.png)
DSM-direktiivi ja tekijänoikeuslain uudistus – mitä tämä tarkoittaa ja ketä se koskee
Pitkän ja monivaiheisen vääntämisen jälkeen keskiviikkona 22.02.2023 eduskunta hyväksyi tekijänoikeuslain muutoksen, jossa se sisällytti lakiin EU:n direktiivin 2019/790 vaatimukset (ns. Digital single market ”DSM” -direktiivi). Direktiivi koskee EU:n valtioiden digitaalisten sisämarkkinoiden sääntelyä. Direktiivin tavoitteena on sovittaa tekijänoikeutta koskevat poikkeukset digitaaliseen ja rajat ylittävään ympäristöön. Lakimuutos tulee tarkoittamaan tekijänoikeuksien haltijoille parempia mahdollisuuksia varmistaa oikeuksiensa toteutuminen internetissä sekä parantaa käyttäjien mahdollisuuksia hyödyntää tekijänoikeudellisia aineistoja helpottamalla lisensiointikäytäntöjä.
Koko direktiivin tai lakiuudistuksen läpikäyminen ei ole mahdollista yhdessä blogikirjoituksessa, joten tässä käynkin lyhyesti läpi keskeisimmiltä osin mitä lakimuutos tarkoittaa.
Mistä DSM-direktiivissä ja kansallisen tekijänoikeuslain uudistuksessa on kyse?
DSM-direktiivi on yksi EU:n suurimmista säädöshankkeista yhtenäisten ja toimivien digitaalisten sisämarkkinoiden luomiseksi. Direktiivi on osa laajempaa EU-säädöskokonaisuutta, jonka pohjalta toteutetaan digitaalisia markkinoita Euroopassa. Tekniikan nopea kehitys muuttaa koko ajan sitä, miten teoksia ja muuta suojattua aineistoa luodaan, levitetään ja hyödynnetään. Asiaa koskevan lainsäädännön tuleekin ottaa huomioon uudet liiketoimintamallit kuitenkin ilman että tekniikan tai yritysmahdollisuuksien kehitystä rajoitettaisiin.
Tähän kokonaisuuteen kuuluvat myös esimerkiksi DSA (Digital Services Act) ja DMA (Digital Markets Act), joilla muun muassa pyritään suojaamaan kuluttajien oikeuksia erilaisilla nettialustoilla sekä varmistamaan, etteivät isot alustapalvelutoimijat harjoita epäoikeudenmukaista kilpailua sisämarkkinoilla. Kirjoitamme näistä muutoksista myöhemmin.
Mikä on direktiivin tarkoitus?
Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että direktiivin keskeiset tarkoitukset ovat:
- taata ilmaisunvapauden säilyminen verkkoalustoilla ja palveluissa,
- pyrkiä turvaamaan tekijänoikeuksien toteutuminen internetissä,
- parantaa tekijänoikeuksien haltijoiden mahdollisuuksia harjoittaa ja valvoa oikeuksiaan verkossa sekä
- vahvistaa käyttäjien mahdollisuuksia hyödyntää teoksia mm. opetuksessa ja tiedonlouhinnassa.
Merkittävin lainsäädännöllinen muutos on, että jatkossa internetissä sivuston ylläpitäjän on hankittava oikeudenhaltijoilta lupa tekijänoikeudella suojattujen teosten ja muiden suojankohteiden välittämiseen yleisölle rangaistusvastuun uhalla. Jos lupaa ei ole saatu, on aineistot, joista oikeudenhaltijat ovat antaneet palveluntarjoajalle merkitykselliset ja tarvittavat tiedot, estettävä ennakolta niin, etteivät ne tule yleisön saataviin. Tämä tarkoittaa, että internetpalvelun ylläpitäjän vastuu tarjotusta palvelusta kasvaa, sillä hän on vastuussa sivustonsa kautta tehdyistä oikeusloukkauksista – aiemmin tällaista vastuuta ei ole ollut.
Tekijänoikeus tarkoittaa yksinoikeutta määrätä ja hallinnoida tekemäänsä henkisen työn lopputuloksena syntynyttä teokseen. Tällaisia teoksia ovat kirjat, laulut, piirustukset, taideteokset yms.
Tietolouhinta tarkoittaa digitaalisessa muodossa olevan tiedon, kuten tekstin, äänten, kuvien tai datan, automaattisen laskennallisen analyysi saavuttamiseksi.
Suomessa tekijänoikeuksia säännellään tekijänoikeuslaissa. Nyt uudistettu kansallinen laki sisältää direktiivissä säännellyt vaatimukset. Erityisesti direktiivin vaikutus näkyy lakiin kokonaan lisättynä uutena 6a-lukuna, jossa säännellään digitaalisen palveluntarjoajan vastuusta.
