitteen tehosteeksi asetettiin uhkasakko, jonka peruserä oli 10 000 euroa ja lisäerä 2500 euroa jokaiselta 30 päivältä, jonka kuluessa päävelvoitetta ei noudatettu. Haastemies ei tavoittanut A:ta yrityksistä huolimatta, ja hän antoi tästä 4.10.2022 estetodistuksen.
Oulun seudun ympäristötoimi -liikelaitos julkaisi 3.10.2022 yleistiedoksiannon Oulun kaupungin verkkosivuilla. Ilmoituksen mukaan tiedoksisaannin päätöksestä katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä edellä ilmoituksen julkaisemisajankohdasta. A valitti päätöksestä 31.7.2023. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ratkaisi asian 25.4.2024 antamallaan ratkaisulla ja hylkäsi valituksen.
Oulun seudun ympäristötoimi -liikelaitos pyysi valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta ja vaati, että valitus olisi tullut jättää myöhässä tehtynä tutkimatta. Liikelaitoksen näkemyksen mukaan valitusaika oli alkanut kulua seitsemän päivän kuluessa ilmoituksen julkaisuajankohdasta. Viranomaisen valitus asiasta oli sinänsä perusteltavissa, koska arvioitaessa uhkasakon tuomitsemista maksettavaksi on huomioitava myös päätöksen lainvoimaisuus.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus otti asian käsittelyyn siltä osin, voitiinko uhkasakko antaa tiedoksi yleistiedoksiantona, ja oliko hallinto-oikeus voinut ottaa asian käsittelyyn ylipäätään vai olisiko sen tullut hylätä valitus myöhästyneenä. Ympäristötoimi oli asiassa vedonnut siihen, että yleistiedoksiantoa voitiin käyttää, koska haastemiestiedoksianto oli epäonnistunut. Ympäristötoimi vetosi myös siihen, että vastaavaa tiedoksiantotapaa käytettiin muissakin asioissa.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että jätelain nojalla annettuun uhkasakkoon sovelletaan uhkasakkolakia. Uhkasakkolain mukaan päätös on annettava tiedoksi saantitodistuksella tai haastemiehen välityksellä. Uhkasakkolain esitöissä vielä todettiin nimenomaisesti, että muut tiedoksiantotavat eivät olleet mahdollisia. Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomion myös siihen, että uhkasakkolaki on erityislaki hallintolakiin nähden.
Tällä perusteella korkein hallinto-oikeus totesi, että liikelaitoksen päätöstä ei oltu annettu A:lle tiedoksi uhkasakkolaissa edellytetyllä tavalla. Tämän vuoksi valitusaika ei ollut alkanut ja hallinto-oikeudella oli velvollisuus tutkia asia. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.
Yhteenveto
Ympäristöoikeudelliset menettelysäännökset ovat vaikeita. Uhkasakon tiedoksiantotavat ovat ehdottomia ja lain sisältö voikin johtaa siihen, että jos siivoamisvelvollista tahoa ei tavoiteta, ei uhkasakkoa voida tehokkaasti asettaa. Nähtäväksi jää, johtaako tämä tiedoksiantojen pakoilemiseen hallintopakon välttelemiseksi.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Juristi, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments