Analogia oikeudessa – Miksi oppineen maallikon on vaikea keskustella juristin kanssa?

Joulun teemasarjan jälkeen palaan taas erilaisiin aiheisiin. Olen pitkään halunnut kirjoittaa muutamasta asiasta, josta joudun säännönmukaisesti väittelemään ns. oppineiden maallikoiden kanssa.

Oppineella maallikolla tarkoitan henkilöä, joka on perehtynyt johonkin lainsäädännön osaan tarkasti, mutta ei ole opiskellut oikeusjärjestelmää yleisemmin. Tällaiset henkilöt osaavat usein oman osaamisalansa lainsäädännön paljon yleisjuristia tarkemmin. He voivat olla esimerkiksi turva-alan kouluttajia, ylilääkäreitä, lautamiehiä tai rehtoreita. Tällaiset henkilöt ovat organisaatioiden ja yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömiä, koska myös muidenkin kuin juristien on ymmärrettävä lakia. Heidän on tosin joissain tapauksissa vaikea keskustella juristien kanssa muusta kuin oman alansa juridiikasta.

Oman kokemukseni mukaan suurimmat ongelmat keskusteluun syntyvät siitä, että samat seikat tai sanat voivat tarkoittaa eri asiaa eri oikeudenaloilla tai yleiskielessä. Tässä kirjoituksessa havainnollistan tätä kahden esimerkin kautta: alihankinnan käsitteen ja humalan merkityksen. Oppinut maallikko pyrkii oman kokemukseni mukaan usein käyttämään yhdeltä oikeudenalaltaan oppimaansa merkitystä myös muilla oikeudenaloilla, vaikka tämä ei välttämättä ole mahdollista ja johtaisi ”väärään” lopputulokseen. Juristi ei ehkä osaa mitään keskusteluun liittyvää merkitystä yhtä tarkasti, mutta hänellä on yleensä käsitys siitä, milloin termin merkitys käsillä olevassa tapauksessa pitää tarkistaa ja milloin ei.

Alihankinta

Alihankinta tarkoittaa eri yhteyksissä eri asiaa. Alihankinnan käsitettä tarvitaan esimerkiksi työoikeudessa ja turva-alan lainsäädännössä. Laki ei määrittele sitä kummassakaan tapauksessa, mutta käsitteelle on syntynyt tietty merkitys tuomioistuinten ja viranomaisten päätösten myötä. Työoikeudessa rajanvetoa joudutaan tekemään siinä, onko kyseessä vuokrattu työntekijä vai tehdäänkö työ alihankintana. Tämä vaikuttaa siihen, kenellä on työntekijään liittyviä velvollisuuksia.

Työoikeudessa alihankinnan käsite määritellään kahdella perusteella: kenen johdon ja valvonnan alaisena työntekijä on ja onko yritysten välillä sovittu myytävän työsuoritus vai työn tulos. Jos johdon ja valvonnan alaisuus ei ole selvillä, myydäänkö työsuoritusta vai työn tulosta. Jos on sovittu myytävän työn tulos (esimerkiksi tapahtuman turvallisuus) kyseessä on alihankinta, jos taas työsuoritus (60 henkilöä/työntekijää tulevat keltaiset liivit päällä alueelle) niin kyseessä on vuokratyö.

Turva-alalla rajanveto alihankinnan ja työvoiman vuokraamisen välillä taas vaikuttaa siihen, kenen tunnuksia järjestyksenvalvojan, PRJV:n tai vartijan tulee käyttää. Turva-alan valvontayksikkö on linjannut, että toimitettaessa työntekijä toisen kohteeseen kyseessä on lähtökohtaisesti alihankinta, ja tämän perusteella työssä käytetään oman työnantajan tunnuksia. Tämän linjauksen mukaan, jos yritykset kuitenkin sopivat erikseen vuokratyövoiman käytöstä, on kyseessä työvoiman vuokraus, jossa käytetään vuokralleottajan tunnuksia. Tämä linjaus eroaa työoikeuden yleisestä rajanvedosta siinä, että johdon ja valvonnan alaisuutta ei huomioida eli linjauksen mukaan saman johdon ja valvonnan alaisena voisi olla työntekijöitä eri tunnuksilla, jos samassa paikassa työskentelisi omia työntekijöitä ja alihankinnan kautta toisen työntekijöitä.

Humalatila

Humalatilan merkitystä joudutaan tarkastelemaan useissa tilanteissa, esimerkiksi anniskelulainsäädännössä, rikosoikeudessa ja vahingonkorvausoikeudessa. Humalatilan määritelmä on kyllä melko yksiselitteinen, koska se voidaan mitata esimerkiksi alkometrillä. Sen sijaan vastuu humalatilasta ja sen seurauksista käsitetään eri tavalla eri laeissa.