Kuka on laissa tarkoitettu palveluntarjoaja?
Vaikka jokaisen tulee kunnioittaa tekijänoikeuksia internetissä toimiessaan, samoin kuten muitakin omistusoikeuksia yleisesti elämässä, on lain keskeisimmät vaikutukset ulotettu koskemaan ainoastaan suuria yritystoimijoita. Jos tällaisella palveluntarjoajalla ei ole tekijöiden lupaa teosten käyttöön, se on vastuussa suojattujen teosten välittämisestä yleisölle, vaikka se ei itse olisi suoraan suorittanut oikeusloukkausta.
Palveluntarjoajana tekijänoikeuslain 55 a §:n mukaan tarkoitetaan toimijaa, joka ”tarjoaa digitaalista palvelua, jonka päätarkoituksena tai yhtenä päätarkoituksista on säilyttää suuri määrä käyttäjiensä palveluun tallentamia suojattuja teoksia, jotka palveluntarjoaja organisoi ja joita se markkinoi voitontavoittelua varten ja joihin se antaa yleisölle pääsyn.” Yleistäen, tämä tarkoittaa kaikkia avoimia alustapalveluita, joihin kuka tahansa voi ladata tietoja ja nämä tiedot ovat muidenkin kuin lataajan nähtävissä ja käytettävissä.
Laki kuitenkin rajoittaa toimijamääritystä niiden koon, käyttäjämäärän ja toimintaiän perusteella. Laki koskee ainoastaan toimijoita, jotka ovat harjoittaneet toimintaa vähintäänkin kolme vuotta ja joiden liikevaihto on yli 10 miljoonaa euroa vuodessa. Tähän rajoitukseen on kuitenkin poikkeus. Laki koskee myös edellä mainitusta poiketen palveluntarjoajia, joiden keskimääräinen kuukausittainen yksittäisten kävijöiden lukumäärä ylittää viisi miljoonaa. Suomessa tällaisia toimijoita on vain muutama, lähinnä suurimmat uutispalvelut.
Tekijänoikeusrikkomusten ennakollinen estäminen on helppoa toimijoilla, jotka itse julkaisevat kaiken sisällön omassa palvelussaan, esimerkiksi Netflix, johon käyttäjä ei itse voi ladata tai muuttaa tietoja. Mutta entäpä toimijat, jotka mahdollistavat käyttäjien jakaa ”omaa” aineistoaan palvelussa, esimerkiksi YouTube, Instagram tai Suomi24.fi, miten he pystyvät täyttämään lain vaatiman ennakollisen tarkastuksen? Lyhyesti, he eivät pysty!
Laki ottaa tämän tekijänoikeuksien aukottoman ennakkotarkastusmahdottomuuden huomioon. Palveluntarjoajan katsotaan toimineen lain tarkoittamalla tavalla, jos se ennakollisesti on toiminut parhaansa mukaan sekä tehnyt riittävät laissa säännellyt toimet oikeusloukkauksien estämiseksi. Tämän lisäksi palveluntarjoajan tulee luoda jälkikäteinen reagointikanava, joka mahdollistaa oikeusloukkauksista tehokkaan ilmoittamisen ja nopean reagoinnin.
Johtopäätös
Nyt voimaansaatettu laki on hyödyllinen ja looginen jatkumo digitaalisten markkinoiden sääntelyssä ja markkinoiden tehostamisessa, silti useat tahot ovat esittäneet huolensa tätä uudistusta kohtaan ja tapaa, miten uudistus on suoritettu. Suomessa perustuslakivaliokunta esimerkiksi on huomauttanut, että tekijänoikeuslaki on yhä vaikeaselkoinen ja erittäin tulkinnanvarainen ja lakiuudistus ei ole ainakaan auttanut asiaa.
Lakitoimisto KPF laatii yrityksille tarpeen mukaan oikeudellisia selvityksiä lainvaatimusten vaikutuksista juuri heidän toimintaansa, liittyen. Etukäteinen oikeudenmukaisuuden tarkastus on tehokas keino varmistaa yrityksen paras mahdollinen juridinen toimintatapa ja kilpailuetu alati muuttuvassa digitaalisten markkinoiden sääntelykentässä.
Lue lisää ICT-oikeudellisia kirjoituksiamme:
https://www.kpflaki.com/blog/categories/ict-oikeus
OTM, BBA
Lakimies
Lakitoimisto KPF
050 5513 013
