Immateriaalioikeudellinen joulutarina, eli kuinka lakitonttu pelasti joulun

Tämänkertainen blogikirjoitus on poikkeuksellisesti tarinamuodossa. Vaikka kirjoitus on kirjoitettu humoristisessa mielessä, on tapauksen juridinen osio totta ja osoittaa miten perinteikkäät ja hyvinkin tunnetut instituutiot ja mallit eivät ole suojassa kilpailijoilta ilman aktiivista oikeuksien ja omaisuussuojan seurantaa sekä puolustamista.

--

Aamuinen kaamos sarastaa Korvatunturin yllä, kun Joulupukin päälakitonttu Lex aloittelee työpäiväänsä. Tapansa mukaisesti, ja jo yli sadan vuoden kokemuksella, lakitonttu käy rutiineiksi muodostuneiden työtehtävien kimppuun. Kiltteyslistan tietopyyntöjen käsittelyn ja uusimpien lahjatoivelistojen kiltteysklausuulien kommentoinnin jälkeen hän siirtyy tarkistamaan uusimmat immateriaalioikeudelliset rekisteröinnit EU:n tietokannoista. Joulupukki on erittäin tarkka immateriaalioikeuksistaan ja siitä, että tonttujen valmistamat tuotteet eivät loukkaa muiden rekisteröityjä tuotteita.

- Yksikään tonttujen valmistama lelu ei saa loukata kenenkään jo omistamaa rekisteröityä tavaramerkkiä tai mallioikeutta, eikä kukaan saa loukata myöskään Korvatunturille jo rekisteröityjä oikeuksia – on Pukki toitottanut hänelle lukusia kertoja.

Mutta tuskin on lakitonttu ehtinyt edes saada rekisteriä auki, kun hän kauhukseen huomaa uusimmat mallisuojahakemukset. Aamuglögi purskahtaa tontun suusta, kun hän huomaa EUIPO yhteisömerkkihakemuksen RCD 009067234–0002 – Futue te ipsum!! (juristitonttu on opetellut kiroamaan latinaksi, sillä Joulupukki on unohtanut tämän kielen jo aikoja sitten).

Joku jouluvihaaja Puolasta, todellinen oikean elämän Grinch konsanaan, on tosiaan onnistunut rekisteröimään Joulupukille tunnusomaisen asusteen ja vieläpä näin lähellä joulua. Mitäs nyt tehdään?

Kuva 1 haetusta yhteisömallin alaisesta asusteesta

Juristitonttu lähtee välittömästi tapaamaan Joulupukkia, sillä nyt olemme mahdollisesti pulassa ja joulu peruttu kaikilta.

— ­Pukki, joku joulunvihaaja on hakenut yhteisömallisuojaa sinun asusteellesi.

— Minun asulleni suojaa, mutta muorihan on tehnyt sen minulle ihan itse.

— Ei sitä sinun koinsyömää asuasi vaan sen immateriaalioikeudellista suojaa. Joku on rekisteröinyt sinun asusteesi yhteisömallina ja yrittää ettet sinä tai kukaan muukaan saa käyttää tätä mallia markkinoinnissa tai muutoinkaan ilman heidän lupaa ja oletettavasti huomattavaa rahallista korvausta.

Päätonttu näkee Joulupukin ilmeestä, ettei pukilla ei ole mitään aavistusta mistä koko asiassa on kyse - ilme, joka on pukin kasvoilla melko usein, kun hän yrittää selvittää hänelle juridisia asioita. Niinpä lakitonttu alkaa selittämään alusta asti mistä asiassa on kysymys:

Yhteisömalli tarkoittaa mallioikeudellista suojaa, joka annetaan kaikissa Euroopan unionin maissa yhtäaikaisesti. Mallioikeudessa mallilla tarkoitetaan tuotteen tai sen osan ulkomuotoa, joka ilmenee tuotteen tai sen koristelun piirteistä kuten linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta tai materiaalista. Tuote taasen määritellään tässä yhteydessä teollisesti tai käsityönä valmistettuja tavaroita, mukaan lukien osat, jotka on tarkoitettu koottavaksi moniosaiseksi tuotteeksi, sekä pakkaukset, pakkauksen ulkoasu, graafiset symbolit ja kirjasintyypit. Rekisteröinti tarkoittaa, että missään EU-maassa ei saada käyttää oikeudettomasti tätä rekisteröityä yhteisömallia.

— Mutta mitäs me nyt voimme sitten tehdä? En minä voi jakaa lahjoja lapsille ilman tunnusomaista asustettani, kai me voimme saada tuon rekisteröinnin kumottua? Kyllähän meillä pitäisi olla ”sotakassassa” rahaa juuri tällaisia tilanteita varten? Joulupukki tuumaili.

Tässä pukki on oikeassa, sillä hän on aikoinaan sijoittanut huomattavan osan säästöistään Applen osakkeisiin. Joulupukki tykästyi yritykseen nähdessään, että yrityksen toimintamalli muistuttu paljolti hänen omaansa. Sekä Korvatunturilla että Applen tehtaissa tuotteita valmistavat lapset varsin heikkoa rahallista korvausta vastaan.

