Festareilla ja muissa yleisötapahtumista törmää usein ”aidan yli hyppijöihin”. Olen keskustellut näihin liittyvistä oikeudellisista ongelmista useiden tapahtumien järjestäjien ja hyvinkin kokeneiden järjestyksenvalvojaesimiesten kanssa, ja näiden keskusteluiden vuoksi tahtoisin selventää oikeustilaa asian ympärillä. Näihin liputta kulkijoihin liittyy useita harhakäsityksiä järjestyksenvalvojien toimivallan osalta, kuten myös tapahtumanjärjestäjän toimivaltuuksien osalta.
Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista (jatkossa LYTP) säätää järjestyksenvalvojien toimivaltuuksista: pääsyn estosta, poistosta, kiinniotosta ja voimakeinojen käytöstä. Koska kyseessä on perusoikeuksiin puuttuvaa sääntelyä, sitä tulkitaan aina suppeasti. Tämä tarkoittaa, että laista ei voida johtaa lain SEN sanamuodon ulkopuolelle meneviä valtuuksia missään tilanteessa. Tämän vuoksi järjestyksenvalvojien toimivaltuudet näihin liputta kulkijoihin on johdettava laista, ja näiden tulkintojen on oltava suppeita.
Ilman lippua tapahtuma-alueella oleskeleva henkilö on jo alueella, joten hänen pääsyään alueelle ei enää voi estää. Henkilön pääsy alueelle voitaisiin estää, koska hän ei LYTP 41 § 2-kohdan mukaisesti täytä muita ehtoja, jotka on asetettu toimialueelle päästämiseksi. Henkilön poistamiseksi LYTP ei myöskään anna parempia työkaluja. Alueella liputta oleva ei välttämättä ole päihtynyt, vaaranna turvallisuutta tai häiritse järjestystä tai oleskele yleisöltä suljetussa osassa. Selvin päin musiikkia yleisön joukossa kuunteleva henkilö ei täytä mitään näistä EHDOISTA, ja vaikka hänellä ei lippua olekaan, ei hän ”oleskele alueen yleisöltä suljetussa osassa ilmeisen oikeudettomasti”. Henkilöä ei siis voi lain mukaan poistakkaan alueelta.
Voiko tilanne sitten olla niin, että näille aitojen yli hyppijöille ei voida tehdä mitään? Voivatko he vain ”näyttää järjestyksenvalvojille keskisormea”, jos he tietävät, että heitä ei voi poistaa alueelta? Ei näinkään. Vaikka LYTP ei anna keinoja poistaa heitä, löytyvät nämä keinot pakkokeinolaista ja LYTP:n 45 §. Pakkokeinolain 2:2 § säätää yleisestä kiinniotto-oikeudesta. Jokainen saa ottaa kiinni verekseltään tai pakenemasta tavatun henkilön, jos rikoksesta voi seurata vankeutta tai rikos on yksi pykälässä nimetyistä. Pykälä on saman sisältöisenä otettu myös LYTP:iin, jossa se on järjestyksenvalvojien osalta pykälä 45. Oikeuskäytäntö ja tulkintaohjeet ovat samat kuin pakkokeinolaissa, minkä vuoksi tulkitsen jatkossa jälkimmäistä. Yksi näistä rikoksista on lievä petos. Petoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää kolmen kohdan täyttymistä:
1. Hankkii itselleen taloudellista hyötyä tai vahingoittaakseen toista -> Voi oleskella tapahtuma-alueella maksamatta on taloudellista hyötyä
2. Käyttämällä hyväkseen erehdystä saa toisen tekemään jotain -> henkilölle tarjotaan samat palvelut kuin muille, vaikka hän ei ole niistä maksanut, koska hänen oletetaan maksaneen hänen oleskellessaan alueella
3. Aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle -> menetetty lipputulo on taloudellinen vahinko tapahtumanjärjestäjälle
Lievä petos edellyttää samojen tunnusmerkkien täyttymistä, mutta teko on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Petos jatkuu niin kauan, kun rikoksesta saadaan hyötyä eli yleinen kiinniotto-oikeus on voimassa koko tapahtuman ajan. Yleisen kiinniotto-oikeuden kannalta ei kuitenkaan ole väliä, onko kyseessä tavallinen vai lievä petos. Tapahtuma-alueella luvatta oleskelevan saa ottaa kiinni, jotta hänet voi luovuttaa poliisille. Tämän saisi järjestyksenvalvojien lisäksi tehdä kuka tahansa, mutta tätä ei kuitenkaan suositella kenenkään muun tehtäväksi. LYTP 48 § mahdollistaa järjestyksenvalvojille voimakeinojen käytön henkilön kiinniottamiseksi, jolloin alueella luvatta oleskelevan kiinniottoon voi käyttää kaikkia puolusteltavia voimakeinoja.
Jos tapahtuma ei imagosyistä tahdo ottaa kiinni aidan yli hyppijöitä, voidaan heille toki tarjota vaihtoehtona omaehtoista ja valvottua poistumista, jos he haluavat välttää kiinnioton.