Rikoslaissa lähtökohtana on ollut, että henkilön päihtyminen on hänen ”oma vikansa”, eikä se voi vapauttaa häntä vastuusta rikoksesta tai lieventää vastuuta, paitsi hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa. Nämä poikkeukselliset tapaukset ovat sellaisia, että henkilö ei alentuneen tarkkaavaisuutensa vuoksi tajua tekevänsä rikoksen tunnusmerkit täyttävää tekoa. Tällaisesta poikkeuksellisesta tilanteesta on käytetty esimerkkinä tilannetta, jossa henkilölle annetaan narikasta takki, ja hän ei päihtymyksensä vuoksi havaitse, että takki ei ole hänen. Tällöin henkilö ei syyllisty näpistykseen kulkemalla takki päällä kotiinsa, vaikka muutoin hänet siitä tuomittaisiinkin rangaistukseen. Yleisesti ottaen humala ei kuitenkaan ole vastuuvapausperuste. Tällöin humalatila on siis rikosoikeudessa henkilön ”oma vika”.

Anniskelulaissa periaatteena taas on vähentää humalatilasta aiheutuvia vahinkoja. Tämän vuoksi vastuuta asiakkaiden humaltumisesta on siirretty tahoille, jotka anniskelevat heille alkoholia. Tämä näkyy mm. kielloissa anniskella päihtyneille sekä velvollisuudessa huolehtia siitä, että laissa mainittuja haitallisia vaikutuksia ei synny, tai ne ovat vähäisiä. Humaltumista ja sen seurauksia pidetään siis alkoholilaissa osittain alkoholia myyvän tahon vastuulla.

Vahingonkorvausoikeudessa taas joudutaan tarkastelemaan sitä, miten vahinkoa kärsineen henkilön humalatila on vaikuttanut vahingon syntymiseen, ja miten tämä vaikuttaa korvausvelvollisuuteen. Tämä koskee erityisesti elinkeinonharjoittajan tai lain perusteella tietystä tilasta huolehtivan tahon korvausvelvollisuutta humalaiselle. Olen käsitellyt tätä tarkemmin viime viikon kirjoituksessani (https://www.kpflaki.com/blog/liukastuin-kadulla-korvaako-joku-joulupostauksia-osa-vi). Tämän perusteella voin todeta, että vahingonkorvausoikeudessa humalaa ei tietyissä tilanteissa pidetä henkilön omana syynä eli toiminnanharjoittajan tulisi huomioida mahdollisen humalatilan vaikutukset, mutta täysin humalasta johtuva vahingon kärsiminen katsotaan henkilön omaksi viaksi.

Loppusanat

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ollut vakuutella juristien paremmuutta. Pyrin tällä nostamaan hieman lakiin ja oikeuteen liittyvän keskustelun tasoa ja lisäämään ymmärrystä eri tahojen välillä. Toivoisinkin, että jostain juridiikkaan liittyvästä asiasta keskustelevat henkilöt perehtyisivät aiheeseen ja olisivat valmiita oppimaan uutta riippumatta omasta aiemmasta tietämyksestään.

Muita turva-alan kirjoituksiani:

Järjestyksenvalvojan oikeus kuvata töissä:

https://www.kpflaki.com/blog/järjestyksenvalvojan-oikeus-kuvata-töissä

Milloin järjestyksenvalvoja voidaan tuomita virkarikoksesta:

https://www.kpflaki.com/blog/milloin-järjestyksenvalvoja-voidaan-tuomita-virkarikoksesta

Työntekijän oikeus poistaa asiakas: https://www.kpflaki.com/blog/ravintolan-tarjoilijan-oikeus-poistaa-asiakas-ravintolasta

Ravintolan oikeudesta valita asiakkaansa: https://www.kpflaki.com/blog/ravintolalla-on-oikeus-valita-asiakkaansa-yksi-väärinymmärretyimpiä-lauseita ja https://www.kpflaki.com/blog/miksi-asiakas-ei-voi-tulla-ravintolaan-likaisissa-vaatteissa-vaikka-tätä-ei-erikseen-kielletä

Mitä liputtomalle asiakkaalle oikeastaan saa tehdä: https://www.kpflaki.com/blog/voiko-ilman-lippua-olevan-poistaa-yleisötapahtumasta

Hätävarjelu, voimankäyttö ja kamppailulajit: https://www.kpflaki.com/blog/hätävarjelu-voimankäyttö-ja-kamppailulajit

Järjestyksenvalvojan valtuuksien käyttö mahdollisena ongelmana työsuhteelle: https://www.kpflaki.com/blog/voiko-järjestyksenvalvoja-joutua-ongelmiin-valtuuksiensa-käytöstä

Käsitteiden väkivalta- ja voimakäyttö eroista: https://www.kpflaki.com/blog/väkivalta-voimakäyttö

Eelis Paukku

Lakimies, toimitusjohtaja

KPF Group