— Mutta miten joku on voinut saada rekisteröityä minun puvun mallin, olen käyttänyt sitä kuitenkin jo reilusti yli sata vuotta ja ihmiset kyllä tunnistavat, että se on minulle tunnusomainen asuste? Joulupukki pohdiskeli.

Lakitonttu tietää, että yhteisömallien rekisteröinnistä vastaa keskitetysti Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto ”EUIPO”. Virasto ei tarkasta hakemuksia muutoin kuin esitettyjen suojauspyyntöjen osalta. Lisäksi virasto suorittaa omatoimisesti vain muodollisen analyysin ja myöntää sen perusteella teolliselle mallille yksinoikeuden. Jotkut ihmiset pyrkivät hyötymään viraston lepsusta rekisteröintikäytännöstä. Lakitonttu jättää kuitenkin asian mainitsematta Joulupukille, sillä nyt on tärkeämpää vain saada asia korjattua kuin selittää hänelle immateriaalioikeuden kiemuroita.

— Onneksi rekisteröityä yhteisömerkkiä vastaan voi kuka tahansa tehdä väitteen, eli väiteoikeutta ei ole rajattu vain muiden rekisteröityjen mallien omaaville tahoille, vaan kuka tahansa Joulupukin oikeuksia puolustava taho voi tehdä rekisteröinnin kumoamisväitteen ja täten ansaita lisäpisteitä Joulupukin salaisella listalla. Lakitonttu toteaa.

— Ei kai siitä nyt ole niin kauan, kun mekin rekisteröimme ensimmäiset jouluaiheiset tuotteemme. Joulupukki tuumi.

Pukin aikakäsitys ajan kulumisesta on viime aikoina hämärtynyt ja lakitonttu olettaakin Joulupukin tarkoittaneen heidän ensimmäisiä immateriaalisuojattuja tuotettansa, patenttia vuodelta 1883 (U.S. patentti nro 276,586).

— Vieläkin ranteita pakottaa, kun vain muistelenkin noiden hiilipiirrosten tekemistä. Lakitonttu muistelee kauhulla, ranteita samalla hieroen.

Mutta Joulupukki on kyllä täysin oikeassa siinä, että olemme täysin unohtaneet suojata hänen asusteensa. Vaikka nykyistä asustetta on käytetty yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1931 ja erinäisiä tavaramerkkejä on haettu jo 1800-luvulta lähtien, ei asustetta ole koskaan mallisuojattu tai rekisteröity.

Lakitonttu alkaakin laatimaan välittömästi mitätöimisväitettä virastolle oikeusloukkauksen korjaamiseksi. Väitteet on helppo laatia, sillä haetulta mallilta puuttuu uutuus- ja yksilöllisyysvaatimuksen mukaiset kriteerit. Uutuusvaatimus tarkoittaa sitä, että rekisteröitävän tuotteen tulee olla uusi suhteessa siihen, mikä on tullut aiemmin tunnetuksi. Mallia pidetään uutena, jos samanlainen malli ei ole tullut julkiseksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää. Joulupukin asuste, jos jokin, on tunnettu ja mittaamattoman arvokas symboli markkinoinnissa ja nyt haettu malli on selkeä kopio siitä.

Mallin yksilöllisen luonteen arviointiperusteella tarkoitetaan, että mallin tulee erota jo aiemmin tunnetusta. Mallia ei voida pitää yksilöllisenä, jos se eroaa ennestään tunnetuista malleista vain joiltakin vähäisiltä yksityiskohdiltaan. Mallin yksilöllisyyttä tarkastellaan asiaan perehtyneen käyttäjän näkökulmasta, olennaisinta on mallin antama kokonaisvaikutelma. Uusi puku on itsessään melko ruma mutta kyllähän tuon kuka tahansa huomaa Joulupukin asusteeksi.

Mitätöimisväite on nopeasti laadittu ja lähetetty virastolle. Eikä aikaakaan, kun virasto jo vastaa hakemukseen ja kumoaa hakemuksen kohteena olleen aiemman rekisteröinnin. Tehokkaasti, tarkasti ja edullisesti on lakitontun motto asianhoidossa.

Jälleen yksi kriisi vältetty ja valmiina seuraaviin lakitonttu tuumaili ja siirtyi lämmittämään jälleen yhtä kupillista glögiä.

- - -

Todellinen hakemus kumoamiseksi on luettavissa täältä. Myös tämä on varsin vapaamuotoisesti ja hauskoin sanakääntein kirjoitettu. https://fjw.pl/wp-content/uploads/2022/11/Spor-o-stroj-wniosek-o-uniewaznienie-wzoru-stroju-Swietego-Mikolaja.pdf

Lue lisää teemakirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/teemakirjoituksia

Mikko Kaunisvaara

OTM, BBA

Lakimies

Lakitoimisto KPF

mikko.kaunisvaara@kpflaki.com